...
Kouluorganisaatioilla on yksityistä sektoria pienemmät mahdollisuudet kehittää omaa toimintaansa kokeilemalla ja kehittämällä erilaisia tilaratkaisuja. Tämän vuoksi tilojen mahdollisuuksiin perustuva kehitystoiminta jää usein pintapuoliseksi (esimerkiksi olemassa olevien kalusteiden järjestyksen muuttamiseksi). Kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen on harvemmin resursseja. Tämän johdosta koulutusorganisaatiot eivät kykene uudistamaan toimitilojaan alati muuttuvien tarpeidensa mukaisiksi.
Tekniikkaa ja sovelluksia, joilla jäljitellään perinteisiä toimintamalleja on jo olemassa ja uusia kaupallisia sovellutuksia tulee markkinoille harvakseltaan. Tällaiset mallit ovat kuitenkin kankeita ja tuskin muuttavat tai antavat opetukseen uutta sisältöä koska yleensä esimerkiksi vanha liitutaulu on luotettavampi ja tutumpi käyttää kuin digitaalinen versionsa, jonka lisäarvo toiminnassa on vähäinen.
Suomi on ollut perinteisesti niin opetuksen kuin teknisen infrastruktuurin tasonsa puolesta edelläkävijämaa. Sovellusten luomisessa ja kehittelyssä suomalaiset taas ovat jääneet jälkeen tämän hetkisestä globaalista tasosta.
Huomattavaa on myös että tekniikan sekä laitteiden trivialisoituminen ja vakiintuminen kotikäytössä on luonut tilanteen, jossa koulun opetusympäristön tekninen taso ei aina vastaa yhteiskunnalista yleistä tasoa ja uusien oppimisympäristöjen soveltaminen on jokseenkin mahdotonta. Motivaation rakentaminen hyödynnettävän tekniikan avulla voisi olla luontainen tapa parantaa oppimistapahtumaa ja kouluviihtyvyyttä. Tässä koulujen luonnostaan nopeat tietoliikenneyhteydet ovat keskeisiä kilpailuvaltteja.
HSPACE pyrkii etsimään ratkaisua tämän ongelmakentän ratkaisemiseksi. Hanke tutkii tulevaisuuden laite-, ohjelmisto ja tilaratkaisuja, jotka olisivat hyödynnettävissä suhteellisen huokeasti laajemminkin kouluorganisaatioissa.
...
HSPACE-hankkeen lähtöajatuksena on, että tulevaisuudessa oppiminen ja koulutusorganisaatioiden toiminta on lähtökohtaisesti avointa ja yhteistoiminnallisuuteen pohjautuvaa. Tässä hankkeessa yhteistoiminnallisuudella viitataan Paul Adlerin ja Charles Heckscherin käsitteeseen yhteistoiminnallinen yhteisö (vai: määritelmään yhteistoiminallisesta yhteisöstä ) (Adler & Heckscher (2006): Towards Collaborative Community), jonka he näkevät tulevaisuuden tietointensiivisen organisaation toimintamallina. Yhteistoiminnallisessa yhteisössä jokainen yksilön yksilö toimii kohti yhteistä päämäärää itse parhaaksi katsominsa keinoin. Ihmiset hakeutuvat sellasiin ryhmiin ja yhteistyöhön, jonka he katsovat kulloinkin tarkoituksenmukaisimmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyö perustuu itseorganisoituvalle, luottamukseen perustuvalle yhdessä toimimiselle, jonka muodot ja mallit elävät koko ajan. Tietointensiivisessä työssä tällainen organisoitumismalli luo aivan uudentyyppisiä haasteita tilasuunnittelulle. Tarvitaan tiloja, joita voidaan helposti muokata erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tavoitteena on luoda tiloja, joissa toisaalta erilaiset ihmiset (osin sattumanvarainenkin) voivat kohdata ja toisaalta tietointensiivisen työn vaatima keskittyminen on mahdollista. Koska koulutusorganisaatiot toimivat useassa eri maantieteellisessä paikassa, on myös näiden eri tilojen yhdistäminen erilaisten digitaalisten sovellusten avulla tärkeä kokeilukenttä. HSPACE-hankkeen testitiloissa on myös tarkoitus luoda luonteva yhteys fyysisen tilan ja netissä toimivien yhteiskirjoituspalveluiden ja muun yhteiseen tiedonrakentamiseen liittyvien apuvälineiden kanssa.
HSPACE tutkii, suunnittelee ja toteuttaa yksilö- ja yhteistoiminnallisia oppimistilamalleja. Hankkeessa keskitytään tulevaisuuden koulutusorganisaation käyttöön soveltuviin ja helposti eri käyttötarkoituksiin muokattaviin työtiloihin ja välineisiin. Hankkeessa toteutettavissa pilottitiloissa kokeillaan erilaisten päällekkäisten toiminnallisuuksien yhdistämistä samassa fyysisessä tilassa. Tiloissa kokeillaan muun muassa maantieteellisesti hajautetun yhteistyön helppokäyttöistä upottamista osaksi fyysistä tilaa (so. digitaalinen todellisuuskerros osana fyysistä todellisuutta). Hankkeessa luodaan avoimeen toimintamalliin soveltuvia tiloja ja testataan, opitaan ja jatkokehitetään niiden toimivuutta, muokattavuutta ja kestävyyttä osana alati muuttuvaa tietointensiivistä opetus-, oppimis-, tutkimus- ja kehitystoimintaa. HSPACE pyrkii käytännöllisiin ja kohtuuhintaisiin ratkaisuihin ja näin monipuolistamaan koulutusorganisaatioden toimintaa. Vaikka erilaista monityötilakehittelyä on tehty paljon yritysmaailmassa on varsinainen implementointi koulutusmaailmassa jäänyt pieneksi. Tämän hankkeen tavoitteena on löytää koulutusorganisaatioille toimivia tulevaisuuden hybriditilaratkaisuja. Tietoliikenneyhteyksien nopeutuminen mahdollistaa jo nyt reaaliaikaisen liikkuvan kuvan ja äänen siirron verkossa, nopei lla yhteyksillä voidaan jo siirtää interaktiivisia sisältöjä reaaliajassa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi osallistumisen opetustilanteeseen sijainnista riippumatta
Hanketoimijoiden tiloissa (Vuosaaren peruskoulussa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa) valitaan hankkeen teemaan soveltuva tila, jonka toiminnallisuutta kehitellään yhdessä tilan käyttäjien kanssa. Hankkeessa luodaan useita yhteistoiminnalliselle koulutusorganisaatiolle sopivia toimintakonsepteja. Osaa näistä testataan alustavissa toimintakokeiluissa, joissa niiden toiminnallisuudesta ja toimivuudesta kerätään käytännön tietoa. Tarkoituksena on jalostaa tilakonsepteja iteroiden eli perustamalla kehittämistoiminta kokeilujen, analysoinnin ja jatkojalostamisen alati pyörivälle hermeneuttiselle kehälle. HSPACE-hankkeen pääkehitysmetodina on kokeilemalla oppien. Tämä metodi perustuu Fail Quikly -ajatteluun eli nopeaa, pienimuotoisesta toiminnasta käynnistyvään kokeilemiseen, jossaa ei pelätä epäonnistumista. Kehittely etenee ja saa voimansta siitä, että erilaiset käytännön ongelmat tunnistetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mahdollisimman pienen mittakaavan kokeiluissa.
Tässä muutama kohta mietteistäni:
Tietoliikenneyhteyksien nopeutuminen mahdollistaa jo nyt reaaliaikaisen liikkuvan kuvan ja äänen siirron verkossa, nopeimmilla yhteyksillä voidaan jo siirtää interaktiivisia sisältöjä reaaliajassa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi osallistumisen opetustilanteeseen sijainnista riippumatta.
Tekniikkaa ja sovelluksia, joilla jäljitellään perinteisiä toimintamalleja on jo olemassa ja uusia kaupallisia sovellutuksia tulee markkinoille harvakseltaan. Tällaiset mallit ovat kuitenkin kankeita ja tuskin muuttavat tai antavat opetukseen uutta sisältöä koska yleensä esimerkiksi vanha liitutaulu on luotettavampi ja tutumpi käyttää kuin digitaalinen versionsa, jonka lisäarvo toiminnassa on vähäinen.
Suomi on ollut perinteisesti niin opetuksen kuin teknisen infrastruktuurin tasonsa puolesta edelläkävijämaa. Sovellusten luomisessa suomalaiset taas ovat jääneet jälkeen tämän hetkisestä tasosta.
Huomattavaa on myös että tekniikan sekä laitteiden trivialisoituminen ja vakiintuminen kotikäytössä on luonut tilanteen, jossa koulun opetusympäristön tekninen taso ei aina vastaa yleistä tasoa ja uusien oppimisympäristöjen soveltaminen on jokseenkin mahdotonta. Tähän olisi hyvä saada jokin porkkana, joka vetää ja motivoi työskentelyyn koulussa. Tässä koulujen nopeat tietoliikenneyhteydet ovat keskeisiä kilpailuvaltteja.
Lähtökohtia Vuosaaren peruskoulun tilasuunnitteluun
...