...
Keskusteltiin esimies-alaisuus-keskustelujen toteuttamisesta tilanteessa, jossa esimiehellä on "pahoja tapoja". Tilanteen kohtaaminen kahdestaan; "en minä mutta kaverit" -menetelmä ei toimi; toiveiden esittäminen ryhdikkäästi. Seuraavaksi: hieman tiukempi pyyntö muuttaa toimintaa, jos ei muutu, joudun valittamaan ylöspäin. Viimeinen vaihe: Pomon esimiehelle puhuminen -yhdessä kohteen kanssa. Suora, rakentavahenkinen keskustelu toimii. Se on vaikeaa ja vaativaa. Älyllisesti ja rehellisesti tarkastellen ainoa vaihtoehto kuitenkin. Väärinkäytösten kirjaaminen tärkeää, jos kyse vaikeista asioista (päihdeongelmat, häirintä, kiusaaminen...) jotta on dokumentaatiota. Lisäksi johtajuuden haasteita ei-tasapäistävä, heterogeenisen työntekijäjoukon huomioiminen, ilman suosikkijärjestelmiä.
Tavoitteenasetannan sudenkuopat; saat mitä tilaat - hyvässä ja pahassa: organisaatio suuntautuu tavoitteisiin ja maksimoi niitä - jos olet asettanut tavoitteet väärin, mennään lujaa päin seinää; epäsynkrooni ; turhamaisuus - mittarit näyttää hyvältä ; nurkkakuntaisuus - ei nähdä metsää puilta ; narsismi - oman sisäisen organisaation laitostuminen sisäiseen maailmaan, asiakkaat unohtaen ; älyllinen laiskuus - ei viitsitä syventyä syy-seuraussuhteisiin ; validiteetti - miksi mitata vedenpainetta ilmanpainemittarilla ; pikkumaisuus - lillukanvarsimittaukset eivät kumuloi kokonaisnäkemystä ; kevytmielisyys - pintapuolinen, väheksyvä suhtautuminen "tää nyt on taas tätä byrokratiaa, kyllä me osataan ilmankin" ; ahneus - otetaan toiveiden tynnyri, kaikki pannaan uusiksi ja firma kuntoon
...
Osallistaminen ja vastuuttaminen
...
Mekaaninen keino: asioiden pilkkominen taulukoiksi. Osallistaminen on erinomainen tapa "ankkuroida" startegia. Analysoidaan meidän kehittyvää toimintaympäristöä; mitä tekee kilpailijat ja asiakkaat, mihin maailma kehittyy... täytyy saada laaja ymmärrys strategianvalinnalle.
Miksi osallistuttaa? Johdolla ei ole asiantuntijuutta, jota on esimerkiksi myyntimiehiltä asiakkaista. Taktinen syy - ihminen, joka pääsee osallistumaan jonkin asian rakentamiseen, sitoutuu ja haluaa olla mukana, koska asiantuntijuutta on kuunneltu. Kaikille annettu mahdollisuus osallistua - jos ei ole tarttunut tilaisuuteen, ei toteutusvaiheessa parane rutista. Päätösten tekeminen strategisista suunnista ei ole enää kaikkien tehtävä. On kohtuutonta osallistaa organisaation suorittava porras riskipitoiseen pätöksentekoon, joka ei kuulu heidän toimenkuvaan eikä siitä heille makseta; koska, jos päätökset ovat vääriä, joutuvat päätöksentekijät sen itse maksamaan. Sellaista ei voi vaatia alaisilta. Johtajan heikkoutta on vierittää päätöksenteko alaisille kollektiivina tai konsulteille.