Versions Compared

Key

  • This line was added.
  • This line was removed.
  • Formatting was changed.

...

Panel
bgColor#D898BD
title10.12.2012 luentomuistiinpanot (kenellä? En , pelkät slidet! Joku muu, lisätkää selventävää tekstiä, en ollut paikalla -Ida)
borderStylenone

 

 

 

Panel
bgColor#B6DBDB
title14.1.2013 luentomuistiinpanot (Idalla paperilla, kirjoitan puhtaaksi, tulossa)
borderStylenone

 

 

 

Monikanavaisuus tällä hetkellä

Eri laitteita käytetään eri tilanteissa

  • Kännykät: kommunikointi, navigointi ja paikkatieto, akuutti tietotarve tsekkailu
  • Tabletit: jaetut käyttötilanteet, seuraaminen (some), lukeminen, selailu, ajan kulutus, lyhyet tekstit, demonstrointi
  • Tv: uppoutuminen, selailu, jaetut käyttötilanteet
  • PC/läppäri: pidemmät työjaksot
Yksilö, valta ja monikanavaisuus

Yksilö ja monikanavaisuus:

  • Digitaaliset mediaympäristöt luovat uusia olemassaolon tapoja ja muotoja: Monikanavaisuuden kautta olemme läsnä ja saavutettavissa useissa ympäristöissä samaan aikaan

= Multilineaarinen olemassaolo

  • Tietoa ei voi ohjailla tai hallita keskitetysti
Monikanavaisuus ja valta

Yksilöt, ryhmät ja yhteisöt ovat ratkaiseva muutosvoima: koskaan aikaisemmin käytössä ei ole ollut yhtä paljon lähes reaaliajassa päivittyvää yksilöä koskevaa dataa (mielipiteet, aikomukset jne)

Kuka hallinnoi meidän itsestämme tuottamaa tietoa?

Kuka käyttää valtaa monikanavaisessa, verkottuneessa, fragmentoituneessa mediaympäristössä?

Mikä on tarina?

Ei ole olemassa yhtä määritelmää
  • Laain määritelmä: sarja tapahtumia ajassa, tapahtumien kronologinen järjestys
  • Fiktiivinen tai ei-fiktiivinen kertomus teosta, tapahtumasta tai tapahtumien kulusta
  • Onko raportti siis tarina?
Tarinankerronta

Tarinat ovat aina olleet olennainen osa ihmisten kulttuuria

  • Säilyttävät että välittävät tietoa
  • Palvelevat monia ihmisten tarpeita viihteessä, opetuksessa, uskonnossa

Silti tarinankerronnan mahdollisuuksia ei ole kokonaan tutkittu, vaan uusia kerronnan muotoja ja tapoja kehitetään jatkuvasti

  • Mistä tämä johtuu?
Miksi tarinat kiehtovat meitä?

Aristoteleen mukaan tarinan tarkoituksena on puhdistua säälin ja pelon tunteista (katharsis)

  • Tarinoiden (tai teatterin) tarkoitus on imitoida todellista elämää (mimesis)

Tarinoiden avulla voimme kokea asioita, jotka eivät muuten olisi meille mahdollisia

  • Miten se vaikuttaa meihin?
 Tarinoilla vaikuttaminen

Aristotelinen tarinankerronnan perinne vaikuttaa samaistumisen kautta

ns. eeppinen tarinankerronta vaikuttaa vieraannuttamisen kautta:

  • pyritään siihen, että katsoja ei eläydy, vaan tietää kokemuksen olevan tarinaa
  • Pyritään vetoamaan järkeen, ei tunteisiin
  • Kehittäjänä Erwin Piscator ja Bertolt Brecht 1930-luvulla
Tarinan rakenteista
  • Tarina voidaan nähdä myös erilaisten elementtien kudelmana tai verkostona
  • Tarinasta muodostuu kokonaisuus, kun se sen elementit sommitellaan sopivalla tavalla (dramaturgia)
  • Vrt. Keith Johnstone

 

 

Panel
bgColor#B6DBDB
title14.1.2013 luentomuistiinpanot (Idalla paperilla, kirjoitan puhtaaksi, tulossa)
borderStylenone

 

 

 

Panel
bgColor#D8EAF1
title21.1. (suora kopio luentomuistiinpanoista, huom kesken, teen myöhemmin editoinnin ja muotoilun)
borderStylenone

Luento 21.1.2013 tuntimuistiinpanot:

Niklas Meltio, freelance kuvareportteri vierailevana opettajana
http://niklasmeltio.org/blog/
http://vimeo.com/niklasmeltio
Tunnilla aiheena miltä kuvareportaasit voivat näyttää ja mitä Meltio on kuvareportterina viime aikoina tehnyt
Viime vuodet syyriassa, sieltä kuvareportaaseja sekä Suomeen että ulkomaille
Kuvareportaasissa on kuva, ja ehkä enintään kuvateksti. Kuvajournalismissa kuva on pääosassa, tukee täysin kuvakerrontaan

Mustavalkoinen video, sisältää still-valokuvia ja liikkuvaa kuvaa:
http://vimeo.com/54767277
May in Syria
jabal al zawiya
al muhajerin

http://en.wikipedia.org/wiki/Syrian_civil_war

Onko kuvajournalismi todellista, voiko siihen luottaa? "Kuva on totta, jos sen esittää todenmukainen ihminen."
Journalismi ei ole koskaan objektiivista, vaan aina subjektiivista.
Videossa arkea on näytetty kapinallisten ja kansan näkökulmasta.
Kuvajournalismi on hyvin pieni osa todellisuutta, joka muotoillaan oman näkökulman mukaiseksi.
Kuvat vaativat yleensä jonkinlaisen kontekstin, joten kuvatekstit ovat usein tärkeitä kuvan avaamisen kannalta.
Suomessa kuvajournalismi on uusi asia, vasta viime aikoina kuvareportaasit ovat alkaneet myymään, aikaisemmin julkaisijat ovat vaatineet lähes aina tekstiä kuvan lisäksi.

Näytetty video May in Syria on mustavalkoinen kypäräkameran huonon valkotasapainon takia, editoinnin helpottamiseksi. sama video on julkaistu myös useana painettuna kuvareportaasina lehdissä, jolloin kuvat ovat olleet myös värillisiä.

Seuraava pätkä muotoitui frustraatiosta, kun mediasensuurin takia oli vaikeaa saada julkaistuksi tiettyjä asioita
Salahedin under fire
http://vimeo.com/50013749
(videossa huomattavan painostava ambientti ääniraita ja hyvin intiimejä kuvia haavoittuneista, ruumiista ja kaupungin raunioista. Ääniraidalla ampumiskomentoja ja tulitusta)
dar al shifa hospital
osuudessa englantia murtaen puhuva mies kertoo ääniraidalla sairaalan tilanteesta, ei taustamusiikkia eikä ambienttia. Videolla pyörii stillkuvia enimmäkseen sairaalalta.
back to salahedin, three weeks later
samanlainen osuus kuin ensimmäinen, välipuhe sairaalasta vain avannut katsojalle paremmin tilanteen vakavuutta.
Two families killed by helicopter (nimi oikein?)
perheiden kuolleita jäseniä, useita lapsia
fade mustaan

Miten kuvajournalismi ja kirjoitettu teksti eroaa?
Kuvajournalismissa kuvaaja, reportteri on itse henkilökohtaisesti paikan päällä siellä missä tapahtuu, siksi hyvin välitön median muoto. Kirjoitettaessa voi kertoa hyvin laajoja asioita, kuvatessa keskitytään paikallisuuteen ja siihen missä kuvaaja itse juuri on.
Kuvaa ja tekstiä voidaan käyttää hyvällä tavalla samassa reportaasissa kombinaationa, ilman että kuva ja teksti vain toistavat toistensa sisältöä. Meltiolla joskus mukana myös toimittaja, joka kirjoittaa tekstiosuuden.

Hesarissa reportaasi broadsheettinä kuvareportaasina, "Aleppon etulinjassa". Kuvareportaasi vaatii paljon tilaa, harvoin puolikkaalla sivulla saa aikaiseksi sellaista laajuutta kuin puolen sivun tekstillä saisi. Kuvien määrä ei ole silti itseisarvo, kuvareportaasi nojaa narratiiviin.

new york timesilla lens blog, joka julkaisee hyviä kuvareportaaseja toimivassa formaatissa.

suomessa ja skandinaviassa ongelmana sensuuri, esimerkiksi hesarin em. artikkeli venytti rajoja hyvin pitkälle. skandinavia ei halua julkaista rankimpia kuvia jolloin narratiivi kärsii. sensuroinnin syynä ihmisten suojelu. Meltiolla tavoitteena saada kuvareportaasin lukijalle mahdollisimman paha olo, silloin reportaasin kuvaama tilanne todella välittyy.
graafisuus ei ole kuvien itseisarvo, vaan tarinankerronta sellaisena kuin asia on. tavoitteena saada tunne siitä, että lukija on todenmukaisen tapahtuman keskellä.

hesarilla on ainakin jossain vaiheessa ollut sääntö, ettei kuvia ruumiista yksinkertaisesti julkaista. nykyään tilanne on hieman muuttunut jopa suomessa, missä ei ole juuri sanomalehdissä kilpailua julkaisuista.

kirjoittavan toimittajan on helpompi tuoda tilanteen rankkuutta esille liiallisella mässäilyllä, kun tekstillä ei ole samalla tavalla todisteita kuin kuvalla.

Keskustelua kuvajournalistien traumatisoitumisesta, miten helposti vieraantuu normiyhteiskunnasta ja osa reporttereista elää sodasta sotaan, ilman kykyä palata arkeen. Kuvajournalismi ei ole työ, vaan identiteetti. "Jos joku tekee kuvajournalismia rahasta (ei tällä rikastu), on päästään pahasti vialla." Kuvaajalla on intohimo vaikuttaa ja kertoa tapahtumista todenmukaisesti. Kuvaajalla on myös valta muokata maailman mielipidettä tapahtumista, joita kuvaa.

Kolmas video (ei (vielä?) vimeossa)
Aleppo gone cold
Videolla stillkuvaa samasta em. sairaalalta. Ei ääniraitaa. Sairaala ainoa toimiva sairaala jonka kautta haavoittuneita saatiin siihen kuntoon, että potilaat voitiin siirtää maasta ulos. Konflikti muuttunut videon aikaan, oppositiolla oli loppunut tai vähentyneet ammukset ja aktiivinen linjojen siirtyminen oli loppunut. Kaksi vastakkaista ryhmää parinsadan metrin päässä toisistaan ja tarkka-ampujat yrittivät ampua toisiaan. Pommituksia oli satunnaisesti, mutta muuten tilanne oli hyvin staattinen.
Kapinallissota hyvin erilaista kuin järjestäytynyt valtion toiminta, paikalla pätee täysin eri lait.
Meltio on ollut paikalla ennen kuin suurin osa toimittajista saapui, joten kuvattavat ihmiset olivat vielä hyvin kiitollisia siitä että joku tuli, että ulkomaita kiinnostaa. Nykyään esimerkiksi al-qaedan takia toimittajilla on vaikeaa ja vaarallista saada työskentelymahdollisuuksia.

Hesariin julkaistut artikkelit elo-syyskuussa, syys-lokakuussa ja viimeinen 2.12.2012.

31.2 polttoväli lähes aina, jotta kuvakieli pysyisi samankaltaisena
tabloidi mahdollistaa tarinan jakamisen teemoihin (avaus, siviilit, sotilaat) helpommin kuin broadsheet
jako mahdollista myös niin, että kuvat kertovat yhtä tarinaa ja teksti toista. Esimerkkiartikkelissa (kuvapainotteinen reportaasi), reportaasia kuva edellä
kuvajournalistin ja lehtikuvaajan ero: kertooko kuvatarinaa vai kuvittaako tekstiä.

kuvareportaasi vaatii aikaspektrin ja diversiteettiä

jos kuvareportaasissa polttoväli muuttuu vahvasti kuvien välillä, kuvien lukeminen on raskasta ja reportaasi vaikuttaa sekavalta

kuvaajan tulevaisuus
enemmän painetta ammattilaiselle tuottaa jotain parempaa kuin kännykkäkuvat
kuvaa on nykyään niin paljon, ja huonoa kuvaa, tuottaa kysynnän laadukkaan kuvaan.
kasvattaa kuvaajan omaa tuotantoa ja tarvetta aktiivisuuteen lähteä hakemaan keikkoja
kuvajournalismi ja kredibiilit kuvaajat tulevat saamaan paremman arvon
kuvajournalismi on siirtymässä image-tyyppisiin coffee-table sunnuntaijulkaisuihin
digitaalinen ei pysty korvaamaan printtiä, printtikuva on aina edukseen

Luento 21.1.2013 tuntimuistiinpanot:

Niklas Meltio, freelance kuvareportteri vierailevana opettajana
http://niklasmeltio.org/blog/
http://vimeo.com/niklasmeltio
Tunnilla aiheena miltä kuvareportaasit voivat näyttää ja mitä Meltio on kuvareportterina viime aikoina tehnyt
Viime vuodet syyriassa, sieltä kuvareportaaseja sekä Suomeen että ulkomaille
Kuvareportaasissa on kuva, ja ehkä enintään kuvateksti. Kuvajournalismissa kuva on pääosassa, tukee täysin kuvakerrontaan
Mustavalkoinen video, sisältää still-valokuvia ja liikkuvaa kuvaa:
http://vimeo.com/54767277
May in Syria
jabal al zawiya
al muhajerin
http://en.wikipedia.org/wiki/Syrian_civil_war
Onko kuvajournalismi todellista, voiko siihen luottaa? "Kuva on totta, jos sen esittää todenmukainen ihminen."
Journalismi ei ole koskaan objektiivista, vaan aina subjektiivista.
Videossa arkea on näytetty kapinallisten ja kansan näkökulmasta.
Kuvajournalismi on hyvin pieni osa todellisuutta, joka muotoillaan oman näkökulman mukaiseksi.
Kuvat vaativat yleensä jonkinlaisen kontekstin, joten kuvatekstit ovat usein tärkeitä kuvan avaamisen kannalta.
Suomessa kuvajournalismi on uusi asia, vasta viime aikoina kuvareportaasit ovat alkaneet myymään, aikaisemmin julkaisijat ovat vaatineet lähes aina tekstiä kuvan lisäksi.
Näytetty video May in Syria on mustavalkoinen kypäräkameran huonon valkotasapainon takia, editoinnin helpottamiseksi. sama video on julkaistu myös useana painettuna kuvareportaasina lehdissä, jolloin kuvat ovat olleet myös värillisiä.
Seuraava pätkä muotoitui frustraatiosta, kun mediasensuurin takia oli vaikeaa saada julkaistuksi tiettyjä asioita
Salahedin under fire
http://vimeo.com/50013749
(videossa huomattavan painostava ambientti ääniraita ja hyvin intiimejä kuvia haavoittuneista, ruumiista ja kaupungin raunioista. Ääniraidalla ampumiskomentoja ja tulitusta)
dar al shifa hospital
osuudessa englantia murtaen puhuva mies kertoo ääniraidalla sairaalan tilanteesta, ei taustamusiikkia eikä ambienttia. Videolla pyörii stillkuvia enimmäkseen sairaalalta.
back to salahedin, three weeks later
samanlainen osuus kuin ensimmäinen, välipuhe sairaalasta vain avannut katsojalle paremmin tilanteen vakavuutta.
Two families killed by helicopter (nimi oikein?)
perheiden kuolleita jäseniä, useita lapsia
fade mustaan
Miten kuvajournalismi ja kirjoitettu teksti eroaa?
Kuvajournalismissa kuvaaja, reportteri on itse henkilökohtaisesti paikan päällä siellä missä tapahtuu, siksi hyvin välitön median muoto. Kirjoitettaessa voi kertoa hyvin laajoja asioita, kuvatessa keskitytään paikallisuuteen ja siihen missä kuvaaja itse juuri on.
Kuvaa ja tekstiä voidaan käyttää hyvällä tavalla samassa reportaasissa kombinaationa, ilman että kuva ja teksti vain toistavat toistensa sisältöä. Meltiolla joskus mukana myös toimittaja, joka kirjoittaa tekstiosuuden.
Hesarissa reportaasi broadsheettinä kuvareportaasina, "Aleppon etulinjassa". Kuvareportaasi vaatii paljon tilaa, harvoin puolikkaalla sivulla saa aikaiseksi sellaista laajuutta kuin puolen sivun tekstillä saisi. Kuvien määrä ei ole silti itseisarvo, kuvareportaasi nojaa narratiiviin.
new york timesilla lens blog, joka julkaisee hyviä kuvareportaaseja toimivassa formaatissa.
suomessa ja skandinaviassa ongelmana sensuuri, esimerkiksi hesarin em. artikkeli venytti rajoja hyvin pitkälle. skandinavia ei halua julkaista rankimpia kuvia jolloin narratiivi kärsii. sensuroinnin syynä ihmisten suojelu. Meltiolla tavoitteena saada kuvareportaasin lukijalle mahdollisimman paha olo, silloin reportaasin kuvaama tilanne todella välittyy.
graafisuus ei ole kuvien itseisarvo, vaan tarinankerronta sellaisena kuin asia on. tavoitteena saada tunne siitä, että lukija on todenmukaisen tapahtuman keskellä.
hesarilla on ainakin jossain vaiheessa ollut sääntö, ettei kuvia ruumiista yksinkertaisesti julkaista. nykyään tilanne on hieman muuttunut jopa suomessa, missä ei ole juuri sanomalehdissä kilpailua julkaisuista.
kirjoittavan toimittajan on helpompi tuoda tilanteen rankkuutta esille liiallisella mässäilyllä, kun tekstillä ei ole samalla tavalla todisteita kuin kuvalla.
Keskustelua kuvajournalistien traumatisoitumisesta, miten helposti vieraantuu normiyhteiskunnasta ja osa reporttereista elää sodasta sotaan, ilman kykyä palata arkeen. Kuvajournalismi ei ole työ, vaan identiteetti. "Jos joku tekee kuvajournalismia rahasta (ei tällä rikastu), on päästään pahasti vialla." Kuvaajalla on intohimo vaikuttaa ja kertoa tapahtumista todenmukaisesti. Kuvaajalla on myös valta muokata maailman mielipidettä tapahtumista, joita kuvaa.
Kolmas video (ei (vielä?) vimeossa)
Aleppo gone cold
Videolla stillkuvaa samasta em. sairaalalta. Ei ääniraitaa. Sairaala ainoa toimiva sairaala jonka kautta haavoittuneita saatiin siihen kuntoon, että potilaat voitiin siirtää maasta ulos. Konflikti muuttunut videon aikaan, oppositiolla oli loppunut tai vähentyneet ammukset ja aktiivinen linjojen siirtyminen oli loppunut. Kaksi vastakkaista ryhmää parinsadan metrin päässä toisistaan ja tarkka-ampujat yrittivät ampua toisiaan. Pommituksia oli satunnaisesti, mutta muuten tilanne oli hyvin staattinen.
Kapinallissota hyvin erilaista kuin järjestäytynyt valtion toiminta, paikalla pätee täysin eri lait.
Meltio on ollut paikalla ennen kuin suurin osa toimittajista saapui, joten kuvattavat ihmiset olivat vielä hyvin kiitollisia siitä että joku tuli, että ulkomaita kiinnostaa. Nykyään esimerkiksi al-qaedan takia toimittajilla on vaikeaa ja vaarallista saada työskentelymahdollisuuksia.
Hesariin julkaistut artikkelit elo-syyskuussa, syys-lokakuussa ja viimeinen 2.12.2012.
31.2 polttoväli lähes aina, jotta kuvakieli pysyisi samankaltaisena
tabloidi mahdollistaa tarinan jakamisen teemoihin (avaus, siviilit, sotilaat) helpommin kuin broadsheet
jako mahdollista myös niin, että kuvat kertovat yhtä tarinaa ja teksti toista. Esimerkkiartikkelissa (kuvapainotteinen reportaasi), reportaasia kuva edellä
kuvajournalistin ja lehtikuvaajan ero: kertooko kuvatarinaa vai kuvittaako tekstiä.
kuvareportaasi vaatii aikaspektrin ja diversiteettiä
jos kuvareportaasissa polttoväli muuttuu vahvasti kuvien välillä, kuvien lukeminen on raskasta ja reportaasi vaikuttaa sekavalta
kuvaajan tulevaisuus
enemmän painetta ammattilaiselle tuottaa jotain parempaa kuin kännykkäkuvat
kuvaa on nykyään niin paljon, ja huonoa kuvaa, tuottaa kysynnän laadukkaan kuvaan.
kasvattaa kuvaajan omaa tuotantoa ja tarvetta aktiivisuuteen lähteä hakemaan keikkoja
kuvajournalismi ja kredibiilit kuvaajat tulevat saamaan paremman arvon
kuvajournalismi on siirtymässä image-tyyppisiin coffee-table sunnuntaijulkaisuihin
digitaalinen ei pysty korvaamaan printtiä, printtikuva on aina edukseen
Panel
bgColor#D2ECEF
title21.1.2013 Eeva Meltion osuus (suora kopio luentomuistiinpanoista, kesken)
borderStylenone
 joukkoviestintä:

-välitön palaute perinteisesti harvinaisempaa
-julkista (ainakin teknisessä mielessä)
-portinvartijaorganisatorisuus (?) (valta medialla määrittää mitä itse julkaisee)
-yleisö massana: sekä todellisten että kuvittellisten joukkojen luominen (sosiaalisessa mediassa helppo saada aikaiseksi illuusio kansan mielipiteestä)

Vallan näkökulmasta perinteisessä joukkoviestinnässä useimmiten joukkoviestintä ajaa sellaisten ryhmien etuja joilla on valtaa, (taloudellista valtaa)
joukkoviestintä vaatii pääomaa, joten rahoittajilla on valta
"vallan vahtikoira, sylikoira, rakkikoira"
neljäs valtionmahti



joukkoviestinnän perinteiset tuntomerkit:

viestintäaktin osapuolet eivät läsnä samassa ajassa/paikassa
tarvitaan joukkotiedoitusvälineitä (tekniset apuvälineet kanavana)
painottuu yksisuuntaiseksi (epäsymmetria, usein ainakin lyhyellä aikavälillä)



journalisti: ajankohtaista ja faktapohjaista (?):

viestinnän nopeutuminen, joukkoviestintä ei enää vain päiväkohtaista
sanomien arvo suhteutuu tuoreuteen
kaupallisenkin journalismin ytimessä ajatus siitä että journalismi kertoo siitä mitä maailmassa tapahtuu parhaillaan/on juuri tapahtunut
faktapohjaisuus melko väljästi ymmärrettävissä (viittaus kaupallistumiseen ja markkinaehtoisuuteen: mikä myy, mikä näyttää hyvältä)

uutisointi toimii syklisesti, uutiset saavat aikaan uutisoitavia tapahtumia. Hyvin yleistä poliitikan uutisoinnissa.

journalismi: itsenäistä ja edustavaa (?):
journalismi edustaa toisaalta yleisöä, toisaalta toimii journalistisen harkinnan perusteella
toimituksellisen työn ja harkinnan merkitys - lisää luotettavuutta?
yleisön äänen/näkökulman edustaminen julkisuudessa: ketä journalismi edustaa edustaessaan ns. suurta yleisöä? Journalismi saattaa usein puhua "me" -muodossa kansasta, kuka silloin on "me"?

epäluulon aikakaudet
paljonko journalismiin enää luotetaan?
 kaikkia tiedotusvälineitä kohtaan tunnettu epäluulo suhteellisen uusi ilmiö
 ns- ensimmäinen ja toinen epäluulon aikakausi (ignacio Ramonet: median tyrannia 2001)

=(outi, muotoile tunnilla mainitsemasi asia vastaamaan paremmin ajatustasi:) epäilys median totuudenmukaisuutta kohtaan herännyt mahdollisesti iphonen aikakaudella, kun asioista uutisoidaan nopeasti ennenkuin taustoja tai faktoja on tarkistettu. ihmiset saavat puolikypsää tietoa, ja oppivat epäilemään mahdollisia epätarkkuuksia.=

ks. watergate http://fi.wikipedia.org/wiki/Watergate-skandaali
järjestelmällinen vallan väärinkäyttö

vielä 80-luvun lopulla reporttereita ja mediaa kohtaan ei ollut yleistä epäilyä
1. aikakausi 80- luvun lopulla, 90-luvun alussa liittyy suurten diktaattoreiden ja kommunismin romahtamiseen (pinochet)
2 aikakausi meneillään, ajatus siitä ettei (mikään) ole uskottavaa

persianlahden sota ensimmäinen suuri tiedoitussota, lupaus ihmisille näyttää sota todellisena
haluttiin luoda mielikuvia, omista tappioista ei raportoitu ja haluttiin luoda kuva inhimillisestä sodasta jossa siviilit eivät kokeneet vahinkoa täsmäaseiden vuoksi
saddam hussein käyttänyt mediaa samalla tavalla kuin persianlahden sodassa

toisin kuin diktatuurissa, media on ensimmäinen valtionmahti, ensisijaisesti viestintää ja toissijaisesti toimintaa
ks. tapaus romanian lavastetuista joukkohaudoista, median häikäilemätön käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin


elämmekö demokraattisessa sensuurissa?
aikaisemmin sensurointi on ollut myös näkyvää, lehtijulkaisuussa esimerkiksi mahdollisesti jätetty kuvan kohta tyhjäksi tarkoituksella
tietoja kasataan ja tarjotaan liikaa, jolloin ihmiset eivät pysty vastaanottamaan
toimittajakin luottaa valmiina tarjoittuihin raportteihin ilman resursseja tehdä omaa tutkimusta
infopaljouden keskellä vastaanottaja ei edes huomaa muun tiedon puuttumista (persianlahden sota, informaatiota niin paljon ettei osan puuttumista (omat tappiot) huomata)

lehdistö, valta ja demokratia
-joukkoviestintävälineet kytkeytyvät toinen toisiinsa, toistavat ja jäljittelevät toisiaan
-länsimaisessa demokratiassa valta on enemmän kommunikointia kuin toimintaa
-on kysyttävä, miten uutiset toimivat ja mikä on niiden koneisto, millaisiin rakenteisiin ne vastaavat?
viimeiseen kysymykseen on koko ajan vaikeampaa antaa vastausta median koneiston runsauden ja monimutkaisuuden takia. tuloksena kyynisyys ja epäily kaikkea uutisointia kohtaan.

ks. ruandan kansanmurha, median vähäinen kiinnostus samanaikaisen cannesin filmifestivaalin takia. uutisointi jälkikäteen oli vaikeaa kuvamateriaalin puuttumisen takia
ihmisen median käsittely vaikeaa tarinankerrollisista syistä, ihminen kaipaa hyvä-paha -asetelmaa ja on vaikeaa käsitellä asiaa joka on sekä hyvä että paha
Panel
bgColor#D8EAF1
title21.1. (suora kopio luentomuistiinpanoista, huom kesken, teen myöhemmin editoinnin ja muotoilun)
borderStylenone
Panel
bgColor#D2ECEF
title21.1.2013 Eeva Meltion osuus (suora kopio luentomuistiinpanoista, kesken)
borderStylenone
 

Ryhmän viestintämalli

Viestintämalleja on olemassa yli 200. Tämän tehtävän päämääränä on kehittää parempi oma malli.

...