...
Ajan käyttö vuorovaikutteisessa kerronnassa muuttuu monimuotoisemmaksi on monimuotoista. Vuorovaikutus vaatii käyttäjältä päätöksentekoa, joka ei välttämättä ole lineaarista: käyttäjä voi mm. nopeuttaa, hidastaa, linkittää ja sulkea ikkunoita ja sovelluksia.
...
Otetaan esimerkki lineaarisesta tapahtumaketjusta:
Kävelen ovelle ja painan ovikelloa. Kuulen, kuinka kellon ääni kaikuu talon sisällä. Soitan kelloa uudestaan. Ovi avautuu ja vanha mies avaa oven.
1) Aikaa ei tarvitse jakaa jaksoihin, jotka esitetään peräkkäisinä tapahtumina, syy-seuraussuhteina. Ehkäpä painoin ovikelloa, koska kuulin kellon äänen sisällä? Ehkä ovikello soi, koska vanha mies oli tulossa ovelle?
2) Ajan ei tarvitse olla yleispätevää, vaikka me sen niin koemmekin. Kuvitellaan että kaikki on jo tapahtunut kertaalleen. Ehkäpä jossain toisessa ajassa vanha mies ei ollutkaan kotona. Tai häntä ei huvittanut avata ovea. Kuvitellaan, että on olemassa ainakin kolme erilaista aikajaksoa, me satumme vain seuraamaan yhtä niistä.
3) Yksittäinen tapahtuma voi aiheuttaa useita erilaisia seurauksia, ja seuraukset voivat tapahtua ennen syytä. Ehkäpä soitin ovikelloa ja joku avasi oven - mutta molemmat tapahtumat ovat seurausta siitä, että ovikello soi?
Jne. Erilaisia mahdollisuuksia on monia.
(Lähde: Mark Stephen Meadows: Pause and Effect: The Art of Interactive Narrative, s. 51-52)