...
Valtakunnallisen koulutusohjelmarakenne uudistuksen sisältöä tulee ymmärtää tästä näkökulmasta.Rakenneuudistus ei tarkoita sisällöllisesti mitään. Siten koulutusohjelmarakenneuudistus johtaa vain uuteen tapaan ryhmitellä koulutusohjelmia ryppäiksi. Uudistus "näyttää" muutokselta koulutusohjelman näkökulmasta.Voidaan ajatella syntyvän esim. rakennusalan, tietotekniikan alan, kulttuurialan, insinöörin, sairaanhoitajan koulutusohjelmia. Miten em. ryppäät muodostuvat on hallinnollinen päätös. Hallinnolliset päätökset vaikuttavat välillisesti opetussuunnittelun sisältöön ja ilmeisesti tämä onkin työn tavoite(?).
Käsittääkseni uudistusta vaati malli, jolla opetussuunnitelmia rakennetaan. Jos tämä tavoite saavutetaan koulutusohjelmien rakenteellisella uudistuksella - hyvä niin. Ajatellaan nykyistä koulutusohjelmarakennetta opiskeiljan näkökulmasta. Mikä on opiskelijan näkökulmasta peruste sille, että koulutusohjelmat ovat rakentaneet "siiloja" koulutusohjelman sisälle ja välille? Esim. insinöörien opetussuunnitelmat on rakennettu niin että opiskelija ei voi liikkua koulutusohjelmien välillä eikä parhaimmillaan edes yhden koulutusohjelman sisällä.
Mikä on peruste sille, että yhden opetussuunnitelman sisältä ei voi siirtyä toisen koulutusohjelman sisältöön ja valita sieltä koulutuksen sisältöön, joka opiskelijan mielestä muodostaa hänelle järkevän tutkinnon kokokonaisuuden? Koulutus on organisoitu siten että opiskelija ei voi hakea kulttuurialalla, sosiaali- ja terveysalalla tai tekniikan ja liikenteen alallla liiketalouden alan osaamista. Mielestäni mitään asiaperustetta ei nykyiselle toimintamallille ei ole.
Edellisessä on tosiasiassa on kyse johtamisen haasteista, joka määrittelytyössä voidaan ohittaa. Käytännössä tämä tarkoitta tietojärjestelmän kehittämisessä, ettei järjestelmän toteutuksessa tule sallia mallia, jossa koulutuksen suunnittelijat voi sulkea opetussuunnitelmien sisältöä opiskelijoilta ja se että koulutuksen suunnittelijat voivat tarkastella opetussuunnitelmiaan useassa "rakennemallissa".