Opinnäytteen tekijä: Henna Haverinen
Opinnäytetyön aihe: Lapselle mielekkään kuvituskuvan tekeminen - Lasten runokirjan toteutus luovan prosessin näkökulmasta
Opinnäytteen ohjaaja(t): Tuomas Aatola, Katri Myllylä
Taiteellisen luovuuden suhde arkielämän ongelmanratkaisukykyyn
Luovuutta on tutkittu valtavasti eri näkökulmista. Luovuuden määritteleminen on vaikeaa ja vaikuttaa yhtä haastavalta kuin universumin rajojen määritteleminen. Luovuutta on ympäröivän maailman tapaan kaikkialla aikaan, paikkaan tai ihmiseen katsomatta. Kenties tutkituimpia luovuuden aloja ovat taiteellisuus ja taidepohjaiset luovat prosessit. Muita laajoja ja tunnettuja luovuuden kenttiä ovat tiede ja keksinnöt. Käsittääkseni luovuus on kuitenkin inhimillinen ominaisuus, joka on ihmisolennon ainutlaatuista pääomaa. Luova prosessi voi olla pitkä ja haastava kokonaisuus. Toisessa ääripäässä luovuus on usein myös osa jokapäiväistä arkielämäämme. Joudumme huomaamattammekin ratkaisememaan usein arjen käytännönongelmia luovan ajattelun kautta keksimällä asioille uusia toteutustapoja, mikäli vanha ja tuttu tapa ei jostain syystä toimi. Näin ollen myös arkielämämme sisältää nopeita luovia prosesseja. Mielestäni arkielämän luovuus on tiedostamatonta luovuutta, joka jossain määrin ilmentää ihmisen henkilökohtaisen luovuuden luonnetta. Nähdäkseni arkielämän ongelmanratkaisukykymme ja toimintatapamme saattavat antavaa viitteitä oman taiteellisen luovuutemme olemuksesta. Omalla kohdalla tutkiessani henkilökohtaista luovuuttani kuvitusprojektissa ja suhteuttaessa havaintojani laajempaan minäkuvaan, olen huomannut paljon yhteneväisyyksiä taiteellisessa luovassa prosessissa ja arkielämän ongelmanratkaisukyvyssä. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, sillä tunnistamalla ja pohtimalla arkielämän ongelmanratkaisukykyä voi nähdä monia asioita omasta luovuudestaan pienemmässä mittakaavassa.
Opinnäytetyössä toteuttamani kuvitusprojekti oli pitkä ja haastava luova prosessi. Heikkilän mukaan luova prosessi koostuu usein monista sisäkkäisistä luovista prosesseista, minkä sain myös itse huomata kuvitusprojektin aikana. Heikkilän mukaan luovan prosessin yksi tärkeimmistä vaiheista on hautomisvaihe, jossa varsinainen ajatus kypsyy ja tuottaa näin mahdollisia uusia ideoita jatkoa varten. Usein arkielämän ongelmanratkaisutilanteissa joudumme tekemään nopeita päätöksiä, eikä ongelman hautomiseen ole aikaa tai tarvetta. Pohdinkin siis voiko oman luovuuden tuntemus ja sen suhteuttaminen omaan minäkuvaan muokata arkielämän käytännön toimintamalleja. Olisiko kenties mahdollista parantaa omaa ongelmanratkaisukykyä kehittämällä luovuuttamme. Ilman syvällisempää teoreettista tutustumista aiheeseen on sen pohtiminen erittäin haastavaa, mutta ajatuksena aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Pelkän luovuuden tutkimisen sijaan voisikin tutkia käytännön elämän, minäkuvan ja luovuuden ilmenemisen yhteneväisyyksiä.
Kuvitusprojektin aikana läpikäymässäni pitkäkestoisessa taiteellisessa luovassa prosessissa havaitsin paljon yhteneväisyyksiä oman persoonallisuuden, luonteen ja minäkuvan välillä. Tiedän, että minäkuva on todellisuudessa äärettömän laaja psykofyysinen kokonaisuus, mutta tässä artikkelissa puhun siitä hyvin yleisellä tasolla. Oman luovan prosessin havainnointi ja suhteuttaminen minäkuvaan on palkitsevaa, paljastavaa ja opettavaa. Kuvitusprojektissani lähestyin luovaa prosessia automaattisesti praktisesta näkökulmasta. Jälkikäteen ajateltuna tämä on ollut minulle tiedostamaton, mutta luonnollinen valinta, sillä arkielämässäni olen hyvin käytännönläheinen ihminen. Samoin ongelmanratkaisuni ja lähestymistapani ongelmiin ovat jälkikäteen analysoituina yhteneviä arkielämän käytösmalleihini. Mielestäni on hämmästyttävää, kuinka oma luovuus ja käytännönelämä kohtaava ja ilmentävät samoja toimintamalleja. Näyttää siltä kuin olisin tiedostamatta käyttänyt taiteellisessa luovassa prosessissani samoja ongelmanratkaisun periaatteita, kuin refleksinomaisesti käytän arkielämän ongelmatilanteissa. Vaikka luovaan prosessiin kuuluu paljon enemmän ajatusten kypsyttelyä on lähestymistapa ongelmaan kuitenkin sama kuin arjessa. Käytäntökeskeinen lähestymistapa on minulle luonteva, joten luovan prosessin toteutus toisesta näkökulmasta tulisi olla tietoinen ratkaisu.
Oman luovan prosessin tuntemus on mielestäni tärkeää luovalla alalla työskentelevälle ihmiselle. Mielestäni omaa luovuuttaan ja omaa luovaa työtapaansa voi kehittää. Olisi mielenkiintoista havainnoida vaikuttaako luovuuden tuntemuksen kasvu ihmisen arkielämän tapoihin ja ongelmanratkaisukykyyn. Mikäli ihminen opettelisi kokonaan uuden, ei itselleen luontaisen lähestymistavan luovaan prosessiin, näkyisikö se tai muokkaisiko se hänen ongelmanratkaisukykyään muussa elämässä. Voisiko ihminen näin kehittää itseään ja arkielämän ongelmanratkaisumallejaan luovuuden avulla. Ainakin kohdallani oman luovuuden tuntemuksen kasvu on saanut minut pohtimaan näitä yhteneväisyyksiä luovan prosessin ja käytännönelämän toimintamallien välillä. Ovet minuuteeni ovat kenties raollaan, sillä asioiden tiedostaminen on tie muutokseen.