...
Metropolis on vuoden 2026 suurkaupunki suuruudenhulluine pilvenpiirtäjineen ja harmaine ilmapiireineen, missä vastakkainasettelu ei ole ohi. Ihmiset ovat jakautuneet selkeisiin ylä- ja alaluokkiin, herroihin ja herranpelkoisiin työläisiin. Yläluokka tanssii, irstastelee loistokkaan kaupungin syleilyssä, kun orjuutettu kansa henkihievereissään kirjaimellista pitää konetta/koneita toiminnassa maan alla mahdollistaakseen tämän loiston.
"Death descends upon the city..!"
Elokuvassa tulevaisuuden ennakko-oletettuina faktoina nähdään, että (yläluokan) ihmiset asuvat korkeuksissa, pilvenpiirtäjien huipuilla. Autot lentävät. Aurinko ei paista. Todellisuus on kova, kylmä, harmaa, jota hienot valoshowt yrittävät peittää. Kaikki on koneistettua.
Ihmisarvo on jakautunut ylä- ja alaluokkiin, "hyvän ja pahan taisteluksi". Naisten ja miesten roolit ovat edelleen vanhanaikaiset. Metropolis -elokuvassa ollaan myös niin pitkällä, että ihmisestä voidaan "kloonata" robotti.
Nämä ennakko-oletukset ovat naiivilla tavalla tosiakin tänä päivänä. Tavoittelemme taivaita korkeilla rakennuksillamme, pilvenpiirtäjillämme. Luonnonläheisyys ei ole enää niin läheistä, koen ainakin itse eläväni suht harmaassa maailmassa.
Luokkajako ei näy noin vahvana fyysisesti, maan alle vajoavat vain ne, jotka sinne halajavat. Metaforana kuitenkin tuo kahtiajako voisi toimia.
"Who feeds the machines with their own flesh?"
Elokuvan tarjoama skenaario on jo toteutunut: elämme koneistetussa maailmassa, missä luokkajakokin on jo koettu.
...
Myös kristinuskon läsnäolo on käsin kosketeltavaa. Onkin mielenkiintoista huomata, että 1920-luvulla Lang uskoi kristinuskon olevan vielä 2000-luvulla niinkin voimissaan. Kristinusko on ollut niin itsestään selvä elementti.
Työläisten järjen ääni, pyyteetön nainen on nimeltään Maria. Toivoa luodessaan rehtiin työläiskansaan hänen taustallaan on isoja puuristejä ja kynttilöitä - ristit lienevät ainoa toivoa maan alla. On kirkkomaisia rakennuksia, seitsemän kuoleman syntiä (johon lankeavat sokeat yläluokan miehet), on vedenpaisumusta..
Vaikka kristinusko on osa tätäkin päivää, ei sen paino näy noin vahvana tässä hetkessä tai sitten muissa tämän päivän sci-fi-elokuvissa. Vai näkyykö?
...
- Ihminen ei enää elä yli 60-vuotiaaksi, niin kuin luonnolla oli joskus tarkoituksensa. Sairaalat, vanhainkodit eivät ole enää täynnä elämänhalunsa menettäneitä ja kituuttavia ihmispoloja.
- Kauneusihanteena ei ole enää anorektinen, lapsen näköinen/oloinen ihminen. Muoti-ilmiönä ihminen on tehnyt kropastaan taideteoksen, jota koristaa erilaiset lävistykset ja tatuoinnit. Punk-henkinen olemus on monissa sci-fi-leffoissakin kovin läsnä, eikös?
- Maailma olkoon tasa-arvoisempi paikka - uskonnonvapautta, homoliitot hyväksyttyjä, jne.
- Teknologinen kehitys ei ole kokenut suurta mullistusta. Tietokone on edelleen osa ihmisen arkea. Ei, ei internet kaadu ja ihmissyöjäkoneet käy maailman kimppuun. Elämä koneiden ja ihmisten välillä on olevinaan harmoninen, ei liian riippuvainen toisistaan.
- Tosi-tv on kuollut ja kuopattu. Tosin turvakamerat ovat läsnä melkeinpä joka nurkassa suurkaupungeissa, mikä aiheuttaa närettäkin.
- Joukkoliikenne on otettu käyttöön ja kunniaan. Autovero on kovin korkea, ettei mokomaan kukaan halua sortua.
- Luonto, "vanhat arvot", taide, uskonto ja kirjallisuus ovat ihannoituja elementtejä, joiden olemassa oloa halutaan vaalia - ikään kuin sivustakatsojana. Popkulttuuri on tosin arjessa vahvempana kuin koskaan.
- Ei, eikä niitä lentäviä autoja ole - eikä tule.
"Luontoani nostattelen,
Haastattelen haltiata;
Nouse, luontoni, lovesta,
Haon alta, haltiani,
Kiven alta, auttajani,
Sammalista, saattajani!"