Page History

...

Kuva 1. Esimerkki 1 UML-luokkakaaviona.

Esimerkki 2: Virtuaalifunktioiden merkitys

#include <stdio.h>

class CElain
{
public:
	        void f()  { printf("CElain::f()\n"); }
	virtual void fv() { printf("CElain::fv()\n"); }
};

class CKissa : public CElain
{
public:
	void f()  { printf("CKissa::f()\n"); }
	void fv() { printf("CKissa::fv()\n"); }
};

int main()
{
	printf("CElain-tyyppisen osoittimen kautta käyttäen:\n");
	CElain* e = new CKissa;
	e->f();
	e->fv();

	printf("CKissa-tyyppisen osoittimen kautta käyttäen:\n");
	CKissa* k = new CKissa;
	k->f();
	k->fv();
}

Ohjelma tulostaa::

CElain-tyyppisen osoittimen kautta käyttäen:
CElain::f()
CKissa::fv()
CKissa-tyyppisen osoittimen kautta käyttäen:
CKissa::f()
CKissa::fv()

Idea? polymorfismista

Yksi tapa hahmottaa polymorfismi on ajatella olioita substantiiveina. Esimerkiksi esineitä, jotka ovat pöydällä: kahvikuppi, lehti, lautanen. Kaikkiin näihin voidaan soveltaa verbejä, kuten kaataa kuppi, lukea lehti, hajoittaa lautanen, jne. On myös olemassa verbejä, jotka soveltuvat lähes kaikkiin substantiiveihin, kuten hae, aseta, siirrä. Polymorfismilla tarkoitetaan 'verbejä' eli funktioita, jotka tekevät jotain 'substantiiveille', eli erilaisille objekteille. Tämä onnistuu ohjelmointikielissä perinnän kautta, olioita voidaan käsitellä tietämättä eksaktia luokkaa, josta ne on luotu, kunhan ne kaikki omaavat saman kantaluokan.