...
Tapahtumatuotantoalalla toimivat organisaatiot ovat tyypillisesti matalia. Assistentti-päällikkö-johtaja-johtajan johtaja hierarkiaa ei ole. Urakehitys ei tapahdu vertikaalisesti. Tuottaja saa työuraansa mielekkyyttä vaihtamalla horisontaalisesti työtehtävästä toiseen, kiertämällä kulttuuri- tai viihdealan kehää eri toimijoista toiselle. Tämän edellytyksenä on tuottajan kyky omaksua nopeasti uusia asioita sekä valmius muuntautua kunkin tilanteen edellyttämään rooliin, tehtäviin ja toimintatapoihin.
...
Esimerkiksi Maailma kylässä --festivaali rakentaa systemaattista yhteistyötä valtion ja Helsingin kaupungin kanssa. Yhteistyön motiiveiksi lueteltiin:
- maahanmuuttajien määrä ja merkitys kasvavat tulevaisuudessa, samoin ongelmat
- demokratian kriisi (mm. alhainen äänestysprosentti) sekä hyvä hallintotapa edellyttää viranomaisten toiminnan läpinäkyvyyttä ja jalkautumista kansalaisten pariin
- ulkoilmatapahtuman jättämä muistijälki on parempi kuin maksetun mainoksen
- suurilla ulkoilmafestivaaleilla brändätään Helsinkiä ja Suomea
- Ministeriöille ja kaupungille Maailma kylässä-yhteistyö on tehokkaampaa ja edullisempaa kuin oman monikulttuurisuus- tai kehitysyhteistyöfestivaalin tuottaminen.
Samanaikaisesti Maailman kylässä -tapahtuman yhteistyö oppilaitosten, museoiden ja muiden instituutioiden kanssa on kasvussa. Maailman kylässä --festivaalin, kuten muidenkin kartoituksessa mukana olleiden festivaalien argumentit palautuivat hyvin pitkälti julkisen sektorin strategioissa ja mietinnöissäkin korostettuihin toiminnan oikeutuksen argumentteihin sekä asiakastarpeisiin. Kumppani on edelleen siis tavalla tai toisella julkinen sektori, mutta toiminnan perusmentaliteetti on muuttumassa. Julkinen sektori nähtiin yhä useammin kumppanina, jolle tarjotaan keinoja hyvinvoivan kansalaisyhteiskunnan ideologian markkinointiviestintään sekä väylä kansalaisten tavoittamiseen. Kasvottoman rahoittajan sijasta julkissektorin kumppani on muodostumassa selkeitä tavoitteita asettavaksi maksavaksi asiakkaaksi.
...
Oppilaitokset toimivat siis ainakin neljässä eri roolissa tapahtumatuotannon kentällä:
- tuottajien koulutus tarjoaa työvoimaa harjoittelijana ja tulevaisuuden tekijöinä, sekä tilapäistyövoimana /tuotantologistiikan lisäkäsinä. Sovitaan oppilas kerrallaan
- toimintojen osittainen ulkoistaminen osaksi oppilaitosten opintojaksoja, ei lisä-käsiä vaan kriittisten toimintojen kantajia. Sovitaan oppilaitoksen ja tapahtuman pitkäaikaisella kumppanuussopimuksella
- opiskelijat osana yleisökasvausta kohteena ja kasvattajana
- opetustyö kausiluontoisten tapahtumien vetäjien off-season lisäansioiden ansaintalogiikkana
Oppilaitosyhteistyö on selvästi lisääntynyt, ja festivaalien avainhenkilöiden haastattelujen perusteella se on edelleen kasvamaan päin ja hakee monipuolista toimintatapojen kirjoa.
...
Tyypillisimmillään vapaaehtoistyöläiset voi jakaa kahteen kategoriaan: Ensinnäkin niihin, jotka tekevät festivaalin eteen töitä lähinnä ruokapalkalla. Toisen kategorian mudostavat ne, jotka saavat lisäksi nimellisen palkkion ja sen myötä myös enemmän vastuuta esimerkiksi vapaaehtoistiimien esimiehenä. Esimerkiksi Maailman kylässä --festivaalin toteuttamiseen osallistuu toimiston 50 työntekijän lisäksi yli 150 vapaaehtoista. Heidät voi kategorisoida kahteen ryhmään:
- Vapaaehtoinen henkilökunta: Saavat T-paidan, ruuan, todistuksen ja karonkan lisäksi uusia kavereita, hyvää mieltä ja työkokemusta. Antavat tapahtumalle työpanoksensa 16-30 tunniksi.
- Palkattu henkilökunta (osittain talkoohengellä): Saavat rahan, T-paidan, ruuan ja karonkan lisäksi uusia kavereita, hyvää mieltä ja työkokemusta. Antavat asiantuntijuutensa tapahtuman käyttöön ja toimivat vapaaehtoisten esimiehinä. Myös vapaaehtoistiimien esimiehinä toimivat vastaavat ovat yleensä itse vapaaehtoisia. He saavat melko nimellisen palkkion, joka pitää sisällään myös puhelin- ja matkakulut.
Toisaalta vapaaehtoistyön näkökulmaan uppoaa laaja tapahtumatuotannon kenttää koskettava uusien teknologioiden siivittämä ideologinen ja hallinnollinen muutos (Halonen 2007). Tapahtumatuotannossa tuotanto tapahtuu yhä osallistavammin kollektiivisissa monialaisissa tiimeissä, jotka toimivat suurimmalta osin useimmiten vapaaehtoispohjalta. Tuotannon ohella myös taiteen tekeminen muuttuu, joka haastaa romantisoidun taiteilijakäsityksen jossa yksilötaiteilija yksin tekee teoksia. Sosiaalista mediaa hyödyntämissä, usein open source- ideologiaa noudattavissa, kollektiiveissa myös taideteoksia luodaan yhteisöllisesti, jolloin on luovuttu monelta osin yksilökeskeisestä tekijyydestä taiteen tuotannon keskeisimpänä mallina. Yleishyödyllisyyden ja talkootyön tulkintoja ja uuden teknologian mukana tuomia aiempaa kollektiivsempia tuotantorakenteita, joita tuli esille etenkin Pikseliähkyn puitteissa.