...
Luovuutta on tutkittu valtavasti eri näkökulmista. Luovuuden määrittelemeinen määritteleminen on vaikeaa ja vaikuttaa yhtä haastavalta kuin universumin rajojen määritteleminen. Luovuutta on ympäröivän maailman tapaan kaikkialla aikaan, paikkaan tai ihmiseen katsomatta, aivan kuten maailman kaikkeuskin. Kenties tutkituinpia tutkituimpia luovuuden aloja ovat taiteellisuus ja taidepohjaiset luovat prosessit. Muita suuria laajoja ja tunnettuja luovuuden kenttiä ovat tiede ja keksinnöt. Käsittääkseni luovuus on kuitenkin inhimillinen ominaisuus, joka on ihmisolennon ainutlaatuista pääomaa. Luova prosessi voi olla pitkä ja haastava kokonaisuus. Toisessa ääripäässä luovuus on usein myös osa jokapäiväistä arkielämäämme. Joudumme huomaamattammekin ratkaisememaan usein arjen käytännön ongelmia käytännönongelmia luovan ajattelun kautta keksimällä asioille uusia toteutustapoja, mikäli vanha ja tuttu tapa ei jostain syystä toimi. Näin ollen myös arkielämämme sisältää nopeita luovia prosesseja. Mielestäni tämä arkielämän luovuus on tiedostamatonta luovuutta, joka jossain määrin ilmentää ihmisen henkilökohtaisen luovuuden luonnetta. Arkielämän Nähdäkseni arkielämän ongelmanratkaisukykymme ja toimintatapamme saattavat antavaa viitteitä oman taiteellisen luovuutemme olemuksesta. Edeltävä ajatukseni ihmisen arkielämän ja luovuuden luonteen kohtaamisesta on omaa pohdintaani, enkä väitä että asia näin olisi. Omalla kohdallani tutkiessa . Omalla kohdalla tutkiessani henkilökohtaista luovuuttani kuvitusprojektissa ja suhteuttaessa havaintojani laajempaan minä kuvaan minäkuvaan, olen huomannut paljon yhteneväisyyksiä suuren taiteellisen luovanprosessin taiteellisessa luovassa prosessissa ja arkielämän ongelmanratkaisukyvyssä. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, sillä tunnistamalla ja pohtimalla arkielämän ongelmanratkaisukykyä voi nähdäkseni oppia nähdä monia asioita omasta luovuudestaan pienemmässä mittakaavassa.
Opinnäytetyössä toteuttamani kuvitusprojekti oli pitkä ja haastava luova prosessi. Heikkilän mukaan luova prosessi koostuu usein monista sisäkkäisistä luovista prosesseista, minkä sain myös itse huomata kuvitusprojektin aikana. Heikkilän mukaan luovan prosessin yksi tärkeimmistä vaiheista on kuitenkin hautomisvaihe, jossa varsinainen ajatus kypsyy ja tuottaa näin mahdollisia uusia ideoita jatkoa varten. Usein arkielämän ongelmanratkaisutilanteissa joudumme tekemään nopeita päätöksiä, eikä tilanteen ongelman hautomiseen ole aikaa tai tarvetta. Pohdinkin siis voiko oman luovuuden tuntemus ja sen suhteuttaminen omaan minä kuvaan minäkuvaan muokata arkielämän käytännön toimintamalleja. Olisiko kenties mahdollista parantaa omaa ongelmanratkaisukykyä kehittämällä luovuuttamme. Ilman syvällisempää teoreettista tutustumista aiheeseen on sen pohtiminen erittäin haastavaa, mutta ajatuksena aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe. Pelkän luovuuden tutkimisen sijaan voisikin tutkia käytännön elämän, minäkuvan ja luovuuden ilmenemisen yhteneväisyyksiä.
Kuvitusprojektin aikana läpikäymäni läpikäymässäni pitkäkestoisessa taiteellisessa luovassa prosessissa havaitsin paljon yhteneväisyyksiä oman persoonallisuuden, luonteen ja minäkuvan välillä. Tiedän, että minäkuva on todellisuudessa äärettömän laaja psykofyysinen kokonaisuus, mutta tässä artikkelissa puhun siitä hyvin yleisellä tasolla. Oman luovan prosessin havainnointi ja suhteuttaminen itseensä minäkuvaan on palkitsevaa, paljastavaa ja opettavaa. Lähdin toteuttamaan Kuvitusprojektissani lähestyin luovaa prosessia automaattisesti praktisesta näkökulmasta. Jälkikäteen ajateltuna tämä on ollut minulle tiedostamaton, mutta luonnollinen valinta, sillä arkielämässä arkielämässäni olen hyvin käytännönläheinen ihminen. Samoin ongelmanratkaisuni ja ongelman lähestymistapani ongelmiin ovat jälkikäteen analysoituina yhteneviä arkielämän käytösmalleihinkäytösmalleihini. Mielestäni on hämmästyttävää, kuinka oma luovuus ja käytännönelämä kohtaava ja ilmentävät samoja toimintamalleja. Näyttää siltä kuin olisin tiedostamatta käyttänyt taiteellisessa luovassa prosessissani samoja ongelmanratkaisun periaatteita, kuin refleksinomaisesti käytän arkielämän tilanteissaongelmatilanteissa. Vaikka luovaan prosessiin kuuluu paljon enemmän ajatusten kypsyttelyä on lähestymistapa ongelmaan kuitenkin sama kuin arjessa. Käytäntökeskeinen lähestymistapa on minulle luonteva, joten luovan prosessin toteutus toisesta näkökulmasta tulisi olla tietoinen ratkaisu.
Oman luovan prosessin tuntemus on mielestäni tärkeää luovalla alalla työskentelevälle ihmiselle. Mielestäni omaa luovuuttaan ja omaa luovaa työtapaansa voi kehittää. Olisi mielenkiintoista havainnoida vaikuttaako luovuuden tuntemuksen kasvu ihmisen arkielämän tapoihin ja ongelmanratkaisukykyyn. Mikäli ihminen opettelisi kokonaan uuden, ei itselleen luontaisen lähestymistavan luovaan prosessiin, näkyisikö se tai muokkaisiko se hänen ongelmanratkaisukykyään muussa elämässä. Voisiko ihminen näin kehittää itseään ja arkielämän ongelmanratkaisumallejaan luovuuden avulla. Ainakin kohdallani oman luovuuden tuntemuksen kasvu on saanut minut pohtimaan näitä yhteneväisyyksiä luovan prosessin ja käytännönelämän toimintamallien välillä. Ovet minuuteeni ovat kenties raollaan, sillä asioiden tiedostaminen on tie muutokseen.