Page History

Chapter 3 - Layering and separation (Heli)

Kappaleessa 3 Tufte esittää havaintojaan runsaan informaation erottelusta ja asettelusta eri huomioarvon tasoille, jotta lopputulos tukisi mahdollisimman selvää ja todenmukaista havaintoa. Kappaleessa käsitellään runsas määrä esimerkkikuvia joissa on sekä huono että hyvä malli informaation jäsentelyyn.

Vaikeatulkintaisuus ei ole informaation ominaisuus vaan se ilmenee aina kun informaatiota havainnollistetaan. Tämän takia on hyvä tietää oikeita tapoja esittää tietoa niin että se tukee helppoa ja mahdollisimman korrektia tulkintaa. Tufte mainitsee usein perusperiaatteen 1+1=3 tai enemmän. Ilmiö esiintyy kun visuaaliset elementit ovat keskivahvuisia ja riitelevät huomiosta jolloin myös niitä erottava tila muuttuu elementiksi. Mitä suurempi värikontrasti taustaansa nähden raskailla elementeillä on, sitä vahvemmaksi 1+1=3 tai enemmän -ilmiö kasvaa. Periaatteen mukaisesti häiriöstä pääsee eroon välittömästi kun keventää joitakin elementtejä ja antaa enemmän painoarvoa toisille, sen mukaan mikä on tärkeintä.

Image Added
Image Added

Kuvat: Edward Tufte: Envisioning Information s. 63, 1990.

Kaikkein tärkeintä on oikea suhde informaatiotasojen välillä. Lukemista helpottavat kehikot ja apuviivat voivat vaikeuttaa tiedon omaksumista kun niitä käytetään liikaa, tarpeettomasti tai liian vahvoina elementteinä. Ohuetkin apuviivat ovat riittäviä, eikä pystysuorien elementtien väliin (esim. aikatauluissa) kannata lisätä apuviivoja ellei niiden väliin jäävä tila muuten lisäisi riskiä sekaannuksesta. Kaikkien apuviivojen käyttö kannattaa harkita toteutettavaksi mahdollisimman läpinäkyvällä tavalla, kuten haaleana taustavärinä tai visuaaliselta arvoltaan kevyenä viivana tai pisteinä.

Image Added
Image Added

Kuvat: Edward Tufte: Envisioning Information s. 54,55, 1990.

Väri on hyvä erottelun keino hienostuneesti käytettynä. Tuften esimerkeissä on muunmuassa vahvaa mustaa linjaa ja siroa punaista käyttäviä kaavioita, jotka luovat harmonisen kokonaisuuden. Vahvoja värejä kannattaa käyttää pienellä volyymillä yksityiskohdissa. Haaleita värejä suuremmissa alueissa joilla ei ole merkittävää huomioarvoa. Värejä tahdikkaasti käyttämällä ja etenkin myös negatiivista tilaa huomioimalla voi viestiä tehokkaasti ja usein myös esteettisesti. Esimerkkeinä käytetyissä kartoissa on huomionarvoista että murrettu taustaväri rauhoittaa, yhdistää ja tasoittaa muita värejä.

Image Added

Kuvat: Edward Tufte: Envisioning Information s. 54, 1990.

Negatiivisen tilan käytöllä voi luoda näkymättömiä reunaviivoja ja päällekkäisyyttä. Tätä kannattaa hyödyntää datan jäsentelyssä. Ihmisiä ei voi estää tulkitsemasta negatiivista tilaa visuaalisena elementtinä, koska kaikki visuaaliset elementit aina ovat suorassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, joten sen tiedostavalla käytöllä saa tehokkaampaa ja selkeämpää jälkeä aikaan. Informaatiota ei saa laittaa vankilaan kenties koristeellisilla mutta pohjimmiltaan täysin turhilla laatikoilla, kehikoilla ja reunoilla.

Chapter 5 - Color and Information (Tommo)

Kappaleessa Color and Inrformation Edward Tufte pohtii miten meidän tulisi hyödyntää värien voimaa kommunikaatiossa. Ihmissilmä on erittäin herkkä värivaihtelulle. Riippuen siitä kuinka harjaantunut silmä on värien maailmassa, pystyy ihminen erottamaan värejä kymmenistä tuhansista miljoonaan.

Miten liittää väri informaatioon onkin sitten vaikeampaa. Tai yksinkertaisimmin ja parhaiten asian esitti Paul Klee viitaten väritekniikkaan taiteessa ”To paint well is simply this: to put the right color in the right place”. Tufte myös muistuttaa, että värin käyttäminen oikein on monimutkaista ja jopa niin vaikeaa, että ensimmäinen perusoletus on: Ennen kaikkea, älä tee vahinkoa.

Tufte kirjoittaa viitaten Eduard Imhofin sääntöihin vähentääkseen värivahinkoa. Ensimmäisenä sääntönä on että puhtailla, kirkkailla ja erittäin voimakkailla väreillä on luja ja sietämätön vaikutus, kun ne ovat vierekkäin isoilla alueilla. Puhtaita, kirkkaita ja voimakkaita värejä tulisi käyttää harkiten pienissä määrin, esimerkiksi syvyys --ja korkeusasteikon ääripäinä, ja rauhallisella ja hillityllä taustalla. Toisena sääntönä on, että kevyet, kirkkaat värit sekoitettuna valkoiseen ja sijoitettuna toistensa viereen tuottavat yleensä epämiellyttävän vaikutelman. Etenkin jos värejä käytetään isoihin alueisiin. Tufte vielä korostaa Imhofin sanomaa, että värin tai väripisteiden (color spots) käyttö vaalean harmaalla tai hillityllä taustalla korostaa dataa ja auttaa informaation kokonaisvaltaisessa sisäistämisessä ja kohdistamisessa.

Mitä värejä sitten tulisi käyttää informaation esityksessä? Tuften mukaan eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää värejä, joita löydämme luonnosta, varsinkin vaaleamman skaalan värit. Luonnon värit ovat tuttuja ja johdonmukaisia, värejä joita ihmissilmä kohtaa ja käsittelee päivittäin.

Kolmas sääntö Imhofin mukaan on, että isoalueiset taustavärit, perusvärit, tulisi toimia hiljaisena. Tämä edesauttaisi pienempien ja kirkkaampien alueiden noston ja esille tuonnin elävästi. Hillityt värit sekoitettuna harmaaseen tuottavat parhaan taustan väritetylle teemalle tai informaatiolle ja näin myös kartoille.

Neljäntenä sääntönä on, että jos kuva on muodostettu kahdesta tai useammasta laajasta tai isosta suljetusta alueesta, niin silloin kuva