9. HYDRAULIIKKAPUMPUT

9.1 YLEISTÄ

Hydrauliikkajärjestelmien pumput ovat syrjäytysperiaatteella toimivia hydrostaattisia pumppuja. Imu- ja paine puolet ovat erotettu toisistaan ja niiden tuottama tilavuusvirta (tuotto) ei juurikaan riipu painepuolella vallitsevasta paineesta. Nämä pumput ovat luonteeltaan tilavuusvirran kehittimiä ja paine syntyy, kun tilavuusvirran virtaamista estetään. Hydrostaattiset pumput pystyvät aikaansaamaan korkeitakin paineita.

Hydrodynaamisissa pumpuissa, mm keskipakopumppu, ei imu- ja painepuolta ole erotettu toisistaan ja niissä tuotto riippuu voimakkaasti kehitetystä paineesta. Paine syntyy, kun siivissä nesteeseen siirretty liike-energia pysäytetään ja se muuttuu liike-energiaksi. Näitä pumppuja ei tavallisesti käytetä hydrauliikkajärjestelmissä, koska niiden aikaansaama paine on matala.

Keskipakopumpuista voidaan saada korkeita paineita suuria pyörimisnopeuksia käyttäen (n= 20.000.....100.000 r/min ja ylikin). Tällaisista pumpuista saadaan suuria tuottoja pienillä ulkomitoilla. Niiden käyttö on kuitenkin harvinaista.

9.2 TAVANOMAISET PUMPPUTYYPIT

Yleisimmät pumpputyypit ovat:

9.4 PIIRROSMERKIT

Kuva 9.4.

Kuvassa 9.4 ovat yleisimpien pumpputyyppien piirrosmerkit.1. Hammaspyöräpumput2. Ruuvipumput

3. Siipipumput

4. Mäntäpumput

Näiden pumpputyyppien ominaisuuksia ja rakennetta käsitellään myöhemmin tarkemmin.

9.3 TEKNISIÄ TIETOJA

Pumppujen koko ilmaistaan radiaani- (D_k) tai kierrostilavuutena (V_k). SFS 4556 määrittelee standardi kierrostilavuudet.

[D_k]= m³/rad ja [V_k]= m³/r, käytännössä cm³/r, koska se on soveliaampi yksikkö (ei liian iso)

Pumpun tuottama teoreettinen tilavuusvirta on:

Q_t= n ×V_{k tai} Q_{t =} w×D_k

_{w= 2 pn}

Todellisuudessa pumpussa tapahtuu hiukan ohivuotoa ja laakereiden voiteluun tarvitaan öljyä. Tämän vuodon suuruus ilmaistaan volumetrisena hyötysuhteena, h_v. Pumpun todellinen tuotto on siis:

Q = Q_t ×h_v

Pumpun ottama teoreettinen vääntömomentti on:

Dp on paine-ero pumpun yli

Pumpun mekaanisista kitkoista ja nestekitkasta johtuen tarvitaan käytännössä suurempaa vääntömomenttia. Tämä huomioidaan mekaanishydraulisella hyötysuhteella h_mh. Todellinen vääntömomentin tarve on:

Pumpun kokonaishyötysuhteeksi tulee:

Pumpun akselitehon tarpeeksi tulee:

P = tuotettu hydraulinen teho

Pumppujen hyötysuhde ei ole vakio. Se riippuu mm paineesta ja tilavuusvirrasta. Kuvassa 9.1 esitetään erään pumpun hyötysuhteen riippuvuus pyörimisnopeudesta sekä paineesta.

Kuva 9.1

Tällaisen kuvaajan avulla pumppu on mahdollista

valiita siten, että toimintapiste osuu hyötysuhteen kannalta edullisella alueelle. Käyttöolosuhteiden vaihdellessa tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Eräs tapa kuvata pumpun volumetrisen hyötysuhteen vaikutusta (tietyissä olosuhteissa), on ilmoittaa pumpun tuotto käyttöpaineen funktiona kuvan 9.2 mukaisesti. Kuvasta on vaikea arvioida tarkasti volumetrisen hyötysuhteen suurutta.

Kuva 9.2

Kokonaishyötysuhde, joka koostuu volumetrisen- ja hydromekaanisen hyötysuhteen tulosta ilmoitetaan usein myös paineen funktiona kuvan 9.3 mukaisesti.

Kuva 9.3

9.4 PIIRROSMERKIT

Kuva 9.4.

Kuvassa 9.4 ovat yleisimpien pumpputyyppien piirrosmerkit.

9.5 HAMMASPYÖRÄPUMPUT

Hammaspyöräpumput voidaan jaotella:

1. Ulkohammaspyöräpumppuihin, kuva 9.5
2. Sisähammaspyöräpumppuihin , kuva 9.6

9.5.1 ULKOHAMMASPYÖRÄPUMPUT

Kuva 9.5.

Yleisin ulkohammaspyöräpumppu on kuvan 9.5 mukainen kaksipyöräinen pumppu. Siinä toisen hammaspyörän akselille tuodaan käyttöteho ja toinen hammaspyörä pyörii mukana.

Öljy kulkeutuu imupuolelta painepuolelle hammasväleissä ulkolaitoja myöten. Imupuolelle syntyy laajeneva tilavuus hampaiden irtautuessa rynnöstä. Vastaavasta syystä painepuolelle syntyy pienenevä tilavuus. Tilavuuden muutos on vaihtelevaa, jonka johdosta myös pumpun tuotto ja paine on hiukan sykkivää. Tuottoa voidaan tasata:

• tekemällä hampaat vinoiksi (haittana aksiaalivoima)
• hammaslukumäärän lisääminen
• käyttämällä kahta erivaiheista hammaskehää rinnakkain.

Imu- ja painepuolen tiivistys tapahtuu hammaskosketuksen ansiosta, hampaiden päät tiivistävät ulkokehän ja sivuilla käytetään painelevyjä, joiden taakse johdetaan paineöljyä.

Imu- ja painepuolet ovat vastakkaisilla puolilla, joten pumppuun syntyy radiaalivoimia.

Ulkohammaspyöräpumpuista löytyy myös kolmiopyöräisiä malleja, jolloin keskimmäinen pyörä on käyttävä. Näitä pumppuja on helppo tehdä rakenteellisesti sellaisiksi, että voidaan kytkeä useampia pumppuja samalle akselille.

9.5.2 SISÄHAMMASPYÖRÄPUMPUT

Sisähammaspyöräpumput ovat kuvan 9.6 mallisia tai kuvan 9.7 tyyppisiä gerator pumppuja. Niiden sisempi hammaspyörä on käyttävä ja ulompi pyörii mukana. Gerator-pumpussa tapahtuu myös liukumista pyörien välillä, koska sisempi pyörä pyörii nopeammin kuin ulkopyörä.

Kuva 9.6

Kuva 9.7.

9.5.3 HAMMASPYÖRÄPUMPPUJEN OMINAISUUKSIA

Ulkohammaspyöröpummpujen painealue ulottuu tyypillisesti n 200 bar:iin mutta korkeapaineisempiakin pumppuja löytyy. Sisähammaspyöräpumput soveltuvat pienille tilavuusvirroille ja suuremmille paineille. Niiden paineenkesto ulottuu yli 300 bar:n

Etuja:

• halpoja
• yksinkertainen rakenne
• hyvä hyötysuhde laajalla painealueella
• sisähammaspyöräpumput ovat melko hiljaisia

Haittoja:

• kierrostilavuutta ei voi säätää (fix displacement)
• eivät yleensä kestä aksiaalikuormia ilman tukilaakeria

9.6 RUUVIPUMPUT

Hydrauliikan ruuvipumput (kuva 9.8) ovat useimmiten kolmiruuvisia, keskimmäinen ruuvi on käyttävä. Sivuruuvit ja hammaskosketus muodostavat tiivistyksen, joka erottaa imu- ja painepuolen. Öljy etenee hammassolissa suoraviivaisesti ja saatu tuotto on erittäin tasaista. Tasaisesta tuotosta johtuen käyntiääni on hiljainen ja pumppua voidaan käyttää suurilla nopeuksilla ilman kavitaation vaaraa. Ruuvipumput ovat pitkäikäisiä.
Ruuvipumppujen hyötysuhde on muita alhaisempi n 0,7...0,8 ja maksimipaineet usein alle 200 bar. Imu- ja painepuoli ovat eri päädyissä, joten laakereille syntyy aksiaalivoima. Keskeltä imevällä pumpulla aksiaalivoima kumoutuu, koska molemmissa päädyissä on painepuoli.
Kuva 9.8

9.7 SIIPIPUMPUT

Siipipumput voidaan jakaa tasapainotettuihin pumppuihin (monikammiopumput) ja tasapainottomiin pumppuihin (yksikammiopumput). Neste kulkeutuu radiaalisesti liikkuvien siipien välissä imupuolelta painepuolelle. Siivet painautuvat aa rengasta vasten keskipakovoiman ansiosta (matalilla paineilla) Korkeammilla paineilla siipien alle johdetaan paineöljy. Siipiratkaisuja on monenlaisia, joissakin siipi pyritään tasapainottamaan voimien suhteen johtamalla sen alle sama paine kuin siipisolassa vaikuttaa. Sivuilta tiivistys aikaansaadaan painamalla pumpun aikaansaamalla paineella painelevyä vasten roottoria.

9.7.1 TASAPAINOTETUT PUMPUT

Kaksikammioisessa pumpussa, kuva 9.9, on kaksi imu- ja painepuolta vastakkaisilla puolilla toisiaan nähden, näin radiaalivoima kumoutuu. Imu- ja painetilat on aikaansaatu pesän muotoilulla. Näiden pumppujen kierrostilavuutta ei voi muuttaa.
Kuva 9.9.

9.7.2 YKSIKAMMIOISET PUMPUT

Yksikammioisessa pumpussa roottori ja rengas ovat sijoitettu epäkeskeisesti toisiinsa nähden. laajeneva ja supistuva tilavuus syntyy epäkeskeisyydestä ja sen suuruus riippuu epäkeskeisyyden määrästä. Imu- ja painetilat ovat vastakkaisilla puolilla, joten roottoriin kohdistuu radiaalivoima. Näiden pumppujen tuottoa voidaan säätää epäkeskeisyyttä muuttamalla (käytännössä renkaan avulla). Kuvassa 9.10 on säädettävällä kierrostilavuudella varustettu yksikammioinen siipipumppu.
Siipipumppujen tuotto on melko tasaista ja käyntiääni hiljainen. Maksimipaine on n. 200 bar (riippuu pumppukoosta) ja hyötysuhde parhaimmillaan 0,9.
Kuva 9.10

9.8 MÄNTÄPUMPUT

Mäntäpumpuissa neste siirretään imupuolelta painepuolelle mäntien edestakaisen liikkeen avulla. Imu ja painetapahtumaa ohjataan automaattitoimisilla venttiileillä tai jakolaitteella (kun männät ovat pyörivässä osassa). Tuoton tasaisuus riippuu mäntien lukumäärästä. Mäntiä on pariton lukumäärä (3, 5, 7, 9,...), jolloin tuottojen huiput osuvat limittäin tasaten kokonaistuottoa.
Mäntäpumput voidaan jakaa:

1. radiaalimäntäpumppuihin
2. aksiaalimäntäpumppuihin
3. rivimäntäpumppuihin
   

9.8.1 RADIAALIMÄNTÄPUMPUT

Radiaalimäntäpumpuissa männät liikkuvat kohtisuoraan akselia vastaan. Radiaalimäntä-pumppuja on kahta tyyppiä:

9.8.1.1 Pyörivä sylinteriryhmä

Kuvassa 9.11 on pyörivällä sylinteriryhmällä varustettu radiaalimäntäpumppu. Männät sijaitsevat roottorissa 3, jota pyöritetään. Mäntien edestakainen liike aiheutuu sylinteriryhmän epäkeskeisyydestä renkaaseen 7 nähden. Epäkeskeisyyttä säätämällä (männän 9 avulla) voidaan tuottoa säätää. Säätö muuttaa pumpun kierrostilavuutta. Pumppu imee nesteen akselin 4 kautta, joka samalla ohjaa imu- ja painetapahtumaa.
Kuva 9.11

9.8.1.2. Pyörimätön sylinteriryhmä

Tässä pumpputyypissä mäntien edestakainen liike aikaansaadaan epäkeskon avulla. Tilavuusvirtaa ohjataan venttiileillä, jotka näkyvät kuvassa 9.12. Näissä pumpuissa kierrostilavuutta ei voi säätää.

Radiaalimäntäpumppujen maksimipaineet ovat n. 800 bar ja kokonaishyötysuhde 0,9.

Kuva 9.12

9.8.2 AKSIAALIMÄNTÄPUMPUT

Aksiaalimäntäpumpuissa mäntien liike on akselin suuntainen. Männät muodostavat, rakenteesta riippuen kiinteän tai pyörivän kehän ja saavat liikkeensä vinosta käyttölevystä tai käyttöakselin ja sylinteriryhmän välisestä kulmasta. Rakennevaihtoehtoja on useita. Pumppuja tehdään sekä kiinteällä, että säädettävällä kierrostilavuudella. Seuraavassa esitellään yleisimmät pumpputyypit:

1. Vinolevypumput (Swashplate)
2. Vinoakselipumput (kulmaroottoripumput) (Bent axis)

9.8.2.1 Vinolevypumput

Vinolevypumpuissa sylinteriryhmä pyörii ja männät saavat edestakaisen liikkeen pyörimättömästä vinolevystä. Kiinteätuottoisissa pumpuissa vinolevyn kulmaa ei voi säätää. Kuvassa 9.13 on säädettävällä kierrostilavuudella varustettu pumppu. Tällöin vinolevyn kallistuskulmaa saadaan säädettyä. Vinolevyn ollessa kohtisuorassa, on kierrostilavuus nolla, koska männät eivät liiku lainkaan. Avoimen hydraulijärjestelmän pumpuilla on aina sama imu- ja painepuoli. Niiden vinolevy voi kallistua ainoastaan neutraaliakselin toiselle puolelle. Suljetun hydraulijärjestelmän pumput ohjaavat myös liikesuuntaa ja siksi niden virtaussuunta voi vaihtua (myös imu- ja painepuoli vaihtuvat). Tämä saadaan aikaan sallimalla vinolevyn kallistua neutraaliakselin molemmille puolille. Mäntään on nivelöity kuppimainen osa, joka liukuu vasten vinolevyä. Vinolevyn ja kupin välissä on nestetasku, johon johdetaan paineenalaista nestettä. Tätä sanotaan hydrostaattiseksi laakeroinniksi ja sen johdosta kuppi ei käynnin aikana koske vinolevyyn.

Kuva 9.13

Nesteen virtausta sylinteriin ohjaa paikoilaan pysyvä jakolevy. Se sallii männän imeä nestettä sylinteriin puolen kierroksen ajan ja akselin kääntyessä edelleen mäntä alkaa painua takaisin sylinteriin. Tällöin vinolevy ohjaa nesteen pumpun painepuolelle.

9.8.2.2 Vinoakselipumput

Vinoakselipumpussa pyörii sekä käyttöakseli, että sylinteriryhmä. Männät saavat edestakaisen liikkeen käyttöakselin ja sylinteriryhmän välisestä kulmasta. Kuvassa 9.14 on vinoakselipumppu, jossa kierrostilavuus ja akselien välinen kulma on kiinteä.

Kuva 9.14

Kuvassa 9.15 on vinolevypumppu, jossa akselin ja sylinteriryhmän välistä kulmaa voidaan säätää. Samalla säädetään männän iskunpituutta ja edeleen pumpun kierrostilavuutta. Vinoakselipumpuissa nesteen virtausta ohjaa samantyyppinen jakolevy kuin vinolevypumpuissakin. Suljetun järjestelmän pumpuissa sylinteriryhmän sallitaan kääntyä neutraaliakselin molemmille puolille.

Kuva 9.15

Vinoakselipumpuilla on hyvä hyötysuhde ja ne sallivat suuria pyörimisnopeuksia. Käyttöakselin ja sylinteriryhmän välinen kulma voi olla suuri, jopa 45 °. Haittapuolena on, että läpimenevää akselia ei voi käyttää, joten toisen pumpun kytkeminen tällaisen pumpun perään on mahdotonta.

Aksiaalimäntäpumppuja käytetään monissa sovellutuksissa, Niiden maksimipaineet ovat tyypillisesti 350...500 bar ja käyttöpaineet 250...350 bar. Hyötysuhde on hyvä, parhaimmillaan jopa 0,95 ja se pysyy hyvänä laajalla käyttöalueella.

9.8.3 RIVIMÄNTÄPUMPUT

Rivimäntäpumpuissa männät ovat peräkkäin rivissä ja ne saavat liikkeensä kampikoneistolta tai epäkeskolta Kampikoneistolla toimivat pumput ovat hidaskäyntisiä, maksimi pyörimänopeus alle 600 r/min. Epäkeskopumppuja voi pyörittää kovempaa, 25... 50 r/s.

Rivimäntäpumpuilla savutetaan suuria paineita 1000 bar, jopa 2500 bar. Rivimäntäpumppuja käytetään suurten kiinteiden laitteiden yhteydessä, jotka tarvivat suuria paineita (esim puristimet).