Olemme saapuneet Susannan kanssa Berliiniin Vyyhti-hankkeen puitteissa viimeistä kertaa. Tarkoituksenamme on saattaa loppuun kahden kansainvälisen, Berliinissä sijaitsevan yhteistyötahon kanssa tehty hankkeen aikana syntynyt yhteistyö. Vaikuttavuustutkimuksen ollessa Vyyhdissä myös työn alla, on hyvä pysähtyä miettimään Vyyhtipelin vaikuttavuutta pelaamassamme yhteisössä.

Eilen maanantaina tapasimme HTW Berliinin Julia Heisigin, jonka kanssa keskustelimme mm. joulukuisesta Vyyhtipeli-sessiosta sekä jaoimme tietoa korkeakoulujemme hyvistä käytänteistä yleisemminkin.

HTW Berliinin inspiroiva ruokalan terassi hiekkarannalla ja palmuilla varustettuna.

Aluksi olimme aikeissa pelata Vyyhtipeliä toistamiseen tälläkin reissullamme Berliiniin. Kontaktihenkilömme Julia yritti useampaan otteeseen löytää pelaajien (eli kolmen eri tutkimusryhmän) kesken yhteistä aikaa. Samojen pelaajien kerääminen yhteen pelin uudelleen pelin äärelle osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Kävimme Julian kanssa läpi asioita, jotka vaikuttivat siihen, että pelissä alkanut hyvä prosessi jäi kesken.

Haasteena oli:

1. Työntekijöiden vaihtuminen toiseen työpaikkaan tai projektiin talon sisällä.

2. Kiireisyys muissa töissä.

3. Joululoma ja vuoden vaihtuminen pian pelin jälkeen.

4. Liian pitkä tauko pelin, sen purkamisen ja uuden session sopimisen välillä. Tähän vaikutti myös Vyyhtipelin vajavainen purkaminen heti pelin jälkeen minun ja Susannan toimesta, sillä jouduimme kiiruhtamaan lentokentälle.

5. Prosessiin tarvitaan sitoutunut priimusmoottori, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa työtekijöiden ajankäytön suhteen, esim. professori.

Mitä pelistä sitten jäi käteen:

1. Peli on toimiva projektien starttina, opetuksen menetelmänä tai ideoinnin työkaluna. Sillä saadaan yhteys ihmisten välille luotua helposti sekä möyhittyä leikkisästi projektin tavoittteita tai esim. tiimin rakentamista.

2. Kolmen tutkimusryhmän välille ei saatu konkreettista yhteistyöhanketta prosessin jäädessä edellä mainituista syistä kesken.

3. Pelissä pelanneiden yksilöiden ja yksittäisten tutkimusryhmien välille syntyi yhteistyötä. Myös opiskelija ja professori aloittivat yhteistyön, joka johti opiskelijan työllistämiseen HTW Berliinissä.

4. Sitouttaminen prosessiin on tärkeätä organisaation toimesta.

Vyyhtipeli-prosessin purettuamme mietimme myös oppilaitostemme välistä yhteistyötä jatkossa. Kerroimme mm. Metropolia ammattikorkeakoulun Juhana Kokkosen kehittämästä Leirinuotio-opetusmenetelmästä, joka herätti suurta kiinnostusta uudella näkökulmallaan oppimisen vastuun siirtämisestä yhä enemmän opiskelijoille itselleen.

Yhteistyötahojen kanssa tapaaminen kasvokkain ja ajan kanssa todettiin tärkeäksi. Prosessin läpikäymiselle annetaan näin enemmän aikaa  ja lisäksi mahdollisuus käydä läpi sekä keksiä uusia hyviä käytänteitä tai yhteistyökuvioita. Ajan antaminen prosessille lisää potenssissa mahdollisuuksia uusille ideoille, kontakteille ja ennen kaikkea näkökulmille.

Huomenna vierailemme pelitalo Woogalla ennen lähtöämme takaisin kotiin. Katsotaan mihin se tapaaminen meidät vielä vie edellisestä hyvinkin innostuneena ja rikastuneena.

t. Sanna