Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöprosessi on ohjattu ja selkeästi strukturoitu. Tarkoituksena on tuottaa omaa ammattialaa hyödyntävää tutkimusta ja samalla kasvattaa opiskelijan tutkimuksellista kehittämisotetta omaan työhön.
Tämän työn osalta prosessi on yhtä lailla selkeyteen pyrkivä: otetaan kehittämistä vaativa tutkimuskohde, avataan se teorioiden kautta ilmiönä, tutkitaan kohdeilmiötä tarkastellen sen parissa toimivien henkilöiden mielikuvia asiasta, paketoidaan tutkimus kehittämisehdotukseksi ja analysoidaan, kuinka koko prosessi eteni.
Kompastuskiviä oman opinnäytetyöni varrella ovat tutkimuskysymyksen todellinen merkittävyys ja tekemäni valinnat kysymyksen ratkaisemiseksi. Olenko haastattelemassa oikeita henkilöitä, ovatko he valmiita antamaan todelliset ajatuksensa käyttööni, kysynkö oikeita kysymyksiä, onko minulla jo ennakko-oletuksia haastattelujen lopputulemasta ja miten se vaikuttaa kokonaisuuteen, niin kysymysten rakentamiseen kuin kehittämisehdotuksen rakentamiseen. Osaanko olla objektiivinen? Löydänkö ne teoria-aihiot, jotka todellisuudessa liittyvät työhöni? Ovatko lähdemateriaalini ajankohtaisia ja edustavatko ne tämänhetkistä uusinta tutkimustietoa aihepiiristä? Entä, olenko määritellyt tutkimuskysymykseni oikein - puhunko ohi asian, väärillä termeillä? Olenko tekemässä turhaa työtä, vaikuttaako kehittämisehdotukseni lopulta millään tavoin tutkimassani hankeorganisaatiossa? Osaanko tulkita haastattelemieni henkilöiden vastaukset oikein niin, että jokaisen haastateltavan mielipiteillä on mahdollisuus tulla osatekijäksi vaikuttamaan lopputulokseen eli kehittämisehdotukseeni? Ja lopulta, muistanko rajata opinnäytetyön omaan lokeroonsa ja oman työskentelyni hankkeen parissa omaan lokeroonsa -vai onko tällaisia lokeroita edes olemassakaan?