Fabula ja Sujet
"The distinction between fabula and sujet is, according to various commonsensical definitions, the distinction between what happens in a narrative and how it is told;"
(Richard Walsh: Fabula and fictionality in narrative theory)
Fabula ja sujet ovat termejä, jotka periytyvät venäläisiltä formalisteilta. Niitä käytetään kuvaamaan eroa tarinan ja juonen välillä.
- Fabula on tapahtumien kronologinen järjestys, "tarina"
- Sujet on tapahtumien kerrontajärjestys, "juoni"
Esimerkiksi Memento-elokuvan fabula on se, kuinka herää kotonaan murtovarkaiden tunkeutuessa sisään ja kuinka päähenkilö on menettää muistinsa näiden tapahtumien seurauksena. Elokuvan Sujet on se epäkronologinen kerronta, joka lähtee liikkeelle lopusta ja etenee fabulan alkua kohti.
Ks. Memento-elokuvan Fabula vs. Sujet -kaavio.
David Bordwellin mukaan (s. 51) sujet liittyy fabulaan kolmella periaatteella:
1) Tarinan logiikka: Juonta rakennettaessa jokin ilmiö määritetään tapahtumiksi, joiden välille rakennetaan erilaisia suhteita. Yleensä suhteet ovat syy-seuraussuhteita. Juoni voi vahvistaa ja esittää katsojalle nämä suhteet tai juonen avulla katsojaa voidaan harhauttaa ja katsojaan voidaan estää tekemästä syy-seuraussuhteita.
2) Aika: Juoni voi esittää tarinan tapahtumat missä tahansa järjestyksessä (järjestys). Juoni voi esittää tapahtumien tapahtuvan missä tahansa aikavälillä (kesto tai nopeus). Juonessa tarinan tapahtumat voidaan esittää useita kertoja (toisto). Näiden kolmen elementin avulla katsojaa voidaan harhauttaa tai estää rakentamasta tarinan aikajärjestystä.
3) Tila: Tarinan tapahtumat esitetään jossain tilallisessa viitekehyksessä, vaikka se olisikin väljä tai abstrakti. Juoni voi auttaa katsojaa rakentamaan tilaa jossa tapahtumat tapahtuvat: näytetään ympäristöä, paikkoja ja polkuja, joita tarinan hahmot kulkevat. Toisaalta juoni voi estää tilan rakentamisen keskeyttämällä, sotkemalla tai tekemällä tyhjäksi tapamme rakentaa tilaa (esimerkiksi näyttämällä vain osaa sisätilasta, tai näyttämällä vain vilauksia ulkotilasta ikkunan kautta tms.)
Siten sujet on tarinan dramaturgia: tietyllä tavalla järjestettyjä vihjeitä, joiden avulla katsoja päättelee ja kokoaa tarinaa.
Aika (time)
- Aika on ihmiselle peruselementti. Vaikka ihminen eristettäisiin täysin yhteiskunnasta ja ympäristöstä, hän todennäköisesti havaitsisi omat ajatuksensa ajallisena jatkumona.
- Länsimaisessa yhteiskunnassa ajatellaan, että aika on yhteen suuntaan etenevää, eikä hetkeen voi palata sen kerran mentyä ohi. "Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa"
- Ajan kokemus ja ajan kuluminen tuodaan usein esille tarinankerronnassa. Se on toistuva teema, mutta myös tarinan peruselementti: aika voidaan jakaa kertomusaikaan (story time) ja kerronta-aikaan (discourse time)
(Lähde: Shlomith Rimmon-Kenan: Narrative Fiction, s. 45-46)
Ajan käyttö vuorovaikutteisessa kerronnassa
Ajan käyttö vuorovaikutteisessa kerronnassa on monimuotoista. Vuorovaikutus vaatii käyttäjältä päätöksentekoa, joka ei välttämättä ole lineaarista: käyttäjä voi mm. nopeuttaa, hidastaa, linkittää ja sulkea ikkunoita ja sovelluksia.
Toisaalta käyttäjälle voidaan antaa tietty aika päätöksen tekoon: esim. Stuart Moulthropin Hegirascope antaa käyttäjälle 30 s aikaa päättää, minkä linkin valitsee, ennen kuin tekee päätöksen hänen puolestaan.
Me koemme ajan lineaarisena, minkä vuoksi tarinoiden tapahtumat yleensä esitetään aikajärjestyksessä. Mutta tätä periaatetta voidaan hyvin rikkoa etenkin vuorovaikutteisessa mediassa.
Otetaan esimerkki lineaarisesta tapahtumaketjusta:
Kävelen ovelle ja painan ovikelloa. Kuulen, kuinka kellon ääni kaikuu talon sisällä. Soitan kelloa uudestaan. Ovi avautuu ja vanha mies avaa oven.
1) Aikaa ei tarvitse jakaa jaksoihin, jotka esitetään peräkkäisinä tapahtumina, syy-seuraussuhteina. Ehkäpä painoin ovikelloa, koska kuulin kellon äänen sisällä? Ehkä ovikello soi, koska vanha mies oli tulossa ovelle?
2) Ajan ei tarvitse olla yleispätevää, vaikka me sellaiseksi koemmekin. Kuvitellaan että kaikki on jo tapahtunut kertaalleen. Ehkäpä jossain toisessa ajassa vanha mies ei ollutkaan kotona. Tai häntä ei huvittanut avata ovea. Kuvitellaan, että on olemassa ainakin kolme erilaista aikajaksoa, me satumme vain seuraamaan yhtä niistä.
3) Yksittäinen tapahtuma voi aiheuttaa useita erilaisia seurauksia, ja seuraukset voivat tapahtua ennen syytä. Ehkäpä soitin ovikelloa ja joku avasi oven - mutta molemmat tapahtumat ovatkin seurausta siitä, että ovikello soi?
Jne. Erilaisia mahdollisuuksia on monia.
(Lähde: Mark Stephen Meadows: Pause and Effect: The Art of Interactive Narrative, s. 51-52)
Ajan hallinta vuorovaikutteisessa tarinankerronnassa
Vuorovaikutteisuus mahdollistaa erilaisia ajanhallintatapoja teoksiin, kuten
- Lukemisajan rajoittaminen (esim. edellä mainittu Stuart Moulthropin Hegirascope, jossa teksti vaihtuu ruudulla 30 s välein).
- Viivytetään lukijaa - hän ei saa edetä kuin tietyn odotusajan jälkeen
- rajoitetaan teoksen käyttöaikaa - sitä saa käyttää esim. vain lauantaisin
- tehdään teos, joka muuttuu ja päivittyy koko ajan