Alueellista nuorisotyöttömyyttä ehkäisevän innovaatioprojektitoiminnan toimintamalli.
Mahdollisuuksia pysyvän toimintamallin luomiseksi on monia. On mahdollista, että haaste annetaan ensin yhteen oppilaitokseen, jonka tuotos sitten ketjutetaan seuraavaan ja lopulta yritys saa ratkaisunsa. Tämä on kuitenkin hidasta, eivätkä opiskelijat kohtaa. Moniasteisessa ja monialaisessa kohtaamisessa innovaatiokyvykkyys muodostuu. Toisaalta toimintaa voidaan tehdä sulautettuna eli eri oppilaitoksissa opiskelevat ja mahdollisesti myös työttömät nuoret kokoontuvat yhdessä oppilaitoksessa, ja yhteinen tavoite, arviointi ja korvaavuudet määritellään etukäteen. Verkostomaisessa toiminnassa voivat osallistujien tavoitteet ja resurssit, eli opintopisteet tai työtuntimäärät, olla erilaiset. Kohtaamisia voidaan järjestää eri paikoissa ja järjestäjiä voi olla useita. Moniasteinen innovaatioprosessi voidaan järjestää AMK:n normaalin opetussuunnitelman mukaiseen toimintaan sulautettuna tai täydennyskoulutuksena. Pitäisi edelleen selvittää kustannuksia, maksavia tahoja ja kustannusten jakamista. Samalla tavalla periaatteessa alueen ammatillisessa oppilaitoksessa. Silloin kuitenkin hankaluutena voi olla se, että AMK opiskelijat eivät voi saada suoritusta alemmasta oppilaitoksesta. Toisaalta järjestävänä tahoan voi olla työväenopisto, jolloin osallistuva nuori itse maksaa kurssimaksun ja saa myöhemmin AMK –opinnoissa korvaavuuden vastaavasta suorituksesta. Myös alueen yritys tai muu työelämän organisaatio voi olla järjestävänä osapuolena. Silloin opisikelijat pääsevät oppilaitoksen ulkopuolelle työhön ja integroituvat paremmin työpaikan arkeen.
Tämä malli muistuttaa työharjoittelua, joka suoritetaan monialaisessa ryhmässä yritykselle tehtävä innovaatio päämääränä. Yritys voi maksaa opiskelijoille harjoittelupalkkaa tai tulospalkkiota oppilaitokselle, joka kattaa opettajan palkan. Toisaalta myös kaupungin organisaatio voi olla toteuttava osapuoli. Kaupungilta silloin tarvitaan tiloja ja ohjausta samalla tavalla kuin yrityksestäkin. Kaupunki voi maksaa tulospalkkiona opettajan ohjauksesta. Jos toiminta jätetään hankerahoituksen varaan, siitä ei tule jatkuvaa. Erilaisia malleja toiminnalle pitäisi kokeilla ja selvittää.
Näitä malleja olisi syytä testata eri muodoissa. Lisäksi kannattaisi kokeilla TeiniMinno konseptin mukaista innovaatioprosessia neutraalilla alustalla eli jossain uudessa tai olemassa olevassa innovaatiohubissa poissa oppilaitosten tai yritysten tiloista. Oppilaitosten välinen yhteistyö saa varauksetonta kannatusta, mutta sen hyötyjä on vielä syvemmin selvitettävä. Lisääntyvätkö innovaatiokompetenssit aidosti? Millä sitä voidaan mitata? Onko eri asteilla opiskelevien sekoittamisesta aitoa hyötyä työelämätaitojen kehittymisessä 18-25-vuotialla nuorilla? Kehittyykö proaktiivisuus ja mitä merkkejä siitä on löydettävissä puolen vuoden päästä, entä vuoden tai kahden?