Opinnäytteen tekijä: Henna Haverinen
Opinnäytetyön aihe: Lapselle mielekkään kuvituskuvan tekeminen - Lasten runokirjan toteutus luovan prosessin näkökulmasta
Opinnäytteen ohjaaja(t): Tuomas Aatola, Katri Myllylä
Taiteellisen luovuuden suhde arkielämän ongelmanratkaisukykyyn
Luovuutta on tutkittu valtavasti eri näkökulmista. Luovuuden määrittelemeinen on vaikeaa ja vaikuttaa yhtä haastavalta kuin universumin rajojen määritteleminen. Luovuutta on kaikkialla aikaan, paikkaan tai ihmiseen katsomatta, aivan kuten maailman kaikkeuskin. Kenties tutkituinpia luovuuden aloja ovat taiteellisuus ja taidepohjaiset luovat prosessit. Muita suuria luovuuden kenttiä ovat tiede ja keksinnöt. Käsittääkseni luovuus on kuitenkin inhimillinen ominaisuus, joka on ihmisolennon ainutlaatuista pääomaa. Luova prosessi voi olla pitkä ja haastava kokonaisuus. Toisessa ääripäässä luovuus on usein myös osa jokapäiväistä arkielämäämme. Joudumme huomaamattammekin ratkaisememaan usein arjen käytännön ongelmia luovan ajattelun kautta keksimällä asioille uusia toteutustapoja, mikäli vanha ja tuttu tapa ei jostain syystä toimi. Mielestäni tämä on tiedostamatonta luovuutta, joka jossain määrin ilmentää ihmisen henkilökohtaisen luovuuden luonnetta. Arkielämän ongelmanratkaisukykymme ja toimintatapamme saattavat antavaa viitteitä oman luovuutemme olemuksesta. Edeltävä ajatukseni ihmisen arkielämän ja luovuuden luonteen kohtaamisesta on omaa pohdintaani, enkä väitä että asia näin olisi. Omalla kohdallani tutkiessa henkilökohtaista luovuuttani kuvitusprojektissa ja suhteuttaessa havaintojani laajempaan minä kuvaan olen huomannut paljon yhteneväisyyksiä suuren taiteellisen luovanprosessin ja arkielämän ongelmanratkaisukyvyssä. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, sillä tunnistamalla ja pohtimalla arkielämän ongelmanratkaisukykyä voi nähdäkseni oppia monia asioita omasta luovuudestaan pienemmässä mittakaavassa.
Opinnäytetyössä toteuttamani kuvitusprojekti oli pitkä ja haastava luova prosessi. Heikkilän mukaan luova prosessi koostuu usein monista sisäkkäisistä luovista prosesseista, minkä sain myös itse huomata kuvitusprojektin aikana. Heikkilän mukaan luovan prosessin yksi tärkeimmistä vaiheista on kuitenkin hautomisvaihe, jossa varsinainen ajatus kypsyy ja tuottaa näin mahdollisia uusia ideoita. Usein arkielämän ongelmanratkaisutilanteissa joudumme tekemään nopeita päätöksiä, eikä tilanteen hautomiseen ole aikaa tai tarvetta. Pohdinkin siis voiko oman luovuuden tuntemus ja sen suhteuttaminen omaan minä kuvaan muokata arkielämän käytännön toimintamalleja. Ilman syvällisempää teoreettista tutustumista aiheeseen on sen pohtiminen erittäin haastavaa, mutta ajatuksena mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe. Pelkän luovuuden sijaan voisikin tutkia käytännön elämän, minäkuvan ja luovuuden ilmenemisen yhteneväisyyksiä.
Kuvitusprojektin aikana läpikäymäni pitkäkestoisessa taiteellisessa luovassa prosessissa havaitsin paljon yhteneväisyyksiä oman persoonallisuuden, luonteen ja minäkuvan välillä. Tiedän että minäkuva on todellisuudessa äärettömän laaja psykofyysinen kokonaisuus, mutta tässä artikkelissa puhun siitä hyvin yleisellä tasolla. Oman luovan prosessin havainnointi ja suhteuttaminen itseensä on palkitsevaa, paljastavaa ja opettavaa. Lähdin toteuttamaan luovaa prosessia automaattisesti praktisesta näkökulmasta. Jälkikäteen ajateltuna tämä on ollut minulle tiedostamaton, mutta luonnollinen valinta, sillä arkielämässä olen hyvin käytännönläheinen ihminen. Samoin ongelmanratkaisuni ja ongelman lähestymistapani ovat jälkikäteen analysoituina yhteneviä arkielämän käytösmalleihin. Mielestäni on hämmästyttävää, kuinka oma luovuus ja käytännönelämä kohtaava ja ilmentävät samoja toimintamalleja. Näyttää siltä kuin olisin tiedostamatta käyttänyt taiteellisessa luovassa prosessissani samoja ongelmanratkaisun periaatteita, kuin refleksinomaisesti käytän arkielämän tilanteissa. Vaikka luovaan prosessiin kuuluu paljon enemmän ajatusten kypsyttelyä on lähestymistapa ongelmaan kuitenkin sama kuin arjessa.