Page History

{toc:outline=true}

h2. [NUMEROT|^IlmannimiaVisuaalinesuunnittelu.xls]


h2. Ohjeet niille jotka eivät MOI-projekteihin pystyneet osallistumaan

* Kurssin laajuus on 3 opintopistettä.
* Kurssin aikana suunnittelette ainakin 3 tason verran leiskoja sivustosta Media works [

NUMEROT

Ohjeet niille jotka eivät MOI-projekteihin pystyneet osallistumaan

http://mediaworks.metropolia.fi/

]
* Lisätietoa sivuston sisällöstä, tarkoituksesta ym., saa Hannu Markkaselta (Hannu(dot)markkanen(at)metropolia(dot)fi)

* Jokaiseen Media Works osioon on tehtävä oma leiska ja ainakin yhdestä oosiosta tehtävä alatason leiskat eli 3 tasoa.

* Visuaaliset suunnitelmanne te perustelette raportissa, jossa viittaatte ja tuette suunnittelullisia ratkaisujanne kirjan _Reading Images_. The Grammar of Visual Design. Gunther _Kress_ and Theo van _Leeuwen_ (1st edition 1996. 2nd edition 2006) annilla.

* Kirjaa löytyy Leppävaaran Metropolian kirjaston yksiköstä sekä Helsingin yliopiston kirjastoista ja digitaalisena linkistä: [http://www.scribd.com/doc/28100666/VanLeeuwen-Kress-Reading-Images-Grammar-of-Visual-Design] (ja näyttää siltä että kirjan voi ladata ja/tai printata)

Edistymisenne

Pakollisia tapaamisia on kaksi.

Alla lista milloin olemme Hannun kanssa paikalla ja missä (Tukholmankadun huone päivitetään myöhemmin):

h4. [Edistymisenne]

h4. *Pakollisia tapaamisia on kaksi.*

Alla lista milloin olemme Hannun kanssa paikalla ja missä (Tukholmankadun huone päivitetään myöhemmin):
* 3.9.2010 Leppävaarassa (Vanha maantie 6) Huone: ETYA2123

* 10.9.2010 Tukholmankatu xx Huone: xx

* 24.9.2010 Leppävaarassa (Vanha maantie 6) Huone: ETYA2123

* 8.10.2010 Tukholmankatu xx Huone:

Raportin vaatimukset:

 xx
* {color:#800000}{*}Dead line jolloin leiskojen ja raportin on oltava valmis on 15.10 (perjantai) klo 15.00{*}{color}

h4. *Raportin vaatimukset:*

* 7 sivua tai yli,
* tekstin koko 12
* rivivällillä 1,5
* Viitteet merkitään seuraavasti (teksti kopioitu mutta jonkin verran editoitu: [http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/kasvatustieteet/essee_ohjeet.htm#5] ):

Muut tuotokset:

h4. *Muut tuotokset:*

* [Leiskat|~merjab:MB_Leiskat]
* [Edistymisraportit |moi:Edistymisraportti] (2 kpl, 03.09 ja 24.09.2010)

* [Päiväkirjat|~merjab:MB_Päiväkirja] (kopioikaa mielenkiintoisia, ongelmallisia, sellaisia otoksia joita vastuttatte Kreessin ja Leeuwening kirjasta - muistakaa merkitä sivunumero. Näin kirja tulee luettua ja kokoatte jo mahdolllisia viitauksia raporttiinne visuaalisesta suunnittelusta)

Teidän sivunne jonne laittaa leiskat ja raportit

(merja esimerkkinä):

• Merjan raportit
• X Anssi Sallmén
• Jukka Salminen
• Lasse Kulo
• Ville Koskela
• X Kaisa Reponen & Nina Ranki
• Sami Hirvonen
• X Juuso Markkanen
• X Tero Elonen
• X Henri Sorsa
• X Roy Takala
• X Rami Huttunen & Anna Belik
• X Sandro Gelmi
• X Lauri Savolainen
• X Teemu Mäkinen
• X Teemu Kaksonen
• X Jyri Ojala
• X Melina Mäntylä
• Jani Aaltonen
• Pasi Kortström
• X Olli Leskinen
• X Miro Lahdenperä

Lähdeviitteet tekstin seassa

Sekä tekstin sisään tulevissa lähdeviitteissä että lähdeluettelossa on noudatettava tässä annettuja ohjeita ja esimerkkejä sananmukaisesti pilkuntarkasti. Se siis merkitsee sitä, että alla olevista ohjeista ja esimerkeistä ei saa poiketa ollenkaan.

On pidettävä erillään tekstin keinoin kirjoista saatu informaatio ja omat pohdinnat, ajatukset ja kritiikki. Kirjasta saatu aineisto osoitetaan lähdeviitteillä. Lähdeviitteissä käytetystä kirjallisuudesta tehdään kirjoitukseen loppuun lähdeluettelo (otsikoidaan LÄHTEET). On varmistuttava siitä, että kaikki lähdeviitteet, joihin on viitattu sisältyvät lähdeluetteloon. Lähdeluettelossa ei saa olla sellaisia lähteitä, joihin tekstissä ei ole viitattu.

Jokaiseen kappaleeseen on sijoitettava lähdeviite/viitteitä. Ei riitä, että viitteen laittaa jonnekin kauas. Poikkeuksina ovat tietysti ne kappaleet, jotka ovat kokonaan kirjoittajan omaa tuotosta, ne eivät tarvitse lähdeviitettä. Oma tuotos osoitetaan kielellisesti ("Yhteenvetona voin todeta, että…", "Nähdäkseni…", "Arvelen, että…", "Kokemukseni xxxx aiheesta…" jne.). Jos kappaleessa on vähänkin muualta siteerattua tietoa, on lähdeviite merkittävä oikeaan kohtaan.

Jos lähdeviitteet jäävät kirjoittamatta kappaleeseen, syntyy vaikutelma, että siinä esitetyn tiedon on tuottanut kirjoittaja itse. Jos kyse on kuitenkin muualta lainatusta tiedosta tai tekstistä, esseen kirjoittaja syyllistyy plagiointiin, joka on ehdottoman kiellettyä. Toisen kirjoittajan tekstin kopioiminen tai sen osittainenkin siteeraaminen ilman asianomaisia lähdeviittauksia on plagiointia (plagioinnista lisää jäljempänä). Tieteentekijöiden tekijänoikeuksia on ehdottomasti kunnioitettava! Lähdeviitteiden merkitseminen ei siis ole pelkästään tekninen, vaan myös tutkimuseettinen kysymys.

Tekstinsisäiseen lähdeviitteeseen (tällä tarkoitetaan myös kokonaan sulkeiden sisään kirjoitettua viitettä) tulee aina kirjoittajan/kirjoittajien sukunimi/nimet ja vuosiluku. Lähdeviittausta ei siis tehdä koskaan kirjan nimeen, eikä toimitettujen teosten osalta toimittajan/toimittajien nimeen/nimiin. Lähdeviitteeseen kirjoitetaan kirjoittajan/kirjoittajien sukunimi/nimet, vuosi ja sivut. Etunimen alkukirjaimia ei koskaan mainita. Kirjoittajien koko etunimet voi poikkeuksellisesti mainita, kun ensimmäisen kerran mainitaan kirja (esim. johdannossa) tai jos kirjoittaja on jokin erityisen arvostettu teoreetikko (esim. Sigmund Freud).

Esim. 4 (voisi olla vaikka esseen johdantoa)Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen (1999) pohtivat uudistuvaa älykkyyskäsitystä ja sitä, miten älykkyyttä voidaan opetuksen keinoin kehittää… Tutkivan oppimisen malli (esim. Hakkarainen ym. 1999, 202) on heidän vastauksensa siihen kritiikkiin, mitä kouluoppiminen on saanut eri yhteyksissä.
Lähdeviittaus tehdään siis aina tekstin kirjoittajaan/kirjoittajiin ja esseen/raportin loppuun, kohtaan LÄHTEET, merkitään kirjoittaja(t). Esimerkiksi kirja Näkökulmia kehityspsykologiaan on toimitettu teos. Toimittajat ovat Lyytinen, Korkiakangas ja Lyytinen. Näitä toimittajia ei siis koskaan mainita tekstissä, vaan siellä mainitaan vain sen luvun kirjoittaja(t), johon/joihin kulloinkin viitataan. Seuraavat esimerkit ovat peräisin tästä kirjasta.  

Esim. 5Hurme (1995, 148-150) pohtii, miksi perhe vaikuttaa lapseen. Hän listaa neljä vaikutusmekanismia, jotka ovat…

Kognitio ja temperamentti kehittyvät ympäristössä ja toisiinsa vaikuttaen. Esimerkiksi lapsen varhainen temperamentti vaikuttaa äidin käyttäytymiseen ja äidin toimintatavat puolestaan vaikuttavat lapseen (Lyytinen, Eklund & Laakso 1995).
Näiden lähteitten sijoittaminen Lähteet --otsikon alle esseen loppuun on neuvottu esimerkissä 14.

Jos kirjoittajia on kaksi, molempien nimet mainitaan jatkuvasti tekstissä, esim. "Uusikylä ja Atjonen (1999, 17) toteavat, että…". Jos kirjoittajia on 3-5, ensimmäisellä kerralla mainitaan kaikki (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999, 23-25), mutta kaikilla seuraavilla kerroilla mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja korvataan loput merkinnällä ’ym.’ (Hakkarainen ym. 1999, 81-84). Jos kirjoittajia on enemmän kuin 5, alusta alkaen kirjoitetaan vain ensimmäisen kirjoittajan nimi ja korvataan muut lyhenteellä ’ym.’. On oltava erityisen tarkka siitä, että lähdeviitettä ei tehdä pelkästään ensimmäisen kirjoittajan sukunimeen, jos tekstillä kuitenkin on kaksi tai useampia kirjoittajia. Jos muut kirjoittajat jätetään pois, heidän työpanoksensa mitätöidään, mikä ei ole oikein.

Riippuen siitä kirjoitetaanko kirjoittajien nimet virkkeen sisään (kuten yllä, Uusikylä ja Atjonen…) vai sijoitetaanko viite sulkujen sisään, noudatetaan hieman erilaista käytäntöä liittää viimeinen kirjoittaja lähdeviitteeseen.

Esim. 6

Sulkeiden sisällä:(Uusikylä & Atjonen 1999)

(Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999) ensimmäisen kerran, mutta kaikilla seuraavilla (Hakkarainen ym. 1999)
Sulkeiden ulkopuolella:Uusikylän ja Atjosen (1999) mukaan…

Hakkarainen, Lonka ja Lipponen (1999, 23) toteavat… (ensimmäisen kerran, mutta kaikilla seuraavilla kerroilla:) Hakkaraisen ym. (1999, 45) tarkastelu osoittaa, että…
Ja -konjunktio korvataan sulkeiden sisällä siis & -merkillä ja se lisätään vain kahden viimeisen kirjoittajan nimen väliin välilyönneillä erotettuna, muuten kirjoittajien sukunimet erotetaan pilkuilla. Kaikkien kirjoittajien nimiä taivutetaan tavanomaiseen tapaan, "Hakkaraisen, Longan ja Lipposen (1999, 148) mukaan….", "Hakkaraisen ym. (1999, 148) mukaan…". Silloin kun kirjoittajia on useita, käytetään monikkoa, esim. "Hakkarainen ym. (1999, 45) toteavat, että…", "Kintsch ja van Dijk (1978) tekevät yhteenvedon…". Lähdeviittauksissa vuosiluku ja sivunumero(t) sijoitetaan välittömästi sukunimen jälkeen.

Jos tekstissä vain yksi virke on siteerattu jostakin lähteestä, merkitään lähdeviite tämän virkkeen sisään.

Esim. 7Itsenäisessä työssä oppilasta totutetaan työn suunnitteluprosessiin ja varsinkin kehittämään itseohjautuvuutta (Uusikylä & Atjonen 1999, 115). TAI

Uusikylä ja Atjonen (1999, 115) näkevät itsenäisen työn tehtävänä oppilaan kasvattamisen työnsä suunnittelijaksi ja etenkin itseohjautuvaksi oppijaksi.
Piste sulkujen sisällä olevan viitteen lopussa tarkoittaa, että ko. tekijään viitataan usealla edeltävällä virkkeellä. Lähdeviitettä edeltävä virke loppuu pisteeseen.

Esim. 8Nykykäsityksen mukaan lastenkasvatuksessa… . Sen lisäksi … Lastenkasvatuksen eräänä periaatteena…keskeisenä. (Pulkkinen 1994, 31-32.)
Tämä viittauskäytäntö (ns. heikko viittaus, ks. myös esim. 2) on sallittu kasvatustieteellisissä tutkielmissa. On kuitenkin hyvin suositeltavaa sen asemasta, että merkitsee lähdeviitteen/viitteet kappaleen loppuun, kirjoittaa lähdeviitteet tekstin "sisään" (kuten esimerkissä 3). Kansainvälisessä käytännössä koko kappaleeseen viittaavia lähdeviitteitä kappaleen lopussa ei sallita.

Kun useammat lähdeviittaukset viittaavat samaan asiaan, ne laitetaan samojen kaarisulkeiden sisään aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipilkulla.

Esim. 9Keskeisenä tutkivan oppimisen apukeinoina pidetään tietokonetta ja sen suomia mahdollisuuksia: verkkoympäristöä, CD-ROM tietokantoja ja opiskelua tukevia ohjelmia (Hakkarainen ym. 1999, 198-199; Uusikylä & Atjonen 1999, 136).

Sekundaarilähteet

Joissakin kirjoissa on käytetty runsaasti lähdeviitteitä, joiden sisältämää tietoa esseen kirjoittaja joutuu siteeraamaan. Tällöin on pulmana, kenen tutkimukseen viitataan. Yleisohje on se, että siihen teokseen, jota esseen kirjoittaja itse lukee, tehdään viittaus. On ehdottomasti käytettävä sellaista kirjoitustapaa, josta selvästi näkee, että kyse ei ole luetun kirjan kirjoittajien omista vaan heidän siteeraamistaan tiedoista. Seuraavassa on esimerkkejä tällaisista kirjoituskäytännöistä.

_Esim. 10._Uusikylä ja Atjonen (1999, 53) viittaavat aikaisempiin tutkimuksiin ja toteavat, että koulukohtaisen opetussuunnitelman laatiminen edellyttää opettajien yhteistyötä, jota he nimittävät "sosiaaliseksi muutokseksi".

Hakkaraisen ym. (1999, 69) lähteenä käyttämä 1990-luvun kognitiivinen tutkimus osoittaa, että maksimaaliseen älykkääseen suoritukseen …

Muihin tutkijoihin vedoten Uusikylä ja Atjonen (1999, 19-20) väittävät, että konstruktivistisia periaatteita on kasvatustieteessä viljelty jo kauan.

Yhteenvetoartikkelissaan Kintsch ja van Dijk (1978) toteavat, että…
Huomaa, että aina on ilmoitettava, millä kirjan sivulla primaarilähde on mainittu.

_Esim. 11._Sternberg (1986) esittää älykkyysteoriassaan, että älykkyyteen sisältyy keskeisesti metakognitiivinen komponentti (Hakkarainen ym. 1999, 47).

Hakkarainen ym (1999, 47) siteeraavat (kuvailevat/referoivat /selostavat tms.) Sternbergin (1986) älykkyysteoriaa ja toteavat, että siihen sisältyy keskeisesti metakognitiivinen komponentti.

Viitaten Sternbergin (1986) älykkyysteoriaan Hakkarainen ym. (1999, 47) toteavat älykkyyden sisältävän olennaisena osana…

Suorat lainaukset ja plagiointi

Suorat lainaukset. Suoria lainauksia ei pääsääntöisesti tule kirjoittaa esseeseen. 

Joissakin tapauksessa suorat lainaukset ovat kuitenkin paikallaan. Jos kirjasta lainataan tekstiä suoraan sanasta sanaan, on tämä tekstinpätkä sijoitettava ehdottomasti lainausmerkkeihin. Suora lainaus voi olla hyvä ratkaisu, jos halutaan esim. jokin määritelmä esittää varmasti samanlaisena kuin kirjassa. Filosofisessa esseessä suoraa lainausta käytetään silloin, kun lainattua tekstiä lähdetään yksityiskohtaisesti analysoimaan. Myös silloin, jos kirjassa on jokin asia on tiivistetty erityisen nasevasti ja lyhyesti, voidaan se lainata sanatarkasti. Seuraavassa on esimerkki määritelmästä.  

Esim. 12Hakkaraisen ym. (1999, 24) mukaan "hahmotusyksiköllä tarkoitetaan kerrallaan yhtenä tietona tai kokonaisuutena hahmotettua tietoa tai asiantilaa".
Pitkiä tekstejä ei siis saa lainata kirjoista suoraan. Lainausmerkkien käyttö on aina pakollista, jos kirjan tekstiä lainataan enemmän kuin muutama sana. Muutenkin lähdeviitteet on merkittävä tarkasti, esim. sivu aina kun mahdollista, mutta suorien lainauksien yhteydessä sivun mainitseminen on aivan erityisen tärkeää.

Plagiointi. On huolehdittava siitä, että esseeseen tuleva teksti on tosiaan omin sanoin ilmaistua. Plagioinniksi lasketaan myös se, että alkuperäistekstiä muutellaan sanamuotojen ja sanajärjestyksen osalta, mutta itse asiasisältö ja asioiden esittämisjärjestys ovat samat kuin alkuperäistekstissä. Seuraavassa esimerkki tämäntyyppisestä ehdottomasti kielletystä plagioinnista.

Esim. 13

Alkuperäisteksti:"Perinteisen älykkyysteoriaan liittyi keskeisesti olettamus, jonka mukaan älykkyys on yleistä tiedonkäsittelyn kapasiteettia kuvaava mitta: oletettiin, että älykäs ihminen pystyy ratkaisemaan kaikenlaisia ongelmia muita paremmin." (Hakkarainen ym. 1999, 64.)
Plagioitu teksti:Älykkyysteoria perinteisesti oletti, että älykkyys mittasi yleistä kykyä ja kapasiteettia käsitellä tietoa. Arveltiin, että älykäs ihminen pystyy ratkaisemaan kaikenlaisia pulmia paremmin kuin muut. (Hakkarainen ym. 1999, 64.)
Yksi keino välttää edellä kuvatun kaltaista plagiointia on lukea ensin teksti ymmärtäen, sitten sulkea kirja ja kirjoittaa aiheesta katsomatta tekstiä. Ei muutenkaan ole suotavaa kirjoittaa aivan yksityiskohtaista kirjaan perustuvaa tekstiä, vaan suurempia kirjoista poimittuja linjauksia.

Lähteet (= lista lähteistä raportin lopussa)

Kirjat, artikkelit ja muut lähteet ovat aakkosjärjestyksessä ensimmäisen kirjoittajan sukunimen mukaan. Tämä esseen osa otsikoidaan Lähteet. Katso välimerkkien ja välilyöntien käyttö esimerkeistä ja noudata mallia. Toimitetuista teoksista pannaan lähdeluetteloon ne artikkelit, joita on käytetty. Toimittaja(t) mainitaan vain jonkin/joidenkin kirjoittajan/kirjoittajien yhteydessä. Huomaa, että kirjoittajista mainitaan ensin sukunimi ja sitten etunimen alkukirjain tai -kirjaimet, mutta toimittajan/ toimittajien kohdalla menetellään toisin. Toimitetun kirjan sivut, joilla kyseinen artikkeli/luku on, merkitään loppuun. Kustantajan nimestä jätetään yhtiömuotoa koskeva merkintä (Ab, Oy, Ky, Ltd., jne.) pois (poikkeus: WSOY).

_Esim. 14._Hurme, H. 1995. Perhe kehityksen kontekstina. Teoksessa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehityspsykologiaan. Porvoo: WSOY, 139-156.

Lyytinen, H., Eklund, K. & Laakso, M-L. 1995. Varhainen kognitio, temperamentti ja vuorovaikutus. Teoksessa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehityspsykologiaan. Porvoo: WSOY, 40-65.

Pulkkinen L. 1994. Millaista lastenkasvatusta nykytutkimus suosittelee? Teoksessa J. Virkki (toim.) Ydinperheestä yksilöllistyviin perheisiin. Porvoo: WSOY, 26-45.

Tuominen, S. & Varis, T. 1998. Selviytyjiä viestintäyhteiskuntaan. Teoksessa H. Niemi (toim.) Opettaja modernin murroksessa. Jyväskylä: PS-viestintä, 71-79.
Kirjan toimittajan/toimittajien nimi/nimet mainitaan esseessä VAIN yllä olevaan tapaan, mutta ei mitenkään muuten. Toimittajaa ei mainita itse tekstissä, vaan siellä viitataan aina tekstin kirjoittajaan/kirjoittajiin.

Huomaa, että esseen lopussa lähdeluetteloon merkitetään toimitettujen tekstien ensimmäinen ja viimeinen sivu. Sinne ei merkitä niitä sivuja, joita on siteerattu. Ne kylläkin merkitään tekstin sisään siinä kohdassa, jossa niihin viitataan. Edellä olevassa esimerkissä Pulkkisen kirjoittama teksti alkaa siis sivulla 26 ja loppuu sivulla 45.

Lähdeluettelossa ilmoitetaan kustantajan kotipaikka, sen jälkeen kaksoispiste ja kustantajan nimi. Ei siis mainita kirjapainoa eikä kirjapainon kotipaikkaa. Huomaa, että kirjapaino ja kustantaja ovat aivan eri asioita. Kotimaiset kustantajat merkitsevät itsensä ja kotipaikkansa usein valitettavan heikosti kirjan alkulehdille.

Kustannusvuodeksi merkitään ensimmäisen painoksen (engl. edition) kustannusvuosi, joka on alkulehdillä mainittu Copyright --kohdassa ( © -merkki). Tähän vuoteen viitataan systemaattisesti. Monesti otetaan myöhemmin uusintapainoksia, jotka ovat sisällöltään aivan samanlaisia kuin ensimmäinen painoskin (niiden nimitys englanniksi on reprint). Vain jos myöhemmässä painoksessa on tehty muutoksia, merkitään myöhemmän painoksen (edition) vuosi (ilmoitettu jälleen © -kohdassa). Vaikka tässä ohjeistossa käytetty Hakkaraisen ym. kirja on tosiasiallisesti painettu v. 2001 (siis kirjapainon koneet ovat suoltaneet sen v. 2001 ulos), on sen Copyright ( © ) kuitenkin vuodelta 1999, jonka jälkeen tekstiä ei ole muutettu. Siksi tämä vuosi (1999) merkitään kaikkiin lähteisiin kustannusvuodeksi. Kustannusvuodeksi ei merkitä painovuotta. Joskus kustannus- ja painovuosi ovat samoja, useimmiten kuitenkin kyseessä on eri vuosi.

Jos kirjan sisältöä on muutettu, se mainitaan kirjan alkusivuilla: esim. 2. uusittu (korjattu) painos. Tällöin lähdeluetteloon täytyy ehdottomasti merkitä myös, mistä painoksesta on kyse, muulloin painosta ei merkitä näkyviin.

Esim. 15Leino, A-L. & Leino, J. 1995. Kasvatustieteen perusteet. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Huomaa, että lähdeluettelossa kirjoittajat ja toimittajat erotetaan toisistaan pilkulla, mutta kaksi viimeistä heistä & -merkillä. Ja -konjunktiota ei siis käytetä ollenkaan lähdeluettelossa toisin kuin tekstin seassa olevissa viittauksissa. Kun on kyseessä yhtenäinen teos (vastakohtana toimitetulle teokselle), ei minkäänlaisia sivunumeroita merkitä lähdeluetteloon.

Esim. 16Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki: WSOY.

Ruohotie, P. 1993. Ammatillinen kasvu työelämässä. Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Ammattikasvatussarja 8.

 

h4. *Teidän sivunne jonne laittaa leiskat ja raportit*

*(merja esimerkkinä):*
* [Merjan raportit]
* X [Anssi Sallmén|Anssin raportit]
* Jukka Salminen
* Lasse Kulo
* Ville Koskela
* X [Kaisa Reponen & Nina Ranki]
* [Sami Hirvonen|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/Samin+raportit]
* X Juuso Markkanen
* X [Tero Elonen|~merjab:Tero Elonen - raportit]
* X Henri Sorsa
* X [Roy Takala|Royn raportit]
* [X Rami Huttunen & Anna Belik|https://wiki.metropolia.fi/display/~ramihut/Home]
* [X Sandro Gelmi|Sandron+raportit]
* X [Lauri Savolainen|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/LauriSavolainenRaportit]
* [X Teemu Mäkinen|~merjab:Teemun raportit]
* [X Teemu Kaksonen|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/TeemuKaksosenRaportit]
* [X Jyri Ojala|~merjab:Jyri Ojala - Raportit]
* [X Melina Mäntylä|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/Melina+M%C3%A4ntyl%C3%A4]
* [Jani Aaltonen|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/Jani+Aaltonen]
* [Pasi Kortström]
* X Olli Leskinen
* [X Miro Lahdenperä|https://wiki.metropolia.fi/display/~merjab/Miron+Sivu]


h3. Lähdeviitteet tekstin seassa

Sekä tekstin sisään tulevissa lähdeviitteissä että  lähdeluettelossa on noudatettava tässä annettuja ohjeita ja esimerkkejä  sananmukaisesti _pilkuntarkasti_. Se siis merkitsee sitä, että alla olevista _ohjeista ja esimerkeistä ei saa poiketa ollenkaan_.


On pidettävä erillään tekstin keinoin kirjoista saatu  informaatio ja omat pohdinnat, ajatukset ja kritiikki. Kirjasta saatu  aineisto osoitetaan lähdeviitteillä. Lähdeviitteissä käytetystä  kirjallisuudesta tehdään kirjoitukseen loppuun lähdeluettelo  (otsikoidaan LÄHTEET). On varmistuttava siitä, että kaikki  lähdeviitteet, joihin on viitattu sisältyvät lähdeluetteloon.  Lähdeluettelossa ei saa olla sellaisia lähteitä, joihin tekstissä ei ole  viitattu.

_Jokaiseen kappaleeseen_ on sijoitettava  lähdeviite/viitteitä. Ei riitä, että viitteen laittaa jonnekin kauas.  Poikkeuksina ovat tietysti ne kappaleet, jotka ovat _kokonaan_ kirjoittajan omaa tuotosta, ne eivät tarvitse lähdeviitettä. Oma tuotos  osoitetaan kielellisesti ("Yhteenvetona voin todeta, että…",  "Nähdäkseni…", "Arvelen, että…", "Kokemukseni xxxx aiheesta…"  jne.). Jos kappaleessa on vähänkin muualta siteerattua tietoa, on  lähdeviite merkittävä oikeaan kohtaan.

Jos lähdeviitteet jäävät kirjoittamatta kappaleeseen, syntyy  vaikutelma, että siinä esitetyn tiedon on tuottanut kirjoittaja itse.  Jos kyse on kuitenkin muualta lainatusta tiedosta tai tekstistä, esseen  kirjoittaja syyllistyy _plagiointiin_, joka on ehdottoman  kiellettyä. Toisen kirjoittajan tekstin kopioiminen tai sen  osittainenkin siteeraaminen ilman asianomaisia lähdeviittauksia on  plagiointia (plagioinnista lisää jäljempänä). Tieteentekijöiden  tekijänoikeuksia on ehdottomasti kunnioitettava\! Lähdeviitteiden  merkitseminen ei siis ole pelkästään tekninen, vaan myös _tutkimuseettinen_ kysymys.


Tekstinsisäiseen lähdeviitteeseen (tällä tarkoitetaan myös kokonaan sulkeiden sisään kirjoitettua viitettä) tulee _aina_ kirjoittajan/kirjoittajien sukunimi/nimet ja vuosiluku. *{_}Lähdeviittausta ei siis tehdä koskaan kirjan nimeen, eikä toimitettujen teosten osalta toimittajan/toimittajien nimeen/nimiin{_}*.  Lähdeviitteeseen kirjoitetaan kirjoittajan/kirjoittajien  sukunimi/nimet, vuosi ja sivut. Etunimen alkukirjaimia ei koskaan  mainita. Kirjoittajien koko etunimet _voi_ _poikkeuksellisesti_ mainita, kun ensimmäisen kerran mainitaan kirja (esim. johdannossa) tai  jos kirjoittaja on jokin erityisen arvostettu teoreetikko (esim.  Sigmund Freud).

 _Esim. 4_ (voisi olla vaikka esseen johdantoa)Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen (1999) pohtivat  uudistuvaa älykkyyskäsitystä ja sitä, miten älykkyyttä voidaan opetuksen  keinoin kehittää… Tutkivan oppimisen malli (esim. Hakkarainen ym. 1999,  202) on heidän vastauksensa siihen kritiikkiin, mitä kouluoppiminen on  saanut eri yhteyksissä.
Lähdeviittaus tehdään siis _aina tekstin kirjoittajaan/kirjoittajiin_ ja esseen/raportin loppuun, kohtaan LÄHTEET, merkitään kirjoittaja(t). Esimerkiksi kirja _Näkökulmia kehityspsykologiaan_ on toimitettu teos. Toimittajat ovat Lyytinen, Korkiakangas ja  Lyytinen. Näitä toimittajia ei siis koskaan mainita tekstissä, vaan  siellä mainitaan vain sen luvun kirjoittaja(t), johon/joihin kulloinkin  viitataan. Seuraavat esimerkit ovat peräisin tästä kirjasta. _ _

 _Esim. 5{_}Hurme (1995, 148-150) pohtii, miksi perhe vaikuttaa lapseen. Hän listaa neljä vaikutusmekanismia, jotka ovat…

Kognitio ja temperamentti kehittyvät ympäristössä ja toisiinsa  vaikuttaen. Esimerkiksi lapsen varhainen temperamentti vaikuttaa äidin  käyttäytymiseen ja äidin toimintatavat puolestaan vaikuttavat lapseen  (Lyytinen, Eklund & Laakso 1995).
Näiden lähteitten sijoittaminen Lähteet \--otsikon alle esseen loppuun on neuvottu esimerkissä 14.

Jos kirjoittajia on kaksi, molempien nimet mainitaan _jatkuvasti_ tekstissä, esim. "Uusikylä ja Atjonen (1999, 17) toteavat, että…". Jos kirjoittajia on 3-5, _ensimmäisellä kerralla_ mainitaan kaikki (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999, 23-25), mutta  kaikilla seuraavilla kerroilla mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja  ja korvataan loput merkinnällä ’ym.’ (Hakkarainen ym. 1999, 81-84). Jos  kirjoittajia on enemmän kuin 5, alusta alkaen kirjoitetaan vain  ensimmäisen kirjoittajan nimi ja korvataan muut lyhenteellä ’ym.’. _On  oltava erityisen tarkka siitä, että lähdeviitettä ei tehdä pelkästään  ensimmäisen kirjoittajan sukunimeen, jos tekstillä kuitenkin on kaksi  tai useampia kirjoittajia._ Jos muut kirjoittajat jätetään pois, heidän työpanoksensa mitätöidään, mikä ei ole oikein.

Riippuen siitä kirjoitetaanko kirjoittajien nimet virkkeen sisään  (kuten yllä, Uusikylä ja Atjonen…) vai sijoitetaanko viite sulkujen  sisään, noudatetaan hieman erilaista käytäntöä liittää viimeinen  kirjoittaja lähdeviitteeseen.

 _Esim. 6_

Sulkeiden sisällä:(Uusikylä & Atjonen 1999)

(Hakkarainen, Lonka & Lipponen 1999) ensimmäisen kerran, mutta kaikilla seuraavilla (Hakkarainen ym. 1999)
Sulkeiden ulkopuolella:Uusikylän ja Atjosen (1999) mukaan…

Hakkarainen, Lonka ja Lipponen (1999, 23) toteavat… (ensimmäisen  kerran, mutta kaikilla seuraavilla kerroilla\:) Hakkaraisen ym. (1999,  45) tarkastelu osoittaa, että…
Ja \-konjunktio korvataan sulkeiden sisällä siis & \-merkillä ja se lisätään _vain_ kahden viimeisen kirjoittajan nimen väliin välilyönneillä erotettuna,  muuten kirjoittajien sukunimet erotetaan pilkuilla. Kaikkien  kirjoittajien nimiä taivutetaan tavanomaiseen tapaan, "Hakkaraisen,  Longan ja Lipposen (1999, 148) mukaan….", "Hakkaraisen ym. (1999, 148)  mukaan…". Silloin kun kirjoittajia on useita, käytetään monikkoa, esim.  "Hakkarainen ym. (1999, 45) toteavat, että…", "Kintsch ja van Dijk  (1978) tekevät yhteenvedon…". Lähdeviittauksissa vuosiluku ja  sivunumero(t) sijoitetaan välittömästi sukunimen jälkeen.

Jos tekstissä vain yksi virke on siteerattu jostakin lähteestä, merkitään lähdeviite tämän virkkeen sisään.

 _Esim. 7{_}Itsenäisessä työssä oppilasta totutetaan työn  suunnitteluprosessiin ja varsinkin kehittämään itseohjautuvuutta  (Uusikylä & Atjonen 1999, 115). TAI

Uusikylä ja Atjonen (1999, 115) näkevät itsenäisen työn  tehtävänä oppilaan kasvattamisen työnsä suunnittelijaksi ja etenkin  itseohjautuvaksi oppijaksi.
Piste sulkujen sisällä olevan viitteen lopussa tarkoittaa, että  ko. tekijään viitataan usealla edeltävällä virkkeellä. Lähdeviitettä  edeltävä virke loppuu pisteeseen.

 _Esim. 8{_}Nykykäsityksen mukaan lastenkasvatuksessa… . Sen lisäksi …  Lastenkasvatuksen eräänä periaatteena…keskeisenä. (Pulkkinen 1994,  31-32.)
Tämä viittauskäytäntö (ns. heikko viittaus, ks. myös esim. 2) on sallittu kasvatustieteellisissä tutkielmissa. On kuitenkin _hyvin suositeltavaa_ sen asemasta, että merkitsee lähdeviitteen/viitteet kappaleen loppuun,  kirjoittaa lähdeviitteet tekstin "sisään" (kuten esimerkissä 3).  Kansainvälisessä käytännössä koko kappaleeseen viittaavia lähdeviitteitä  kappaleen lopussa ei sallita.

Kun useammat lähdeviittaukset viittaavat samaan asiaan, ne laitetaan samojen kaarisulkeiden sisään _aakkosjärjestyksessä_ ja erotetaan toisistaan puolipilkulla.

 _Esim. 9{_}Keskeisenä tutkivan oppimisen apukeinoina pidetään tietokonetta  ja sen suomia mahdollisuuksia: verkkoympäristöä, CD-ROM tietokantoja ja  opiskelua tukevia ohjelmia (Hakkarainen ym. 1999, 198-199; Uusikylä  & Atjonen 1999, 136).

h3. Sekundaarilähteet

Joissakin kirjoissa on käytetty runsaasti lähdeviitteitä, joiden  sisältämää tietoa esseen kirjoittaja joutuu siteeraamaan. Tällöin on  pulmana, kenen tutkimukseen viitataan. Yleisohje on se, että siihen  teokseen, jota esseen kirjoittaja itse lukee, tehdään viittaus. On  ehdottomasti käytettävä sellaista kirjoitustapaa, josta selvästi näkee,  että kyse ei ole luetun kirjan kirjoittajien omista vaan heidän  siteeraamistaan tiedoista. Seuraavassa on esimerkkejä tällaisista  kirjoituskäytännöistä.

\_Esim. 10._Uusikylä ja Atjonen (1999, 53) viittaavat aikaisempiin  tutkimuksiin ja toteavat, että koulukohtaisen opetussuunnitelman  laatiminen edellyttää opettajien yhteistyötä, jota he nimittävät  "sosiaaliseksi muutokseksi".

Hakkaraisen ym. (1999, 69) lähteenä käyttämä 1990-luvun  kognitiivinen tutkimus osoittaa, että maksimaaliseen älykkääseen  suoritukseen …

Muihin tutkijoihin vedoten Uusikylä ja Atjonen (1999, 19-20)  väittävät, että konstruktivistisia periaatteita on kasvatustieteessä  viljelty jo kauan.

Yhteenvetoartikkelissaan Kintsch ja van Dijk (1978) toteavat, että…
Huomaa, että _aina on ilmoitettava, millä kirjan sivulla primaarilähde on mainittu_.

\_Esim. 11._Sternberg (1986) esittää älykkyysteoriassaan, että älykkyyteen  sisältyy keskeisesti metakognitiivinen komponentti (Hakkarainen ym.  1999, 47).

Hakkarainen ym (1999, 47) siteeraavat (kuvailevat/referoivat  /selostavat tms.) Sternbergin (1986) älykkyysteoriaa ja toteavat, että  siihen sisältyy keskeisesti metakognitiivinen komponentti.

Viitaten Sternbergin (1986) älykkyysteoriaan Hakkarainen ym. (1999, 47) toteavat älykkyyden sisältävän olennaisena osana…

h3. Suorat lainaukset ja plagiointi

 *{_}Suorat lainaukset{_}{*}_._ Suoria  lainauksia ei pääsääntöisesti tule kirjoittaa esseeseen. 

Joissakin tapauksessa suorat lainaukset ovat kuitenkin paikallaan.  Jos kirjasta lainataan tekstiä suoraan sanasta sanaan, on tämä  tekstinpätkä sijoitettava _ehdottomasti lainausmerkkeihin_. Suora  lainaus voi olla hyvä ratkaisu, jos halutaan esim. jokin määritelmä  esittää varmasti samanlaisena kuin kirjassa. Filosofisessa esseessä  suoraa lainausta käytetään silloin, kun lainattua tekstiä lähdetään  yksityiskohtaisesti analysoimaan. Myös silloin, jos kirjassa on jokin  asia on tiivistetty erityisen nasevasti ja lyhyesti, voidaan se lainata  sanatarkasti. Seuraavassa on esimerkki määritelmästä. _ _

 _Esim. 12{_}Hakkaraisen ym. (1999, 24) mukaan "hahmotusyksiköllä  tarkoitetaan kerrallaan yhtenä tietona tai kokonaisuutena hahmotettua  tietoa tai asiantilaa".
Pitkiä tekstejä ei siis saa lainata kirjoista suoraan.  Lainausmerkkien käyttö on aina pakollista, jos kirjan tekstiä lainataan  enemmän kuin muutama sana. Muutenkin lähdeviitteet on merkittävä  tarkasti, esim. sivu aina kun mahdollista, mutta suorien lainauksien  yhteydessä sivun mainitseminen on _aivan erityisen tärkeää_.

 *{_}Plagiointi{_}{*}_._ On huolehdittava siitä, että esseeseen tuleva teksti on tosiaan omin  sanoin ilmaistua. Plagioinniksi lasketaan myös se, että  alkuperäistekstiä muutellaan sanamuotojen ja sanajärjestyksen osalta,  mutta itse asiasisältö ja asioiden esittämisjärjestys ovat samat kuin  alkuperäistekstissä. Seuraavassa esimerkki tämäntyyppisestä ehdottomasti  kielletystä plagioinnista.

 _Esim. 13_

Alkuperäisteksti:"Perinteisen älykkyysteoriaan liittyi keskeisesti olettamus,  jonka mukaan älykkyys on yleistä tiedonkäsittelyn kapasiteettia kuvaava  mitta: oletettiin, että älykäs ihminen pystyy ratkaisemaan kaikenlaisia  ongelmia muita paremmin." (Hakkarainen ym. 1999, 64.)
Plagioitu teksti:Älykkyysteoria perinteisesti oletti, että älykkyys mittasi  yleistä kykyä ja kapasiteettia käsitellä tietoa. Arveltiin, että älykäs  ihminen pystyy ratkaisemaan kaikenlaisia pulmia paremmin kuin muut.  (Hakkarainen ym. 1999, 64.)
Yksi keino välttää edellä kuvatun kaltaista plagiointia on lukea  ensin teksti ymmärtäen, sitten sulkea kirja ja kirjoittaa aiheesta  katsomatta tekstiä. Ei muutenkaan ole suotavaa kirjoittaa aivan  yksityiskohtaista kirjaan perustuvaa tekstiä, vaan suurempia kirjoista  poimittuja linjauksia.

h3. Lähteet (= lista lähteistä raportin lopussa)

Kirjat, artikkelit ja muut lähteet ovat aakkosjärjestyksessä  ensimmäisen kirjoittajan sukunimen mukaan. Tämä esseen osa otsikoidaan _Lähteet_.  Katso välimerkkien ja välilyöntien käyttö esimerkeistä ja noudata  mallia. Toimitetuista teoksista pannaan lähdeluetteloon ne artikkelit,  joita on käytetty. Toimittaja(t) mainitaan vain jonkin/joidenkin  kirjoittajan/kirjoittajien yhteydessä. Huomaa, että kirjoittajista  mainitaan ensin sukunimi ja sitten etunimen alkukirjain tai \-kirjaimet,  mutta toimittajan/ toimittajien kohdalla menetellään toisin. Toimitetun  kirjan sivut, joilla kyseinen artikkeli/luku on, merkitään loppuun.  Kustantajan nimestä jätetään yhtiömuotoa koskeva merkintä (Ab, Oy, Ky,  Ltd., jne.) pois (poikkeus: WSOY).

\_Esim. 14._Hurme, H. 1995. Perhe kehityksen kontekstina. Teoksessa P.  Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia  kehityspsykologiaan. Porvoo: WSOY, 139-156.

Lyytinen, H., Eklund, K. & Laakso, M-L. 1995. Varhainen  kognitio, temperamentti ja vuorovaikutus. Teoksessa P. Lyytinen, M.  Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehityspsykologiaan.  Porvoo: WSOY, 40-65.

Pulkkinen L. 1994. Millaista lastenkasvatusta nykytutkimus  suosittelee? Teoksessa J. Virkki (toim.) Ydinperheestä yksilöllistyviin  perheisiin. Porvoo: WSOY, 26-45.

Tuominen, S. & Varis, T. 1998. Selviytyjiä  viestintäyhteiskuntaan. Teoksessa H. Niemi (toim.) Opettaja modernin  murroksessa. Jyväskylä: PS-viestintä, 71-79.
Kirjan toimittajan/toimittajien nimi/nimet mainitaan esseessä VAIN  yllä olevaan tapaan, mutta ei mitenkään muuten. Toimittajaa ei mainita  itse tekstissä, vaan siellä viitataan aina tekstin  kirjoittajaan/kirjoittajiin.

Huomaa, että esseen lopussa lähdeluetteloon merkitetään toimitettujen tekstien ensimmäinen ja viimeinen sivu. Sinne _ei_ merkitä  niitä sivuja, joita on siteerattu. Ne kylläkin merkitään tekstin sisään  siinä kohdassa, jossa niihin viitataan. Edellä olevassa esimerkissä  Pulkkisen kirjoittama teksti alkaa siis sivulla 26 ja loppuu sivulla 45.

Lähdeluettelossa ilmoitetaan *kustantajan* kotipaikka, sen jälkeen kaksoispiste ja kustantajan nimi. _Ei siis mainita kirjapainoa eikä kirjapainon kotipaikkaa_. _Huomaa, että kirjapaino ja kustantaja ovat aivan eri asioita_. Kotimaiset kustantajat merkitsevät itsensä ja kotipaikkansa usein valitettavan heikosti kirjan alkulehdille.

Kustannusvuodeksi merkitään ensimmäisen painoksen (engl. edition)  kustannusvuosi, joka on alkulehdillä mainittu Copyright \--kohdassa ( ©  \-merkki). Tähän vuoteen viitataan systemaattisesti. Monesti otetaan  myöhemmin uusintapainoksia, jotka ovat sisällöltään aivan samanlaisia  kuin ensimmäinen painoskin (niiden nimitys englanniksi on reprint). Vain  jos myöhemmässä painoksessa on tehty muutoksia, merkitään myöhemmän  painoksen (edition) vuosi (ilmoitettu jälleen © \-kohdassa). Vaikka tässä  ohjeistossa käytetty Hakkaraisen ym. kirja on tosiasiallisesti painettu  v. 2001 (siis kirjapainon koneet ovat suoltaneet sen v. 2001 ulos), on  sen Copyright ( © ) kuitenkin vuodelta 1999, jonka jälkeen tekstiä ei  ole muutettu. Siksi tämä vuosi (1999) merkitään kaikkiin lähteisiin  kustannusvuodeksi. Kustannusvuodeksi *ei* merkitä painovuotta. Joskus kustannus\- ja painovuosi ovat samoja, useimmiten kuitenkin kyseessä on eri vuosi.

Jos kirjan sisältöä on muutettu, se mainitaan kirjan alkusivuilla:  esim. 2. uusittu (korjattu) painos. Tällöin lähdeluetteloon täytyy _ehdottomasti_ merkitä myös, mistä painoksesta on kyse, muulloin painosta ei merkitä näkyviin.

 _Esim. 15{_}Leino, A-L. & Leino, J. 1995. Kasvatustieteen perusteet. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Huomaa, että lähdeluettelossa kirjoittajat ja toimittajat  erotetaan toisistaan pilkulla, mutta kaksi viimeistä heistä &  \-merkillä. Ja \-konjunktiota ei siis käytetä ollenkaan lähdeluettelossa  toisin kuin tekstin seassa olevissa viittauksissa. Kun on kyseessä  yhtenäinen teos (vastakohtana toimitetulle teokselle), ei minkäänlaisia  sivunumeroita merkitä lähdeluetteloon.

 _Esim. 16{_}Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva  oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki:  WSOY.

Ruohotie, P. 1993. Ammatillinen kasvu työelämässä. Tampereen  yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Ammattikasvatussarja 8.

Soine-Muuronen, K. \[Viitattu 12.3.2002\]. Kirjallinen ilmaisu. Saatavilla www-muodossa: <URL: [http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/kirjoita/opiskelija.htm|http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/kirjoita/opiskelija.htm]>.

Uusikylä, K. & Atjonen, P. 1999. Didaktiikan perusteet. Helsinki: WSOY.

Tieteelliset lehdet merkitään seuraavaan tapaan, englanninkielisen  lehden nimessä olevat sanat aina isoin alkukirjaimin ja artikkelin  otsikon sanat aina pienin alkukirjaimin.

 _Esim. 17{_}Brown, A. L., Day, J. D. & Jones, R. S. 1983. The  development of plans for summarizing texts. Child Development 54,  968--979.

Kintsch, W. & van Dijk, T. A. 1978. Toward a model of text comprehension and production. Psychological Review 85, 363--394.