Yhteisöllinen käsikirjoittaminen teatterissa

käsiteplarausta

Yhteisölliseen käsikirjoittamiseen teatterin saralla on haettu metodeja monesta eri tekemisen ja ajattelemisen tavasta, ja kysymykseen "Mitä on yhteisöllinen käsikirjoittaminen" on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Esimerkiksi voidaan yrittää jotain niin tyhjentävää kuin: 

"Työskentelyn tapa, jossa tietty ryhmä ihmisiä yhdessä muotoilee käsikirjoituksen esitystä varten. "

Jokaisella ryhmänvetäjällä/ohjaajalla on omat metodinsa, ja monet myös lukevat itsensä hieman eri perinteeseen teatterin tekemisen kentällä. Jotkut näytelmien käsikirjoittajat tapaavat työskennellä 2-3:n hengen ryhmissä, toiset ohjaajat taas työstävät käsikirjoituksia yhdessä koko työryhmän kanssa. Yhteisöllinen käsikirjoittaminen ei ole yksi metodi, vaan useista eri tekemisen tavoista ammentava prosessi. Yritän aluksi vähän oman pääni selvennykseksikin hahmottaa, millaisten asioiden risteyksessä liikumme - tukena olen käyttänyt Pieta Koskenniemen Osallistava teatteri, devising ja muita merkillisyyksiä- teosta (Kansalaisfoorumi 2007).

Devising- teatteri / ryhmä- ja prosessikeskeinen teatterin työtapa

Sateenvarjokäsite - "ne teatterin tekemisen tavat, joissa ennalta laadittua käsikirjoitusta ei ole, vaan käsikirjoitus syntyy prosessissa ryhmän synnyttämänä. "(Koskenniemi 2007)

Devisingprosessissa ryhmä työskentelee yhdessä valittujen lähtökohtien pohjalta ja saattaa käsikirjoittaa, koreografioida, improvisoida tai yksinkertaisesti suunnitella kohtaukset lavalle. Työtapoja on monia, joista kirjoittaminen on yksi. Kun esityksen käsikirjoitus syntyy yhteisessä tekoprosessissa, omistaa ryhmä esityksensä toisella tavoin kuin esitettäessä valmiiksi kirjoitettua näytelmää. Tämä vaikuttaa sekä esiintyjäntyön laatuun että mahdollisuuksiin muokata esitystä vaikkapa vielä esityskauden aikana. Devising-teatterin tekemisen perustana on usein myös halu tehdä itselle merkityksellistä, omista aiheista liikkeelle lähtevää teatteria.

Käsikirjoitustyökalun kannalta devising-kentältä löytyy tapoja käsitellä ryhmän aihetta sekä tehdä ja hahmottaa esitystä yhdessä.

Yhteisöteatteri

"Teatteri, jossa pyritään ensisijaisesti hyödyntämään teatteria kollektiivisen keskustelun välineenä, ei niinkään tuottamaan taiteellisesti korkeatasoisia teatteriesityksiä". Koskenniemi 2007

Yhteisöteatteri vertautuu muuhun yhteisötaiteeseen, jossa päämääränä on luoda tietyssä yhteisössä kokemus taiteen keinoin yhteisön aiheista keskustelemisesta ja mahdollisesti myös niiden muuttamisesta. Koskenniemi määrittelee devising-teatterin yhdenlaiseksi yhteisöteatteriksi, jossa yhteisönä on taiteellinen työryhmä. Devising-teatterin päämäärä on kuitenkin usein myös taiteellinen esitys. Myös käsikirjoitustyökalun kannalta olennaista on yhteisöllinen ja ryhmän toimintaan ja aiheisiin keskittyvä ajattelutapa.

Yhteistoiminnallinen teatteri

Yhteisöteatterin perinnettä ja devising-teatterin käytäntöjä yhdistävä teatterin muoto. Koskenniemi: " Siinä (yhteistoiminnallisessa teatterissa) painottuu perinteisen teatterin vakiintunutta toimintamallia vahvemmin ja tietoisemmin ryhmän panos niin aiheen kehittelyssä kuin käsikirjoituksen valmistelussa. Ohjaaja tai työryhmä valitsee useimmiten lähtökohdan, joka usein on aihe tai teema sekä väljä esteettinen kehys, mutta lähtökohta on enemmänkin toiminnan liikkeelle laukaisija. Esityksen käsikirjoitus ja kerrontatapa luodaan vasta prosessissa yhdessä materiaalia tuottaen ja valintoihin vaikuttaen."

Draamakasvatus

Draamakasvatus on teatterin osa-alue, joka soveltaa erilaisia teatterin elementtejä (rooli, ristiriita, käänne, fiktio) opetuksen ja oppimisen tarkoituksiin. Draamakasvatusta ovat esimerkiksi erilaiset kouluissa valmistettavat esitykset, prosessidraamat, teatteri-ilmaisun tunnit sekä draamaharjoitteiden käyttäminen oppituntien lomassa.

Yhteisöllisen käsikirjoittamisen kannalta draamakasvatuksen rikkaus ovat lukuisat tarkkaan muotoillut tekniikat ja harjoitukset, joiden avulla ryhmän kanssa voidaan toimia ja laatia erilaisia kokonaisuuksia. Meidän käsikirjoitustyökalussamme yhtäläisyyttä draamakasvatukseen on myös tavoitteissa: käsittääkseni tarkoitus on luoda väline, jonka päämääränä on myös teatterista ja ryhmätyöskentelystä oppiminen.

Sanataidekasvatus

Sanataidekasvatus on suullista ja kirjallista taiteellista ilmaisua, jolla on omat, osittain draamakasvatuksen kanssa eriävät, osin yhtenevät työtapansa ja harjoituspankkinsa. Kun draamakasvatuksessa fokus on esityksessä ja esillä olemisessa, on se sanataiteen puolella erilaisissa kielellisen ilmaisun tavoissa. Suomessa sanataidetta on opetettu lapsille ja nuorille parikymmentä vuotta. Aikuisopetuksen puolella käytetään yleensä termiä luova kirjoittaminen. Käsikirjoitustyökalun kannalta kiinnostavia ovat nk. prosessikirjoittamisen välineet - tapa ajatella kirjoittamista ryhmätyönä, jossa ensin suunnitellaan ja pohjustetaan tekstejä yhdessä, sitten muunnetaan kieleksi ja lopuksi annetaan palautetta ja muokataan yhdessä.

Teatterin, käsikirjoittamisen ja draaman peruskäsitteet

Niin devising-teatterin kuin draamakasvatuksenkin pohjarakenteina toimivat teatterin ja dramaturgian peruskäsitteet: rakenne, ristiriita, rooli, juoni, jännite jne. Nykyteatteri käyttää käsitteitä myös niitä purkaen ja vastustaen, draamakasvatus puolestaan rennosti, hyppien tarpeen mukaan juonesta ja roolista sisään ja ulos.

Omissa ryhmäkäsikirjoitusprosesseissani teatterin ja dramaturgian peruskäsitteet ovat olleet konkreettisia työkaluja, jotka on otettu esiin työkalupakista tietyssä vaiheessa työskentelyä. Ryhmän kanssa yhdessä on pohdittu erilaisia mahdollisia rakenteita esitykselle. Aiheeseen olemme palanneet monta kertaa: mikä on tämän esityksen aihe? Onko se muuttunut alkuperäisestä? Mikä on meidän suhteemme aiheeseen?

Käsikirjoitustyökalun osalta hahmotan nämä käsitteet samalla tavoin toisaalta niiksi pohjarakenteiksi, joiden varassa koko työkalu makaa, toisaalta pienemmiksi osatyökaluiksi: siivilöiksi, vasaroiksi ja nauloiksi, joilla operoimiseen meidän iso työkalumme avustaa.