Seminar 4: Peer to Peer: Developing creative entrepreneurship through peer networking
Siân Prime, Goldsmiths, University of London, United Kingdom
Seminaarihuoneessa pöydät on jaettu pieniin ryhmiin. Prime avaa seminaarin puhumalla omasta työstään ja metodeistaan Goldsmithissä, sekä taiteilijoita usein vaivaavasta burnoutista. Hän kertoo, että aikoo kertoa omista kokemuksistaan ja epäonnistumisistaan kulttuuriyrittäjyyden alalla. Kuinka asioita voi parantaa? Seminaari tulee olemaan interaktiivinen ja Prime rohkaiseekin ihmisiä keskeyttämään hänet, osallistumaan tai olemaan osallistumatta sen mukaan, miltä heistä tuntuu.
Hän näyttää dialla kuvan näkisestä kuvan mäkisestä tiestä ja kysyy ihmisiä kertomaan mitä he näkevät. Kuhmuja, jokapäiväistä elämää, mutkia, vuoristorata! Hän toteaa, että jos tunne siitä, että on vuoristoradassa on ok, on sinulle todennäköisesti ok toimia yrittäjänä ja yrittäjien kanssa. Muuten voi olla hankalaa.
Prime ottaa esille ongelman, joka vaivaa taidemaailmaa tällä hetkellä. Hänen mukaansa nykyprojekteissa ja taiteessa on jokin vialla, siitä puuttuu kipinä. Hänen yliopistonsa päätti luoda opinto-ohjelman, joka voisi muuttaa tämän. He saivat kolmen kuukauden koe-ohjelman, jota varten he etsivät luovia ihmisiä jotka pystyivät työskentelemään ryhmissä. Heidän tuli myös nähdä taiteen kaupalliset mahdollisuudet positiivisina. Joitain henkilöitä, joita hyväksyttiin tähän ohjelmaan oli mm. interaktiivinen muotoilija, lasintekijä, arkkitehti, viestintä-muotoilija, taidevalokuvaaja.
Interaktiivisella muotoilijalla oli ajatus siitä, että hän halusi luoda puun, jossa olisi tämän ja tämän tyttöystävän DNA:ta. Hän halusi herättää ihmisiä ajattelemaan mitä teemme omille kehoillemme, viljalle, ympäristölle. Tämä olisi elämä muistomerkki, jolla tietysti voitaisiin myös tehdä rahaa Projekti esiteltiin 10 vuotta sitten. Siihen myönnettiin rahat, minkä jälkeen puhelin soi. Sekä yliopiston tieteellinen osasto ja maatalousosasto soittivat, kysyen että ajattelitte sitten manipuloida puun geenejä? Projekti keskeytettiin, sillä se olisi ollut laiton UK:ssa. Tällä hetkellä kyseinen muotoilija on Japanissa toteuttamassa projektia, sillä siellä se on ok.
Mitä kaikilta osallistujilta odotettiin? Kykyä ja halua ottaa riski, sitoutua verkostoon, olla lojaaleja ja rehellisiä, kriittisiä ja professionaalisia sekä kyetä keskittymään ja käyttämään aikaa. Opinto-ohjelma etsi vastavalmistuneita, tutkimalla erilaisia olemassaolevia luovia yrityksiä.
Hän ottaa esille, että suuri osa näistä loistavista ammattilaisista oli ihmisiä, jotka eivät kokeneet hyötyneensä koulutussysteemistä. He olivat kyenneet taivuttamaan systeemin toimimaan heidän edukseen. Suurelle osalla heistä on lukihäiriö. Prime tiputtaa muutaman faktan lukihäiriöstä, hänen mukaansa suuri osa muotoilijoista ja moni vankilassa oleva henkilö on lukihäiriöisiä.
Eri tekniikoita, joita he käyttivät liiketoimintamalleina: prioriteettimalli, todistemalli (epämääräisen tekeminen konkreettiseksi), ihmissuhdemalli (ketkä ovat avainhenkilöitä?), toimintasuunnitelmamalli, seurausmalli (mitkä ovat taloudelliset seuraukset?)
Saavutukset: 90yritystä aloitettiin, 85 edelleen toiminnassa (still trading), vahva verkosto, ohjelma on edelleen toiminnassa ym.
Prime toteaa, että nyt hän on puhunut jo aivan liikaa ja on aika siirtyä eteenpäin. Tästä eteenpäin on vaikea kirjoittaa sillä luento-osa on ohi, tiivistelmä myöhemmin!
Alustuksen jälkeen Prime esitteli meille huoneen keskelle vedetyn yksinkertaisen kaavion, oma versioni tästä alla.
Hän kehotti meitä menemään sille kohdalle kaaviota, jossa koemme olevamme tällä hetkellä. Löydettyämme paikkamme ja hetken hihiteltyämme hän kehotti meitä ottamaan pari jostain läheltä. Tämän parin kanssa keskustelimme sitten aiheesta ja tutustuimme toisiimme.
Prime avasi tämän harjoituksen eri käyttötapoja. Sen avulla saa helposti selvitettyä asioita ihmisten arvomaailmasta ja sitä voi käyttää helppona keinona tavoitteiden visualisoimiseen. Missä olet, missä haluaisit olla? Hän kertoi esimerkin, taiteilijasta, joka opettaa vapaaehtoisena kadulla asuvia nuoria tekemään taidetta. Yksi näistä nuorista oli saanut yhden työnsä myytyä ja oli sen jälkeen jatkanut työtään vain kopioimalla loputtomasti tätä kaupaksi käynyttä teosta. Opettaja oli käyttänyt yllä näkyvää nelikenttää yleisön näkökulmasta näyttämään, kuinka yleisön käsitys hänen taiteestaan voi muuttua ja sen mukana myös teoksen arvo.