Chapter 5 - Color and Information (Tommo) Kappaleessa Color and Inrformation Edward Tufte pohtii miten meidän tulisi hyödyntää värien voimaa kommunikaatiossa. Ihmissilmä on erittäin herkkä värivaihtelulle. Riippuen siitä kuinka harjaantunut silmä on värien maailmassa, pystyy ihminen erottamaan värejä kymmenistä tuhansista miljoonaan.
Miten liittää väri informaatioon onkin sitten vaikeampaa. Tai yksinkertaisimmin ja parhaiten asian esitti Paul Klee viitaten väritekniikkaan taiteessa ”To paint well is simply this: to put the right color in the right place”. Tufte myös muistuttaa, että värin käyttäminen oikein on monimutkaista ja jopa niin vaikeaa, että ensimmäinen perusoletus on: Ennen kaikkea, älä tee vahinkoa.
Tufte kirjoittaa viitaten Eduard Imhofin sääntöihin vähentääkseen värivahinkoa. Ensimmäisenä sääntönä on että puhtailla, kirkkailla ja erittäin voimakkailla väreillä on luja ja sietämätön vaikutus, kun ne ovat vierekkäin isoilla alueilla. Puhtaita, kirkkaita ja voimakkaita värejä tulisi käyttää harkiten pienissä määrin, esimerkiksi syvyys --ja korkeusasteikon ääripäinä, ja rauhallisella ja hillityllä taustalla. Toisena sääntönä on, että kevyet, kirkkaat värit sekoitettuna valkoiseen ja sijoitettuna toistensa viereen tuottavat yleensä epämiellyttävän vaikutelman. Etenkin jos värejä käytetään isoihin alueisiin. Tufte vielä korostaa Imhofin sanomaa, että värin tai väripisteiden (color spots) käyttö vaalean harmaalla tai hillityllä taustalla korostaa dataa ja auttaa informaation kokonaisvaltaisessa sisäistämisessä ja kohdistamisessa.
Mitä värejä sitten tulisi käyttää informaation esityksessä? Tuften mukaan eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää värejä, joita löydämme luonnosta, varsinkin vaaleamman skaalan värit. Luonnon värit ovat tuttuja ja johdonmukaisia, värejä joita ihmissilmä kohtaa ja käsittelee päivittäin.
Kolmas sääntö Imhofin mukaan on, että isoalueiset taustavärit, perusvärit, tulisi toimia hiljaisena. Tämä edesauttaisi pienempien ja kirkkaampien alueiden noston ja esille tuonnin elävästi. Hillityt värit sekoitettuna harmaaseen tuottavat parhaan taustan väritetylle teemalle tai informaatiolle ja näin myös kartoille.
Neljäntenä sääntönä on, että jos kuva on muodostettu kahdesta tai useammasta laajasta tai isosta suljetusta alueesta, niin silloin kuva hajoaa osiin. Yhtenäisyys voidaan ylläpitää, jos toisen alueen värit toistuvasti sekoittuu toiseen. Imhof käyttää vertauskuvana yhteen punottua mattoa, jossa värit sekoittuvat keskenään.
Värit tuovat suuren valinnanvaran, vaihtelun ja erottelukyvyn informaation esitykseen. Pienimmilläkin saman värin sävyvaihdoksilla pystytään erottamaan yksi informaatio toisesta ja samalla säilytetään kokonaisuuden harmonia. Väreillä on Tuften mukaan myös haavoittuva kääntöpuolensa. Värien valööriskaala saattaa johtaa epämääräiseen ja virheelliseen luettavuuteen tietyssä konteksissa.
Kuva: Edward Tufte: Envisioning Information s. 92, 1990. Väri reagoi konteksiinsa. Ylhäällä olevassa kuvassa pienet samanväriset neliöt nelikulmioiden keskellä näyttävät eri värisiltä, kun ne sijoitetaan erilaiseen ympäristöön. Kun taas alapuolella olevat eriväriset pienet neliöt nelikulmioiden keskellä näyttävät yllättävänkin samalta. Kontekstilla on väliä. 
Kuva: Edward Tufte: Envisioning Information s.93, 1990.
Voiko reagointia toisten värien kanssa sitten jotenkin hyödyntää? Tuften mielestä voi, mutta ei kovinkaan useasti. Tufte antaa esimerkin, miten kyseistä värien interaktiota voisi hyödyntää. Alla olevassa tiekartassa visuaalista väripalettia on pystytty jatkamaan ilman uutta erillistä väriä. Punainen tie vaihtuu tummempaan punaiseen, kun sen viereen on lisätty sininen väri, jota käytetään myös merkkaamaan isompia teitä kartalla. Tufte kuitenkin muistuttaa, että kyseinen tekniikka lisää visuaalista kohinaa ja varsinkin värisokeuden kannalta pitäisi välttää punaisen ja vihreän värin välistä interaktiota.
 Kuva: Edward Tufte: Envisioning Information s. 93, 1990. Tufte jatkaa, että liialliset ja osittain päällekkäiset metodit datan esittämisessä saattaa kuulostaa vankalta designilta, mutta vaarana on että ne saattavat johtaa monimutkaiseen, sekavaan ja epävarmaan lopputulokseen.
Tuften kirjoittaa, että ylimääräisten signaalien tehokas käyttöönotto vaatii ensin tarpeen – monimerkityksellisen tai epäselvyyden data esityksessä, jota voidaan vähentää monimuotoisuudella – ja toisena suunnittelu tekniikan oikean valinnan, joka minimoi lukemisen monitulkintaisuutta. 
Kuva: Edward Tufte: Envisioning Information s.94, 1990. Tuften esimerkissä merikartta demonstroi hellää monimuotoisuutta. Värit, jotka edustavat syvyyttä on rajattu ääriviivoin. Ääriviivat vähentävät reunojen aaltoilua ja tekevät jokaisesta alueesta yhtenäisen kokonaisuuden. Loppukaneettina Tufte lainaa Winston Churchilliä, joka totesi, että ”Kaikki asiat ovat aina liikkeellä yht’aikaa”. Tufte jatkaa, että näin on myös designin ja värien kohdalla; jopa yksinkertaisimmat visuaaliset efektit voivat sisältää yht’aikaista monimutkaisuutta. | 
