Jos tarvitset kuukauden vanhaa Hesaria, niin ota yhteyttä minuun. Meillä kun jätepaperitelinettä ei voida noin vain tyhjentää ja viedä sisältöä pihakatoksen keräyslaatikkoon. Aina on nimittäin mielessä jokin kiintoisa artikkeli tai lause, joka pitää muistaa kaivella esiin kymmenien lehtien kasasta ja leikata irti. Eikä sitä tietysti enää tiedä, minkä päivän lehti se olisi voinut olla, sillä viikot vain hujahtavat ohi ja joka aamu postiluukusta pukkaa uutta tavaraa. Nytkin keittiön nurkassa minua odottaa kaksi kassillista jätepaperia. Ensin on pakko katsoa lehdet läpi ja vasta sitten ne saa viedä alas.
Tänään työpöydän kulmalta pilkisti esiin yksi noista leikkeistä. Sen näkyvänä nostona lukee: "Työyhteisötaitoihin kuuluvat armelias suhtautuminen esimieheen, puheeksi ottaminen ja ilmapiirin vaaliminen."
Esimiestyöhön kohdistuu erittäin paljon vaatimuksia, eikä taida löytyä sellaista pomoa, joka ei tuntisi jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja kantaisi jatkuvaa huolta osaamisensa puutteista. Monin tavoin kuormittaviin esimiestehtäviin ei totisesti korkeakoulumaailmassa ole tunkua. Esimiesten ja työntekijöiden välinen luottamus onkin siksi tavattoman tärkeä ja vaalimisen arvoinen asia.
Hienointa minusta kulttuurialalla on ollut huomata, että monissa yksiköissä työntekijät aidosti miettivät työyhteisön kehittämistä myös siltä kantilta, miten voivat itse vaikuttaa pomon jaksamiseen ja miten työtä voitaisiin tehdä niin, että työhyvinvoinnista huolehtiminen olisi kaikkien yhteinen asia.
Kiitänkin tässä lämpimästi kaikkia niitä, jotka ovat olleet aktiivisia, ottaneet puheeksi ja tuoneet näkyviin parantamista kaipaavia asioita!
Oletko osallistunut konferenssiin, jossa halutaan saavuttaa osallistujien välillä jokin luova liikahdus, rikastava kohtaaminen ja keskinäinen vuoropuhelu?
Onko sinua konferenssissa haastettu tulemaan luovaksi voimaksi sille, mitä ei vielä ole luotu?
Voiko konferenssin tavoitteena olla tutkia sitä, mitä ja miten osallistujat voivat antaa toisilleen?
Onko sinua konferenssissa altistettu haastamaan tuttuja kuvioitasi ja tuttua maailmaasi?
Tällaiset kansainväliset tapahtumat ovat varmasti sitä, mitä kaikki aikamme viisaat ajattelijat peräänkuuluttavat ja mitä maailman johtavat organisaatiot tavoittelevat. Ja voi ihmeiden suopea sattumus: me onnekkaat metropolialaiset voimme elää näiden parhaiden kehittämisoppien mukaisesti juuri nyt, kun esittävän taiteen suojissa on meneillään kohtaamisten ja havahtumisten konferenssi, ns. Moreno-päivät. Niiden takana on esittävän taiteen vakinaisena opettajana toimiva työyhteisövalmentaja, tarinateatteri- ja psykodraamakouluttaja Päivi Ketonen, jonka toiminnasta taas kerran tänään vaikutuin. Niinpä hänen tämän päivän huikea konferenssiosuutensa kuuluu ehdottamasti sarjaan "Mistä tänään työpaikalla ilahduin".
Tuli mieleeni, kuinka tärkeä on antaa tunnustusta niille, jotka toimivat meidän omilla Metropolian näyttämöillämme ja pystyvät virittämään meitä uusiin yhteisöllisyyden näkyihin ja lumoihin - ihan tosielämässä eikä vain oppikirjoissa. Aina ei oma maa ole mansikka, mutta nyt on!