Tein tämän Jussi Lehtomäen 2 minuuttia päässäni vuonna 2049 -aihelman inspiroimana. Sitä inspiroimana, mutten ehkä aivan orjallisesti sitä noudattavana. Menin pidemmälle grunge/ympäristökriisi-teemaan.
Tätä voi lukea vaikka muutaman kerran putkeen, yritin tehdä siitä sellaisen että se on lineaarinen ja sen voisi loittaa aloittaa mistä kohtaa tahansa. Kuvituksessa voi huomata loppupuolella alkaneen uupumuksen työn heikkenemisenä, mutta yritin tehdä kautta rantain nopeita ja fiilisteleviä kuvia, en mitenkään huoliteltuja.
Jos haluatte kuunnella samalla musiikkia, niin tässä on eräs joka voisi sopia taustamusiikiksi. Hurt: Falls Apart
-----------------
Kun herään, on vielä pimeää. Aurinko nousee tänään myöhemmin kuin yleensä. Se johtuu siitä, että yöllä on alkanut hiekkamyrsky, joka saa taivaan kauniiksihehkumaan. Katselen sitä ikkunasta.
...
Painovoima ei pidättele minua unessa. Leijun korkeammalle. Hiekkamyrsky on lakannut, mutta joelta nousee usvaa, joka ei unessani haise kuten se haisee oikeasti. Kaupunki on sininen ja etäinen, melkein eteerinen, melkein kaunis.
!
Unessani kaupungin reunoilla ei ole vihreitä keitaita, kauniita jalokiven lailla loistavia kasvihuoneita. Maailma on paljas ja tuulinen. Kaupunki näyttää kasvaimelta väsyneen joen varrella. Toivoisin, että heräisin pian, koska olen pian niin korkealla että on vain meri.
...