BLADE RUNNER
Vuonna 1982 tehty tieteiselokuva sijoittuu vuoteen 2019. Siinä kuvataan dystooppista yhteiskuntaa, joka on teknologisesti ja tieteellisesti pitkälle kehittynyt, mutta jossa ihminen on tuhonnut luonnon. Jäljellä on pelkkää pimeyttä, sadetta ja epämääräisiä
keinotekoista valoa luovia sähköpurkaumia. Jokin suuri katastrofi on ilmeisesti tapahtunut ja väestö on dramaattisesti vähentynyt. Ihmiskunnasta suuri osa on aasialaistaustaisia.
Matkustaminen on kehittynyt niin, että lentävät alukset ovat normaaleja kulkuvälineitä. Pilvenpiirtäjien ulkoseinät toimivat mainostilana. On myös keksitty superihminen, jolla on kyky tuhota muttei rakastaa. Toisaalta siinä on menty pieleen, kun kuitenkin osa näistä superihmisistä kykenee inhimillisiin tunteisiin ja kokevat tarvetta tulla kuulluiksi ja muistetuiksi.
Rakkaus ja pelko toimivat tämän yhteiskunnan vastavoimina. Naisen ja miehen roolit ovat säilyneet melko 80-lukulaisina. Nainen on säärtä ja tissiä, viekottelevuutta ja vaaraa. Mies on paha tai sankari, se tappaa, käskee, keksii, pelastaa ja ratkaisee.
Ikääntymistä ei ole pystytty pysäyttämään eikä superihminenkään elä kuin hetken. Ase- tai mobiiliteknologia eivät ole kovin edistyneitä. Kansalaisia valvotaan ja kontrolloidaan tarkasti poliisivoimien toimesta.
METROPOLIS
Vuonna 1927 valmistunut Metropolis kuvaa Blade Runnerin tavoin tulevaisuuden epätoivottavaa yhteiskuntaa, vuodessa 2026. Yhteiskunta on jakautunut maan alla eläviin työläisiin, joiden mieli on nujerrettu sekä maan päällä porskuttaviin parempiosaisiin. Työläiset ovat herkkäuskoista massaa, joka kaipaa hengellistä johtajaa, tarkoitusta kurjuuden keskelle. Maan päällinen elämä on puolestaan kapitalististen arvojen sanelemaa. Kaupunki on futuristinen ja teknologia on kehittynyt pitkälle, jopa niin, että on mahdollista tehdä täysin ihmisen näköinen kone. Kaikki tekniset välineet näyttävät kuitenkin 2000-luvun alun näkökulmasta epäuskottavilta ja naiiveilta, ristiriitaisesti kuitenkin tekoajankohtaansa nähden edistyksellisiltä.
Maanpäällisen yhteiskunnan tärkeitä ja arvovaltaisia tehtäviä hoitaa miehet. Nainen on katseen kohde, mutta juuri tällä ominaisuudella se pystyy hallitsemaan viettien varassa toimivia miehiä. Yhteiskunnassa on sellainen kristinuskon suuntaus valloillaan, jossa Jumalaa pelätään ja sanaa luetaan kuin lakia. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan kuvauksessa on nähtävissä elokuvan tekoajankohdan arvoristiriitoja ja tulevaisuuteen suuntautuvaa huolta teollistumisesta ja teknillistymisestä.
AJATUSKOE
Eletään vuotta 2070. Sir Isaac Newtonia ei juhlita vaikka hänen ennustuksensa* toteutumisesta on kulunut tasan kymmenen vuotta. Tuolloin huhtikuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2060 maapalloa ravisteli ennennäkemätön järistys, jonka voimasta valtameret pyyhkäisivät yli mantereiden tuhoten kaupungit, kylät ja kaiken ihmisen aikaan saaman.
95 prosenttia kaikista maapallon kymmenestä miljardista ihmisestä menehtyi tuona sateisena alkaneena keskiviikkona. Eloon jääneet viisi prosenttia koostuivat kahdesta uskonnollisesta ryhmittymästä, jotka toisistaan ja monessa tapauksessa Newtonista tietämättä olivat pyhien kirjojensa riveiltä onnistuneet ennustamaan kyseisen tuhon, rakennuttaneet maanalaisia luolia ja noin kuukautta ennen tätä kohtalon päivää suojautuneet niiden uumeniin. Kummatkin ryhmittymät olivat keränneet mukaansa mahdollisimman kattavan kokoelman eläimiä, mobiili- ja tietotekniikkaa, pyhiä kirjoituksia sekä lautapelejä.
Viisi vuotta myöhemmin valittu kansa vihdoin ryömi luolistaan. Aurinko riipi pimeyteen tottuneita silmiä, mutta kyynelten välistä heitä kohtasi kauan odotettu näky. Merten lannoittamana luonto kukki kuin dinosaurusten aikoina, puut, pensaat ja ruoho olivat vallannet tehtaat ja kaupungit, savupiipuista kasvoi kukkasia ja järvissä kuhisi akvaarioista vapautuneita neontetroja.
Seuraavan viiden vuoden aikana kummatkin ryhmittymät, toinen idässä, toinen lännessä, keskittyivät asettumaan uuteen ympäristöönsä ja elämään harmoniassa itsensä ja luonnon kanssa. Edelleen toisistaan täysin tietämättöminä ryhmittymissä päätettiin hylätä ajatukset edistyneen yhteiskuntamallin rakentamisesta ja suunnattiin energiat ympäristön, kanssaihmisten ja jumalan palvelemiseen. Kaupunkeja ei rakennettaisi, vaan ihmiset asuisivat luonnon sylissä. Omistamista ja vaihtotaloutta ei tulisi harrastaa ja riidat ratkaistaisiin rukoilemalla ja rauhanomaisesti keskustellen. Kuka vain saisi rakastaa ketä vain, mutta ei tehdä kenellekään mitään, mitä ei toivoisi itselleen tehtävän. Maan uumeniin pelastettu teknologia saisi sinne myös hautautua. Käveleminen nousisi uuteen kunniaan ja se olisi ainoa suvaittava pitkien matkojen taittamismuoto.
Vuonna 2017 lääketieteen ja teknologian puuttumisesta johtuvista ajoittaisista ahdistuksista huolimatta ihmiset tuntevat itsensä onnellisemmaksi kuin ennen. Eläimet ovat alkaneet lisääntyä ja luonto voi aina vain paremmin. Seitsemäs päivä huhtikuuta tapahtuu kuitenkin jotakin täysin odottamatonta. Läntiseltä pallonpuoliskolta tutkimusretkelle jalkautunut seurue on juuri raivaamassa polkuaan tiheän kuusimetsän läpi suunnilleen jossakin, missä aiemmin sijaitsi Suomi-niminen valtio. Havujen raapimina he pölähtävät suurelle kalliolle, jonka nokalla heitä tuijottaa epäuskoisin silmin joukko tuntemattomia ihmisiä, jotka vielä aivan hetki sitten keskittyivät kaikessa rauhassa marjojen natusteluun.
Aivan ensiksi kumpaakin ryhmää ravistele epätietoisuuden aalto. Kummassakaan leirissä ei haluta uskoa omiin tai toverin silmiin. Niitä peitellään ja toivotaan, että kyseessä on vain uupumuksen aiheuttama kangastus. Kun tämä metodi todetaan toimimattomaksi aletaan ryhmissä eristäytyä pienemmiksi yksiköiksi ja supista tulevien toimenpiteiden laadusta. Sitten alkaa huutelu. Viimeistään tällöin jokainen ymmärtää asian laadun, osin ulkoisten tunnisteiden, mutta myös puheen erilaisen intonaation avulla. Maan päällä olikin nyt kaksi valittua kansaa. Ryhmien välillä lentelee salamoita, on siinä käsirysyäkin ja pari kampitusta vaikka myöhemmin tämä vaihe yksimielisesti poistetaan historian kirjoituksesta. Voimain koitoksesta uupuneena ryhmät istuvat alas ja aloittavat kaupankäynnin. On päätettävä millä nimellä kymmenen vuoden takaista tapahtumaa kutsuttaisiin, kuka uskoo ja kehen, mihin suuntaan tulisi kumartaa ja mitä tästä eteenpäin. Asian ratkaisutavasta ollaan yhtä mieltä. Hampusta taiteltuja reppuja kaivellaan, jonka tuloksena tällä idän ja lännen välisellä kalliolla alkaa seitsemän päivää ja seitsemän yötä kestävä Kimble-turnaus. Seitsemännen päivän yönä pelaaminen vihdoin lopetetaan tuloksettomana, voitoin 1616-1616. Ryhmäläiset vaipuvat masentuneina pitkähköön uneen, jonka aikana yksikään profeetta tai enkeli ei toivomuksista huolimatta kuitenkaan ilmesty. Sen sijaan yksi susi nuuhkaisee erään kalliolla makaavan ihmisen varvasta, mutta jättää haukkaamatta, kun sen vasen korva, joka on oikeata tarkempi, hoksaa kaniinin lähipensaassa.
Aamulla suurin osa näistä kalliolla hieman epämukavasti nukkuneista ihmisistä on hyväksynyt ettei kerta kaikkiaan ymmärrä mitä tämä kaikki tarkoittaa. Se ihminen, joka ei ollut tietoinen viime öisestä täpärästä varpaansa pelastumisesta ei myöskään vielä aavistanut suunsa avaamisesta aiheutuvaa seurausta. Se ihminen nimittäin alkaa puhua jotakin täysin tyhjänpäiväistä mustikoista johon eräs vastapuolen ihminen vastaa jotakin aivan yhtä merkityksetöntä mansikoista. Tämän seurauksena heidän katseensa kohtaavat ja myös kaikki muut paikalla olevat ymmärtävät, että siinä on kyse yhteisestä kielestä.
*Raamatun mukaan Jumalan viholliset kerääntyvät pedon kanssa viimeiseen taisteluun (Ilm. 16:16). Harmageddonin taistelussa kaikki, paitsi oikeaan uskontoon kuuluvat kuolevat ja joutuvat kiirastuleen. Isaac Newton ennusti Harmageddonin ajankohdaksi vuoden 2060.