...
Metropolia Ammmattikorkeakoulun kulttuurin ja luovan alan klusteri on jo useammassa hankkeessa tehnyt tuloksellista yhteistyötä Helsingin kaupungin toimijoiden kanssa tunnistamalla ja kehittämällä kaupungille strategisesti tärkeitä kohteita. (voisi laittaa viitteeksi: esimerkiksi innovaatiorahaston rahoituksella toteuttavat AMPEsimerkiksi AMP-, edu.parvi- ja Urbaani luovuus -hankkeet sekä EAKR rahoituksella käynnissä olevat Kulttuurisilta ja Kansalaisnavigointia metropolissa -hankkeet ovat mahdollistaneet rikkaan kehittämisyhteistyön ja vuoropuhelun Metropolian ja pääkaupunkiseudun eri toimijoiden välillä.
hankkeet). Tutkimus- ja kehitystoiminta on Metropolian kulttuurin ja luovan alan klusterissa ennen kaikkea kehittävää hanketoimintaa. Peruslähtökohtana on näkemys siitä, että yhteiskunnan luovuuspotentiaalin ja innovaatiohakuisuuden vahvistamisessa kulttuuri- ja taidealoilla tulee olemaan yhä keskeisempi rooli. Metropolian kulttuurin ja luovan alan klusterissa koulutetaan taiteilijoiden ohella kulttuuri-, media-, musiikki- ja elokuvatuottajia, digitaalisiin ja perinteisiin medioihin keskittyneitä viestijöitä ja muotoilun ja vaatebisneksen ammattilaisia. Luovuus käsitetään klusterissa sosiaalisena ilmiönä, jolle ammattikorkeakoulun kulttuurialan toimijoista koostuva monialainen koulutusohjelmisen kokonaisuus luo toimintakentän.Juhana: olisiko mahdollista, että Anna-Maria kirjoittaisi tähän jotain yleistason taustaa lisäksi. Mika voisi kirjoittaa jotain tilasuunnittelun taustasta (miksi tällaista juttua pitäisi tehdä ja miksi juuri nyt?).
Metropolian kulttuurin ja luovan alan klusterissa koleillaan ja kehitetään klusterin kehittävässä hanketoiminnassa on jo usean vuoden ajan kokeiltu ja kehitetty uusia sosio-teknisiä ratkaisuja yhteistoiminnalle. Tavoitteena on ollut luoda innostavia ja avoimia työskentely-ympäristöjä, jotka mahdollisvat luottamukseen perustuvan yhteistoiminnan. Kehittävän hanketoiminnan ytimessä on ollut koulutusorganisaation ymmärtäminen tietointensiivisen työn organisaationa, jonka toimintamalleja tulisi uudistaa paremmin tietointensiivistä työtä ja oppimista tukevaksi. Aiemmat kehittämisprojektit ovat tarkastelleet tietointensiivisen työn muutosta erityisesti sosiaalisen median ja digitaalisen ulottuvuuden hyödyntämisen näkökulmasta. Tämä on tehnyt näkyväksi myös fyysisen ja aidon kohtaamisen merkityksellisyyden yhteisöllisyyden ja tiedon yhteisomistajuuden syntymisessä. Toisin sanoen digitaalinen toiminta vaatii avukseen ja vastapainokseen fyysistä tilaa ja satunnaisia kohtaamisia. Yhteistoiminnallisuuden kehittäminen koulutusorganisaatioissa vaatiikin digitaalisten toimintamallien kehittämisen ja käyttöönoton lisäksi erityistä huomiota tietointensiivisen työn ja oppimisen tilasuunnitteluun.
Kouluorganisaatioilla on yksityistä sektoria pienemmät mahdollisuudet kehittää omaa toimintaansa tilojen kokeellisen kehittämisen kautta (vai: kokeilemalla ja kehittämällä erilaisia tilaratkaisuja). Tämän vuoksi tilakehittelytoiminta (vai: tilan tilojen mahdollisuuksiin perustuva kehitystoiminta ) jää hyvin pienimuotoiseksi. Usein keskitytään kehittämiseen, jolla on nopea vaikutus yksittäisiin toimintoihin (tämä lause jää epäselväksi. Tarkoitetaanko, että tilojen osalta ollaan arki kouluissa on sitä, että tehdään nopeita yksittäisiä ratkaisuja ilman pitkäntähtäimen kokonaisuunnitelmaa?jää usein pintapuoliseksi (esimerkiksi olemassa olevien kalusteiden järjestyksen muuttamiseksi). Kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen on harvemmin resursseja. Tämän johdosta koulutusorganisaatiot ovat voivat jäädä helposti kehityksessä (missä kehityksessä jää) jälkijunaan. Tätä HSPACE pyrkii ehkäisemään (tai tähän ongelmaan eivät kykene uudistamaan toimitilojaan alati muuttuvien tarpeidensa mukaisiksi. HSPACE pyrkii etsimään ratkaisua )tämän ongelmakentän ratkaisemiseksi. HSPACE Hanke tutkii tulevaisuuden tilaratkaisuja, joita voisi hyödyntää suhteellisen huokeasti kouluorganisaatioiden toiminassa laajemminkin ( jotka olisivat hyödynnettävissä suhteellisen huokeasti laajemminkin kouluorganisaatioissa). TÄSSÄ JOHDANNOSSA VOISI JO MUUTAMALLA SANALLA KOROSTAA SITÄ, ETTÄ JUURI KOULUORGANISAATIOISSA TEHDÄÄN TIETOINTENSIIVISTÄ TYÖTÄ, JOSSA TÄYTYY OTTAA HUOMIOON TULEIVAISUUDEN TYÖN TOIMINTAMALLIT TMS. LUO ERITYISIÄ HAASTEITA TILASUUNNITTELULLE. TOISAALTA HAASTEITA LUO DIGITAALISUUDEN KEHITTYMINEN TAI MITEN SE NYT SANOISI
Hankeidea
HHSPACEHSPACE-hankkeen lähtöajatuksena on, että tulevaisuudessa oppiminen ja koulutusorganisaatioiden toiminta on lähtökohtaisesti avointa ja yhteistoiminnallisuuteen pohjautuvaa. Tässä hankkeessa yhteistoiminnallisuudella viitataan Paul Adlerin ja Charles Heckscherin käsitteeseen yhteistoiminnallinen yhteisö (vai: määritelmään yhteistoiminallisesta yhteisöstä) (Adler & Heckscher (2006): Towards Collaborative Community), jonka he näkevät tulevaisuuden tietointensiivisen organisaation toimintamallina. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä jokainen yksilön toimii kohti yhteistä päämäärää itse parhaaksi katsominsa keinoin. Ihmiset hakeutuvat sellasiin ryhmiin ja yhteistyöhön, joka on aina sillä hetkellä tarkoituksenmukaisinta (vai: jonka he katsovat kulloinkin tarkoituksenmukaisimmaksi). Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyö perustuu itseorganisoituvalle, luottamukseen perustuvalle yhdessä toimimiselle, jonka muodot ja mallit elävät koko ajan. Tietointensiivisessä työssä tällainen organisoitumismalli luo aivan uudentyyppisiä haasteita tilasuunnittelulle. Tarvitaan tiloja, joita voidaan helposti muokata moneen fyysisessä maailmassa tapahtuvaan toimintaan sopivaksi (ei ihan aukea), mutta toisaalta tarvitaan myös erilaisia tapoja tuoda digitaalinen ulottuvuus osaksi tilaa. TÄMÄ DIGITAALINEN ULOTTUVUUS HYPPÄÄ TÄHÄN VÄHÄN NURKAN TAKAA
...