Tulevaisuudentutkimuksessa tunnistetaan aina monia eri vaihtoehtoisia linjoja. Tämän lisäksi tulevaisuudentutkimus menee sen utopistisemmaksi visioinniksi, mitä kauempana tulevaisuudessa haluttu ennustettava skenaarion toteutumispiste on. Esimerkkinä tästä voidaan nostaa vastikään uutisoitu Neuvostoliiton-aikainen ennuste viidenkymmenen vuoden päähän, vuoteen 2010. Sen pohjalta eräs lukija nosti keskustelun verkkolehden mielipidepalstalla siitä, miltä Suomi näyttää viidenkymmenen vuoden päästä, siis 2060. Tulevaisuus kiinnostaa.
Uskoisin kuitenkin, että tavallisen kaduntallaajan mielipiteitä tulevaisuudenskenaarioista värittävät hyvin vahvasti tämänhetkiset henkilökohtaiset elämäntilanteet, persoonan kyvykkyys heittäytyä ennustamaan tulevaa ja yleinen maailmanjärjestys. Siksipä oikea tulevaisuudentutkija taatusti joutuu pohtimaan, onko mahdollista että kaamoksen aikaan finanssikriisin keskellä tehtävä ennuste on vähemmän valoisa kuin nousukauden aikaan keskellä kesälomaa suoritettu oraakkelitoiminta. Hankalintahan on todentaa, miten nämä mahdolliset yksilön kokemat tämänhetkisen maailman vaikuttimet värittävät tulevaisuuskuvaa -tai hämärtävät kenties kokonaan.
...