...
Web 2.0 työkalujan käyttö (blogit, wikit, jne.) lisäävät oppilaiden digitaalista lukutaitoa. Tämä johtaa siihen että eri web 2.0 työkalujen pilvestä muodostuu yhdessä oppilaan PLE (=Personal Learning Environment, henkilökohtainen oppimisympäristö.) Tänä päivänä ei opetusta pidä sitoa mihinkään yhteen työkaluun, vaan parempi on malli joss aoppilata jossa oppilaat itse valitsevat työkalunsa ja miten niitä käyttävät / miten oppivat.
Mobiilista pervasiiviseen, fyysinen ympäristö voi liittyä suoraan oppimiseen tavoitteisiin aktiviteetteihin. Tämä ympäristön liittäminen oppimiseen on ns. "Situated learning activities".
Miten webbi, mobiili ja oppiminen yhdistetään oikean maailman ongelmiin? Esimerkiksi puhuja on itse käyttänyt menetelmää yläastelaisille sillan rakennustyömaalla lähellä, jossa ovat fyysisesti dokumentoineet ja tutkineet miten silta rakennetaan. Lisäksi he ovat tutkineet netistä siltoja jotka ovat hajonneet ja rakentaneet näistä kertyistä tiedoista verkkoon esitelmiä (luulen?).
Suositellaan myös verkon käyttöä tiedon keräämiseen pytämällä ihmisiä suosittelemaan lähteitä, aiheita, menetelmiä ja muuta.
Keskeistä on tiedon jakaminen. Keskeinen ongelma on että tieto jakautuu usean eri työkalun välillä, tarvitsemme tavan jakaa tieto, hakea tieto ja/tai yhdistä tieto useasta eri lähteestä. Tätä varten he ovat suunnitelleet käyttävänsä semanttista verkkoa.
Semanttisen verkon käyttöä varten he ovat kehittäneet SMOOPLE mallin. SMOOPLE mm. kerää tietoa useasta eri Web 2.0 -palvelusta ja yhdistää ne Widgeteillä (jotka eivät vielä ole ihan mobiileja).
Nyt he etsivät opettajia joiden kanssa tehdä yhteisyötä, jotta saavat yhdistettyä nämä PLE + mobiili + Semanttinen verkko. Tälä hetkellä haluavat siis kerätä tietoa, kokeilla ja yrittää saada SMOOPLEsta oikeasti toimiva palvelu.
(SMOOPLE ei ole tarpeeksi stabiili tällä hetkellä jotta sitä voisi antaa muille käyttöön.)
2. Web Technologies and IT Tertiary Education: A Case Study
Yogesh Deshpande, University of Western Sydney
(Tertiary Education on siis myös meidän opetuksemme päätaso (medianomi), eli kanditaso.)
Ihmiset ja informaatio olivat heidän keskeisiä ongelmiaan, ei niinkään tietojenkäsittely. Heidän opsikelijansa osasivat ajatella vain ohjelmoinnin tai tietokantojen lähtökohdasta, eivät tieto-/informaatiolähtöisesti. Tämä ongelma oli hänen paperinsa lähtökohta.
Hänen julkaistu paperinsa: http://eductice.ens-lyon.fr/EducTice/ressources/journees-scientifiques/EWFE2012/EWFE_003
Mitä on tulevaisuuden tekniikkaopetus? Meillä ei taida ihan olla tätä ongelmaa, mutta tietotekniikkaopetuksessa ei oteta tosissaan tiettyjä asioita, kuten html,javascript ja wikit & blogit. Hänen pääpointtinsa on: tarvitsemme innovatiivia applikaatioita jotka osoittavat miten saamme tekniikkaopetuksne uudistettua. Ongelma on että käyttäjät ovat opettajia edellä uusien teknologioiden käytössä.
Kommenttini: Tämä puhuja puhuu meille ihan itsestäänselvistä asioista, koska olemme design koulu ja ajantasalla koska fokuksemme on "verkkoviestinnässä". Nämä tietojenkäsittelytieteen ongelmat eivät taida olla meidän ongelmiamme.
Toinen esitetty ongelma on että milloin jokin uusi verkkoteknologia on tarpeeksi kypsä, jotta se tulisi lisätä opetussuunnitelmaan?
Hyvä kun hän sanoi että oppimisessa käytetyt verkkotyökalut voivat olla lyhytikäisiä ja ilman teknistä tukea, se ei haittaa niiden käyttöä.
Yhteenveto: yliopistot ovat puhujan mielestä jumiutuneet & kangistuneet liikaa kaavoihinsa jossa tärkeintä on että omaa tohtorinarvon, eikä sillä ole väliä osaako pedagogiikkaa tai opetettavaa aihetta käytännön tasolla ollenkaan.
3. The Influence of Teacher Created Metadata in Online Resource Exchanges
Samuel Abramovich and Christian Schunn. From: university of Pittsburgh, LRDC (LEarning Reasearch & development center)
Julkaistu paperi: http://eductice.ens-lyon.fr/EducTice/ressources/journees-scientifiques/EWFE2012/EWFE_004
Perinteinen tapa: opettaja luo jonkin oman tavan jakaa tietoaan (esim. kopionivaska jossain) jonka jakoivat oppilailleen ja mahdollisesti jonkin kollegan kanssa. Nyt internet ja digiaika on tehnyt tiedonjakamisen uudenlaiseksi. Nyt opettajat voivat jakaa resursseja keskenään, sinne tänne, ristiin ja rastiin. Tämä tuottaa uuden ongelman: Miten opettaja löytäälähteen joka on itselle paras ja muutenkin korkealaatuinen?
Pelkkä peukku ylös tai äänestä antamalla tähtiä ei riitä. Tarvitsemme myös tietoa standardeista, oppimistavoitteista, opetustasosta, aiheesta, resurssityypistä, jne., jne... Miten ratkaista ongelma?
Kokeiltuja ratkaisuja:
Teachers pay Teachers -webbipalvelu. Tämä on käytännössä ebay opettajille, jossa myydään ja julkaistaa opetusresursseja. Ovatko opettajien palvelussa antamat tähdet vastaavat kuin asiantuntijoiden arviot tuotteista? Tutkimustulos = Ei ollenkaan. Entä miten myyntimäärä korreloi tähtien kanssa? Tulos: mitä enemmän palautetta (hyvää tai huonoa!) sitä enemmän resurssi möi (kumma kyllä!) (Palvelu on yhä olemassa!)
Teach for America -palevlu. Vastavalmistuneita hyvin menestyneitä opettaja-opsikelijoita otetaan mukaan ja koulutetaan vielä lisää tarkoituksena parantaa Yhdysvaltain kaikkein heikoimpien koulujen opetustasoa. He tuottavat opetusmateriaalia verkkopalveluun, joka siis tarkoitettu kaikkile USAlaisille opettajille. Palvelun materiaalia & käyttöä tutkittiin & arvioitiin, tuloksia: resurssin arviointien kokonaismäärä lisäsi latausten määrää enemmän kuin pelkkä hyvien arvioiden määrä. (Taas!)
Mitä tämä tarkoittaa? Tarvitsemme parempia malleja miten tunnistaa & löytää korkealaatuista opetusmateriaaleja online-palveluista.
General Panel Discussion : Emerging Web Technologies, which Future for Education?
Georges-Louis Baron, Monique Grandbastien, Michael Power (on line), chair : Eric Sanchez)
Paneelikeskustelu, lyhyt alustus: Opetus on murroksessa. Yhteiskunta muuttuu (globalisointi) ja teknologia muuttuu. Nämä kaikki muuttavat vaikuttavat opetukseen. Tarvitsemme uuden suunnan johon kehittää opetusta.
Joidenkin ennusteiden mukaan tulemme 10-15 vuodessa tarvitsemaan lisää opettajia moneen paikkaan jotka nyt ovat kehitysmaita. Yliopistot siirtävät opetuksensa verkkoon koska niin moni niistä ovat rahavaikeuksia. Online opetuksen tulee todennäköisetsi olemaan hyvin keskeisä tulevaisuudessa. Suurin osa online opetuksesta on tällä hetkellä asynkronista. Tällä on hyvät puolensa, voi osallistua kun haluaa jne. Huonoja puolia ovat mm. kurssisuunnittelun ongelmat, laatuepäilyt, tekijänoikeuskysymykset. Monelle yliopistolel laaduka sonline opetus on kuitenkin liian kallista toteuttaa.
Siksi tarvitsemme online opetusyhteisöjä jotka aktivoivat sekä oppilaat että opettajat. (Minä ihmettelen että entä oppilaitos?) Esitys: meidän on ajateltava globaalisti ja rakennettava maailmanlaajuisia MA-opintoja. Mm. tällaista rittävät saada käyntiin täällä: http://bold-research.org/
Yleisön kysymyksiä ja yleistä keskustelua. Väitteitä kuten tarvitsemme parempia käyttöliittymiä ja ohimenevien teknologiaratkaisujen pikakokeilut eivät ole ratkaisu vaan verkkopedagogiikka ratkaisuja pitää tutkia lisää. Myös hiljaisen tiedon siirtymisestä keskusteltiin, parhaiten oppii mestari-kisälli mallilla
Tässäkin keskustelussa tuli sellaien olo että me ollaan pedagogisesti ja teknologisesti aika hyvin kartalla. Täällä ollaan teknisesti hyvin kartalla ja osittain pedagogisestikin, mutta jokin keskeinen näitä yhdistävä ahaa-elämys monen puheesta tuntuu puuttuvan. Ja meiltä se ei puutu.