...
Panel | ||||
---|---|---|---|---|
| ||||
Matka Tallinnaan Laiva retki lähti käyntiin 10:30, Eetun myöhästyminen miltei kävi kohtaloksemme. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen herrakin päätyi oikeaan osoitteeseen. Matka Helsingistä Tallinnaan kuitenkin meni erittäin rattoisasti kahvin voimin. Hieman päästiin yhteisymmärrykseenkin BootCamp -projektin nettisivujen sisällön suhteen, tämä projekti on siis syy miksi lähdimme tänne merten toiselle puolelle. Tallinnaan päädyttiin 13 aikoihin, hetken ihmettelemisen ja uuden upean kulttuurin naurettavuuden ja kielen omituisuuden jälkeen lähdimme metsästämään jotain kivaa ruokailupaikkaa. Monien ravintoloiden ja "oluttakin on!" -lauseen kuulemisen jälkeen päädyimme Clazz nimiseen kivaan pieneen jazz-ravintolaan, missä ihana Piiba tarjoilijamme oli erittäin söpö ja ystävällinen. Naisen lempeys ei kuitenkaan vienyt pois ruokakateuttani kun pojat päättivät syödä kunnon hampurilais-aterian ja minä fiksuna miehenä nyt päätin ottaa vain kana-aterian, mutta elämähän on täynä valintoja. Hetken pyörimisen jälkeen saavuimme paikalle, löytyi jopa oikea paikkakin, ihmetystä ja kummastusta se kylläkin aiheutti mihin oikein olimmekaan tulossa. Paikka on jokin ihmeellisen vanhan näköinen laatikkorakennus uusien ja korkeiden hotellien keskellä, raamattu julisteita ja kylttejä on joka puolella ovien läheisyydessä, joten mitä ihmettä täällä tapahtuu.. 50 rekisteröitynyttä tulijaa saatiin luvuksi, plus rekisteröimättömiä olisi myös tulossa paikalle. Sali on kylläkin aivan upean näköinen ulkokuoreensa nähden. Verkko kaatui heti alkutekijöissään. Välillä haluaa toimia hyvin ja suurimmaksi osaksi ei ollenkaan, joten unohdetaan livenä toiminen. TextEdit esiin ja kirjoittelemaan. Järjestäjien mukaan paikalle siis piti tulla noin 50 kappaletta internetissä rekisteröityneitä osallistujia, mutta paikalla ei vielä minuuttia vaille aloitusta ole kuin ehkä noin 20-25. Erittäin hajanaisesti ihmiset ovat istumassa. Paljon on suomen kielisiä henkilöitä täällä kuitenkin. Hassultahan tuo tuntuu lähteä suomen maalta liikenteeseen ja päätyä lopulta paikkaan missä osallistujat ovat suurimmaksi osaksi vain suomalaisia. Esiintyjät ja järjestävät ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi virolaisia. Ihmetystä aiheuttaa nimilappujen uupuminen tapahtumasta, koska jos tapahtuma on todellakin tarkoitettu collaboration ja open source tyyppisiin workshoppeihin, nimilappujen uupuminen siis vähentää verkostoitumista. Tai toisaalta se myös aiheuttaa pakottavaa tunnetta mennä ja vanhan aikaisesti vain käsipäivää nimeni on.. |