...
Käsittääkseni uudistusta vaati malli, jolla opetussuunnitelmia rakennetaan. Jos tämä tavoite saavutetaan koulutusohjelmien rakenteellisella uudistuksella - hyvä niin. Ajatellaan nykyistä koulutusohjelmarakennetta opiskeiljan näkökulmasta. Mikä on opiskelijan näkökulmasta peruste sille, että koulutusohjelmat ovat rakentaneet "siiloja" koulutusohjelman sisälle ja välille? Esim. insinöörien opetussuunnitelmat on rakennettu niin että opiskelija ei voi liikkua koulutusohjelmien välillä eikä parhaimmillaan edes yhden koulutusohjelman sisälläammatillisten suuntautumisten välillä.
Mikä on peruste sille, että yhden opetussuunnitelman sisältä sisällä ei voi siirtyä toisen koulutusohjelman sisältöön ja valita sieltä koulutuksen sisältöön, joka opiskelijan mielestä muodostaa hänelle järkevän tutkinnon kokokonaisuuden? Koulutus on organisoitu siten että opiskelija ei voi hakea kulttuurialalla, sosiaali- ja terveysalalla tai tekniikan ja liikenteen alallla liiketalouden alan osaamista. Mielestäni mitään asiaperustetta sisällöllistä perustetta ei nykyiselle toimintamallille ei ole.
Edellisessä on tosiasiassa on kyse johtamisen haasteista, joka määrittelytyössä voidaan ohittaa. Käytännössä tämä tarkoitta tietojärjestelmän kehittämisessä, ettei Määrittelyssä ettei järjestelmän toteutuksessa tule sallia mallia, jossa koulutuksen suunnittelijat voi sulkea opetussuunnitelmien sisältöä opiskelijoilta ja se että koulutuksen suunnittelijat voivat tarkastella opetussuunnitelmiaan useassa "rakennemallissa". . Ensimmäisen vaatimukseen ei tarvitse tietojärjestelmätasolla regoida (kysessä on koulutuksen toimintatapoihin liittyvä asia). Jälkimmäiseen vaatimukseen tulee voida vastata: järjestelmä on määriteltävä niin että riippumatta siitä mille tasolle opetussuunnitelman sisältö kirjoitetaan, opetussuunnitelmaa voidaan tarkastella muilla rakennetasoilla.