You are viewing an old version of this page. View the current version.

Compare with Current View Page History

« Previous Version 2 Next »

Arkitieto kulttuurialalla

Haastattelija: Maarit Koskela, Metropolia, 15.4.2016

Haastateltava on valmistunut Metropoliasta kaksinkertaiseksi musiikkipedagogiksi 2015 erikoistumisalanaan sekä laulaminen että säveltapailu ja musiikin teoria. Hän on työskennellyt samassa musiikkioppilaitoksessa opiskeluajoista lähtien, pääasiassa laulunopettajana, mutta hän opettaa myös musiikin teoriaa ryhmille. Omaa vakituista opetuspistettä ei ole, opetus tapahtuu iltaisin eri kouluilla.  
Opetustyön ohella haastateltava tekee laulukeikkoja. Toisinaan hän toimii myös matkailualan ammattiosaamisen näytöissä arvioijana, nämä työtehtävät liittyvät aiempaan ammattiin.
 

MILLAISIA TIEDONLÄHTEITÄ KÄYTÄT ARKITYÖSSÄSI? MITEN KÄYTÄT NIITÄ?

Pääasiassa etsin nuotteja ja materiaalia tunneille. Nuottihakuihin käytän kirjaston tietokantoja ARSCAa ja HelMetiä - Google ja muut hakukoneet eivät auta nuottihauissa. Nuottimateriaalia on itsellänikin, mutta tarkistan tietokannoista missä kirjassa etsimäni laulu on, onko se minulla vai löydänkö kirjastosta. Musiikin teoriakirjoja selaan ja etsin ideoita ryhmäopetukseen.

Kokemuksellinen tieto ja sen jakaminen on tässä työssä tärkeässä asemassa. Yksi oppilas on visuaalisesti ajatteleva, ja toinen voi operoida tuntoaistinsa varassa (esim. miltä eri äänenkorkeudet tuntuvat). Opettajana haen miten tai minkälaisten ilmaisujen kautta eri asiat menevät oppilaille perille.
Laulutekniikan opettamista ei oikein opi kuin itse tekemällä, kokeilemalla tai toisten oivalluksia soveltamalla. Kokemus- tai tietoperäistä apua löytyy usein suljetuista lauluopettajien ja klassisen laulajien Facebook-ryhmistä.
Laulunopettajan arki on yksinäistä tilkkutäkkityötä, kukin opettaa eri paikoissa eri päivinä. Olet luokassa yksin oppilaan kanssa, kollegoja ei näe juuri kuin kevät- ja syksykonserteissa. Suljettujen some-ryhmien kollegiaalisissa keskusteluissa on myös työnohjauksellinen näkökulma.

Etupäässä käytän avointa verkkoa, mutta verkkokaupoista ostan nuotteja digiversioina. Itselläni on käytössä Spotifyn maksullinen versio, kuuntelen myös Naxos-äänitteitä Helmetin verkkopalvelun kautta. Omia materiaaleja tallennan Dropboxiin.

Tätä nykyä ei juuri lue tieteellisiä tutkimuksia. Joskus kuitenkin, kun kuulen some-ryhmissä jostain mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Virallisemmalle tiedolle on omat sivustonsa esim. Suomen musiikinopettajien liiton jäsensivuilta löytyvät eri instrumenttien tutkintovaatimukset ja OPH:n sivulta taiteen perusopetuksen antamiseen liittyvät säädökset ja ohjeet. Ammattialan yhdistykset ja liitot viestittävät sivuillaan ja postituslistoilla koulutuksista ja ajankohtaisista asioista.

 

MITÄ PITÄISI OPETTAA TIEDONHANKINNASSA OMAN ALASI OPISKELIJOILLE? 

Itselleni opiskelijatunnuksin käytettävät tietokannat olivat avartavia. Tärkeää on myös ihan fyysinen kirjastossa käyminen, tietoa on paljon yleisimpien hakukoneiden tavoittamattomissa.

Kaikki tieto ei missään tapauksessa sieltä sen Googlen kautta tule, vaikka tekisit mitä,
Google on se polku. Avoimen verkon käytöstä ehkä tarvittaisiin täsmäohjeita miten hakusanoja valintaan ja miten rajata ziljardi osumaa.

Tekijänoikeudet on oikeasti aihe, josta täytyy muistuttaa. Ettei ihmiset sinisilmäisyyttään unohda mikä on laillista ja luvallista. Lain mukaan ei käy, että otat nuottimateriaalista kopion ja jaat sen oppilaalle. Opettajan tehtävä ohjata tiedonlähteelle, kertoa mistä kirjasarjasta nuotin voi löytää. Tämä koskee erityisesti nykymusiikkia, klassisella puolella on kyllä paljon vapaata aineistoa.

 

 

 

  • No labels
You must log in to comment.