Page History

Tulevaisuudessa tutkintoaikoja tulee nopeuttaa ja työelämään kohdennettu osaaminen varmistaa. Miten siis järjestää joustavia ja osaamisperustaisia koulutuspolkuja, joista sekä opiskelija että työelämä hyötyisivät? Voisiko korkeakoulutuksen suorittaa tulevaisuudessa vaikka kokonaan oppisopimustyyppisesti ja saattaisiko tämä peräti syventää osaamista, lyhentää opintoaikaa tai edistää nuorisotakuun toteutumista?

Muun muassa tällaisiin kysymyksiin Opossum-hanke etsii vastauksia. Päämääränä on kerätä kokemuksia ja pohtia, miten rakentaa toimiva malli Uudenmaan ammattikorkeakoulujen yhteistyöhön uusien oppisopimustyyppisten koulutusten järjestämisessä.

Korkeakoulutettujen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ei ole kovinkaan tunnettua oppisopimuskoulutukseen verrattuna, sillä moni ei edes tiedä tällaisen mallin olemassaolosta. Yksi syy tähän on sen keskeinen ero perinteiseen oppisopimuskoulutukseen ‒nimittäin se, ettei sillä voi suorittaa tutkintoa. Tästä johtuen tieto koulutuksista kantautuu lähinnä niille korkeakoulusta valmistuneille ja kohtuullisen pitkäaikaisessa työsuhteessa olleille henkilöille, jotka aktiivisesti ovat etsineet työelämälähtöisiä täydennyskoulutusmahdollisuuksia ‒ sekä heidän työnantajilleen.  Myös itse koulutusmalli myös verrattain uusi, sillä ensimmäiset koulutukset käynnistyivät vasta vuonna 2009.

Kyse on siis korkeakoulututkinnon jälkeiseen osaamistarpeeseen kehitetystä koulutusmallista, jossa oppilaitokset toimivat hallintoviranomaisena, koulutuksen järjestäjänä sekä siitä vastaavana tahona; opiskelijat puolestaan ovat normaalissa työsuhteessa. Työpaikalla tapahtuva koulutus on keskeisessä asemassa ja siitä vastaa työnantaja korkeakoulun kanssa sopimallaan tavalla. Työpaikkaoppimiseen käytetään vähintään puolet opiskelusta, useimmiten enemmän. Koulutus toteutetaan työelämälähtöisesti ja työelämän tehtäviin painottuen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut tätä koulutusmuotoa vuoteen 2013 saakka.

Toisen asteen oppisopimuskoulutusten lailla keskeisenä näkyy kolmikantaperiaate, eli arvioinnissa ovat aina mukana työnantajan edustaja, työntekijä sekä koulutuksen järjestäjän edustaja (opettaja). Työelämä on myös hyvin voimakkaasti mukana suunnitteluvaiheessa ja arvioijana koulutuksen ollessa käynnissä. Päämääränä on, että opiskelijan työaikana tekemä työ olisi koulutuksen tavoitteiden mukaista. Arviointi on konkreettista, sillä tapoina toimivat muun muassa keskustelut ja reaaliaikainen reagointi, mentorointitapaamiset, esimiesten arviot koulutusten aikana sekä väli- ja loppupalaute. Lisäksi kouluttajat käyvät työpaikkakäynneillä mahdollisuuksien mukaan.

Koulutuksen moninaiset hyödyt   

Oppilaitosten keräämien palautteiden perusteella toteutukset ovat olleet erittäin onnistuneita, ja hyvästä vastaanotosta kertoo myös runsas hakijamäärä. Hyviksi puoliksi on nimetty esimerkiksi mahdollisuus koulutuksen henkilökohtaistamiseen, läheinen suunnitteluyhteistyö eri osapuolten välillä sekä vertaisohjauksen merkitys. Lisäksi koetaan, että pidemmällä koulutuksella saadaan aikaan enemmän muutosta lyhyeen verrattuna. Myös kustannustehokkuus on merkittävä tekijä, sillä koulutusmalli on edullinen koulutuksen tilaajalle.

Ihannetapauksessa koulutus on myös luotu niin, että koko työyhteisö hyötyy kehittämistyöstä. Lisäksi yritys voi hyödyntää koulutusta sellaiseen toimintansa kehittämiseen, mitä se tekisi joka tapauksessa. Henkilö saatetaan laittaa koulutukseen juuri siksi, että hänellä olisi aikaa. Samalla hän saa mahdollisuuden työnsä ulkopuoliseen sparrausapuun ja sitä kautta koko yrityksen kehittämiseen. Ammattikorkeakoululla voi muihin koulutuksen tarjoajiin verrattuna olla tarjolla myös laajempaa ja tutkimusnäyttöön perustuvaa osaamista, jonka takia yritys valitsee juuri sen tarjoaman koulutuksen.

Haasteita, kehittämiskohteita ja uusia tuulia

Oppisopimustyyppisen koulutuksen haasteena on, että saman koulutuksen järjestäminen nykyisellä rahoitustavalla on ollut aina epävarmaa: on vain yksittäisiä, pisimmilläänkin vain 2-3 vuotena toistettavia koulutuksia. Muiden täydennyskoulutusten tapaan jatkuvuus ja opettajille tämän myötä kehittyvä asiantuntijuus toisivat koulutukseen mielekkyyttä, mahdollisuuden oppia virheistä ja kehittää. Tähänastisessa tilanteessa samantyyppisistä koulutuksista ei ole päässyt muodostumaan ”koulutusmassaa”, josta parhaat koulutukset olisivat valikoituneet.

Tällä hetkellä vallitsee tilanne, jossa nykyinen oppisopimustyyppinen koulutusmalli ei enää saa rahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Vastaavantyyppiset koulutukset tullaan jatkossa järjestämään erillisinä erikoistumisopintoina ja täydennyskoulutuksina ‒ jos niihin saadaan rahoitus järjestymään. Nykyisen kaltaisten koulutusten tulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan se, että osa koulutusten hinnasta siirtyy työnantajan maksettavaksi. Tällöin koulutuksen on oltava juuri sellainen kuin työnantaja haluaa. Toisaalta hinnalla on vähemmän merkitystä, jos työnantaja todella saa tarpeensa mukaisen lisäkoulutuksen työntekijälleen.

Tulevaisuudennäkymiä ‒ tutkinto oppisopimustyyppisesti?

Jatkossa tutkintoaikoja tulisi entisestään nopeuttaa samalla kun työelämälähtöinen osaaminen tulisi pystyä varmistamaan. Voisiko tätä silmälläpitäen ajatella, että oppisopimustyyppisesti pystyisi suorittamaan kokonaisen korkeakoulututkinnon?

On toki pitkälle mahdollista käyttää AHOT-menettelyä sekä aiemman osaamisen että opintojen tunnistamiseksi. Sen lisäksi on otettava huomioon, että korkeakouluopintoihin liittyy enemmän tietopuolisia opintoja kuin perinteiseen toisen asteen oppisopimukseen.  Toisaalta nykyisessä järjestelmässä tiedollinen aines välittyy aina opettajan kautta, mutta muitakin nonformaaleja ja informaaleja oppimisen tapoja olisi tarjolla ‒ yksi keskeinen oppimisympäristö tähän on juuri työpaikka.

Kysyntää oppisopimustyyppiselle korkeakoulututkinnon suorittamisen mallille on. Se osaltaan lyhentäisi opintoaikoja sekä edistäisi nuorisotakuun toteutumista. Suuntaa antava esimerkki tällaisesta koulutuksesta on Saksan duaalimalli. Se on jo jonkin aikaa mahdollistanut myös korkeakoulututkinnon suorittamisen oppisopimuskoulutuksena.

Opossum-hankkeen selvitys aiheesta julkaistaan marraskuussa 2014.  Ilmoittautuminen oppisopimustyyppisen koulutuksen vaikuttavuuden arviointia ja tulevaisuutta käsitteleviin työpajoihin on parhaillaan käynnissä.

Lisätietoa:
Projektitutkija Ari Markkula (ari.markkula @ metropolia.fi)
Projektipäällikkö Matti Rantala (matti.rantala @ metropolia.fi)