Tiedän kuinka addiktoivaa voi bloggaamisesta tulla, siksi mietin hetken ennen aloituspäätöstäni. Blogitekstiä tulee tajunnanvirralla ja siksi keskeneräisyys sekä pikku virheet sallittaneen.
Tällä hetkellä mieli on helpottunut, sillä olen saanut oman opettajankoulutusryhmäni valmistumaan ja vielä on muutama päivä aikaa nk. muulle työlle. VOIMAA-hankkeen osuudestani olen vielä hieman epävarma, osuuteni on tuntuntiresursseissa pieni ja koetankin käyttää sekä kohdentaa toivottavasti oikeaan. Vielä tällä hetkellä kuvittelen työpanokseni liittyvän verkko-opetukseen sekä sosiaalisen median opetuskäyttöön tässä hankkeessa.
Oli erittäin tärkeää tavata viikko sitten koko VOIMAA-hankkeen perhe perheen kaikkine jäsenineen. Nyt ihmiset ja hanke on ovat kartallani ja vieläpä erittäin kiinnostavana. Maahanmuuttajakoulutuksen osaaminen on hyvin pientä kun vertaan kolleegaani. Olen joskus aikuiskoulutuskeskusaikanani opettanut mamu-ryhmiä pienimuotoisesti ja mm. esnimmäisiä ensimmäisiä afgaanipakolaisia. Toimin aikoinaan aikkarin kansainvälisyysvastaavana monen vuoden ajan ja se työ laajensi osaamistani monikulttuurisuuden saralla. Niin ja jotain opintoja on tullut koulutuksen kv-kentästä - siis se oli aikaa ennen kun verkko imaisi minut!
Parhaillaan vapaajaksoani odottaa mielenkiintoinen kirja: Henning Mankellin kirja Tea-Bag kertoo toisenlaisesta Ruotsista ja sen näkymättömistä asukkaista.