| Panel | ||
|---|---|---|
| ||
|
| Panel | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||
|
Maanantai 3.11
Kuten kuvasta näkyy rekisteröityminen on nyt hoidettu etukäteen. Sain myös varmistettua kaksi haastattelua, joista molemmat näillä näkymillä torstaina. Huomenna päästään sitten tositoimiin :>
Tiistai 3.11
Tiistain vietin ohjelman osalta pääasiassa Summitin Marketing Stagella. Jostain syystä ennakolta mielenkiintoisimmat esitykset löytyivät täältä.
Capitivology
Aamun aloitti Ben Parr aiheesta, josta punainen lanka jäi hieman epäselväksi. Epäselväksi ei kuitenkaan jäänyt, että herralta on tulossa kirja, jossa kerrotaan aiheesta lisää.
Oli hän esitykseen saanut mielenkiintoistakin sisältöä. Hän puhui asiantuntijoiden käyttämistä luottamuksen luomisen keinona verkossa. Esimerkiksi lääkärit esillä flunssaan liittyvässä artikkelissa. Hän esitti väittämän, että asiantuntijat vähentävät kriittistä ajattelua. Tueksi hän toi antoi esimerkin tutkimuksesta, jossa pelkkä lääkärin takin pukeminen henkilön päälle vaikutti kritiikin määrään. Tästä voi siis päätellä, että ulkonäöllä on väliä: Pelkästään se riittää alkuun, että vain näyttää asiantuntijalta. Ilmiön käyttämisestä verkossa hän antoi esimerkiksi yrityksen asiantuntijablogit.
New business model for news
Seuraavaksi oli vuorossa paneelikeskustelu digimediassa julkaistavien uutisten rahastusmalleista. Keskustelemassa olivat Guardianin Tanya Cordrey ja NY Timesin Emily Steele. Aluksi keskustelu keskittyi siihen, että vaikka paljon puhutaan lehtien kriisistä, uutisia luetaan enemmän kuin koskaan. Syyksi tähän esitettiin seuraava käyttötapaus: "I'm bored". Todettiin myös, ettei mainoksista tai vanhoista business-malleista kannata luopua, vaan käyttää useamman eri tavan yhdistelmää. Samaan hengenvetoon todettiin myös, ettei yhtäkään uutissivustoa rahoiteta mainoksilla. Keskustelussa oltiin yhtä mieltä siitä, että lukijat ovat valmiita maksamaan syventivästi uutisista liittyen omiin kiinnostuksen kohteisiin. Sen lisäksi Guardianissa oli tutkittu mitä ihmiset kaipasivat digilehteen. He olivat tehneet huomion, että siihen kaivattiin konkreettisuutta ja olivat lähteneet ratkaisemaan ongelmaa luomalla maksullisen jäsenyyden. Jäsenyyden edut jäivät hieman epäselviksi, mutta käsittääkseni kyseessä oli jonkinlaiset "tosielämän tapahtumat", joihin jäsenillä olisi exsklusiivinen pääsy. NY Times oli enemmän sillä kannalla, että hyvin kirjoitetut tarinat ovat ne, jotka myyvät. Tässä vielä korostettiin sitä, että he käyttävät uutisia, joiden avulla lukija voi selkeästi saada esim. rahallista hyötyä. Sitä kautta niiden arvoa ostajalle voidaan helpommin perustella. Tästä ei kuitenkaan saatu esimerkkejä. Kaiken kaikkiaan keskustelu jäi hieman pinnalliseksi. Olisin kaivannut syvällisempää keskustelua uutisten tulevaisuuden businessmalleista.
Programmatic advertising "Ohjelmallinen mainostaminen"
Loppupäivän ohjelma kulki vahvasti seuraavan teeman ympärillä: Programmatic advertising. Yksinkertaisimillaan kyse on siitä, että kun käyt kerran katselemassa kenkiä verkkokaupassa, näet kenkämainoksia seuraavan kuukauden.
Lähtökohta on se, että tietoa ihmisistä kerätään monien eri laitteiden ja kanavien kautta. Tiedon määrä on kasvanut samalla räjähdysmäisesti. Ohjelmallinen mainostaminen käyttää tätä tietoa mainosten kohdentamiseen ja muokkaamiseen. Samaan hengenvetoon esitettiin siitä, että mobiililaitteiden osuus mainonnasta nousisi 70% lähivuosina.
Tässä kohtaa tuotiin esille termi hypertargeting: Käytännössä kyse on siitä, ettei oleteta että ihmiset jotka pitävät porkkanoista tykkäävät myös perunoista. Ulotetaan tiedon keruu useaan eri laitteeseen ja kanavaan. Tällä yhdistetyllä tiedolla sitten tiedetään markkinoinnin kohteesta kaikki tietämisen arvoinen ja enemmän.
Esille tuotiin myös kuinka voidaan hyödyntää reaalaikaista tietoa. Esimerkiksi jos käyttäjä on työmatkallaan ja liikkeessä, esitetään mainoksesta lyhyt ja ytimekäs versio. Jos käyttäjä on paikallaan seudulla, jossa on liikenneruuhkia samasta mainoksesta näytettään enemmän asiaa sisältävä muunnelma. Eli yhdistetään sijainti, liike ja asiayhteys. Esille tuli myös, kuinka erilaisille käyttäjille voidaan näyttää erilaisia arvolupauksia: Mikä ketäkin puhuttelee parhaiten. Seuraava videota käytettiin esimerkkinä. Siinä mainoksessa olevan naisen hiukset heiluvat metrojunan ajaessa ohi.
| iFrame | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||
|
Esille tuli myös huoli siitä, että luovuus katoaa mainoksista ohjelmallisen suunnittelun kautta. Verkkomainontaa voitaisiin ajatella enemmän osana brandin luomista, kuin vain konversioiden tuottajana. Tulevaisuuden markkinoinnissa nähtiin tärkeänä luovuuden yhdistäminen tekniseen ymmärrykseen ja sitä kautta uusien markkinointikeinojen syntymiseen. Toivottiin myös keskustelun siirtymisestä pelkästä tehokkuuden parantamisesta luovuuden "pohjatyöksi": Miten "Big data" toimii luovuuden inspiraationa?
Seuraavaksi keskustelu siirtyi siihen kuka omistaa tiedon. Tässä tultiin siihen tulokseen, että kyse on yhteisomistuksesta käyttäjän ja mainostajan välillä: Käyttäjä luo ja markkinoija kerää ja myy.
Kyseessä siis yhteinen sopimus, johon kuuluu:
- Luvan kysyminen:
- Luodaan luottamukseen pohjaava suhde
- Eduista puhuminen:
- Suodatetaan tuhansista päivän aikana tulevista viesteistä ne, jotka ovat käyttäjälle kiinnostavimmat
- Henkilökohtaisempi käyttökokemus
- Tässä kohtaa mainostajalla on siis vastuu tunteä kenelle mainosta tyrkyttää
Mainostajan etuna on tietenkin se, että käytetyt rahat tulee käytettyä paremmin.
Keskustelun aikana tuli kuitenkin rivien välissä esille, ettei ihan kaikille lavalla olleille tämä vastuukysymys ollut ehkä kovinkaan tärkeää.
Ohjelmallisen mainonnan kaikkivoipaisuutta myös kyseenalaistettiin. Tässä kohtaa korostettiin ihmisten elämän ymmärtämisen tärkeyttä: Eli "big datan" ja "small datan" yhdistämistä:
- Mikä on motivaatio käyttäytymisen takia
- Miksi ostat suklaata
- Luodaan segmentti
- Ketkä ostavat suklaata
- Sulautetaan segmentti "big dataan"
- Mitä havaintoja voidaan tehdä?
Keskusteltiin myös siitä, miten mainoksen internetissä nähneen käyttäjän ostos supermarketissa voidaan yhdistää em. mainokseen. Tähän ei juurikaan tullut konkretiaa, mutta seuraava ajatus nousi esille:
- Luotto- tai kanta-asiakaskortilla tehtävät ostokset
Lopuksi otettiin vielä esille miten "markkinointisuppilo" (funnel) on muuttunut. Aikaisemmin suppilo nähtiin putkena, jossa alku ja loppu, sekä selkeästi vaiheittainen eteneminen. Suppilon lineaarisuus hasteettiin ja esitettiin, että suppilo kaikkea ja kaikkialla (mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakin =) ) Kuluttajat eivät enää ajattele missä ja milloin he tekevät ostoksia: Asiakkaat voivat tulla mukaan missä tahansa ostoprosessia.
Esimerkki suppilosta:
- Koska ihmiset pohtivat viikonlopun suunnitelmia?
- Koska on oikea aika lähettää ehdotus viikonlopusta?
- Milloin on paras aika konversioiden kannalta?
- Mikä kanava/laite on paras konversioiden kannalta?