...
- johtaminen on tavoitteellista vuorovaikutusta; ideana henkilöstön työpanoksen suuntaamiseksi.
- johtamisen haasteet ovat samanlaisia älyllisellä tasolla niin vuoromestarilla kuin vuorineuvoksella.
- koulutustasoa tärkeämpää olla "hyvä tyyppi"
- organisaatioon muodostuneita tapoja kertyy vuosien varrella ja ne rapautavat organisaation toimintaa
- kokonaisuusvastuu esimiehillä ja yhtä lailla alaisilla oltava omat vastuunsa
- sama kuin yhteiskunnassa: minulle kuuluu kansalaisena kaikki edut -ajattelu; todellisuudessa yhteiskuntakin toimii periaatteella kun annat, niin saat
- hyvässä tiimissä ryhmän jäsenten osaamisalueet kompensoi toisiaan ja koostuu erilaisista persoonallisuustyypeistä; kokonaisuuden kannalta ei ole hyvä että alaiset ovat pomolle helppoja kautta linjan
- yksilöiden henkilötason persoonallisuuskulttuurin erot on suurempia ja merkityksellisimpiä kuin esimerkiksi kansalliset kulttuurierot; ryhmän kulttuuri ja tiimiläiset ihmisinä on keskeinen juttu; on selvää että tietyt tapakulttuurierot ovat matkaopastyyppistä juttua, johon voi tutustua helposti; sen jälkeen tulee haaste ottaa ihmiset ihmisinä
- eri maiden organisaatiokäsitykset poikkeavat suurestikin toisistaan, mutta kun kohtaa ihmiset, homma on hanskassa
- johtajuuden todellista sisäistä vahvuutta ei poista mikään
Perusoivallus
Johtamisen tarkoitus on synergiavaikutuksen aikaansaaminen.
- Kehityskulku ryhmissä
- Yksilöt: minä --> Ryhmä: jäsenet --> Tiimi: me, meidän jengi
Ihmisillä on tapa töitä tehdäkseen kerääntyä yhteen. Tiimiytymiseen on hyvät perusedellytykset. Tätä voi ajatella työyhteisöjen näkökulmasta, miksi tulla ja kerääntyä yhteen työpaikoille, ellei perustarve / tavoite olisi tiimiytymisessä - töitähän voisi tehdä yksilönä, etänä, yksin.