Taito- ja tietoperustan eli viitekehyksen luominen opinnäytetyölle johtaa aineiston etsimiseen ja hankkimiseen.
Viitekehystä laatiessasi joudut monenlaisten valintojen eteen: aiemman tutkimuksen tuottamaa dokumentoitua
materiaalia saattaa olla paljonkin ja se sisältää usein toisistaan poikkeavaa tietoa. Tällöin sinulta vaaditaan
lähdekriittisyyttä, kykyä tehdä valintoja, rajauksia ja yhdistelyjä juuri omaa työtäsi varten ja myös perusteluja
ratkaisuillesi. Samalla omaksut ja luot työn aiheeseen liittyvää relevanttia kieltä ja termistöä.
Aineistona voivat olla esimerkiksi kirjat, artikkelit, asiantuntijahaastattelut, kyselyt, internetsivut, luennot,
käsikirjoitukset, nuotit, esitykset ja cd-levyt. Aineistoa eivät siis ole vain ”tieteelliset julkaisut”, vaan kaikki se
olemassa oleva tieto, mikä auttaa jäsentämään, mistä työssä on kysymys.
Merkitse kaikki mahdollisesti hyödynnettävissä oleva dokumentoitu aineisto työpäiväkirjaasi tarkasti sitä mukaa
kun sitä löytyy. Työn lopulliseen lähdeluetteloon sen sijaan merkitset vain ne dokumentit,
joihin opinnäytetyötekstissä viittaat.
Valmiin aineiston lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu usein itse tuotettua, tutkittavaa aineistoa, esimerkkinä vaikka
prosessikuvaus, portfolio, muistiinpanot, haastattelut, työpäiväkirja, sävellys tai esineellinen kulttuurituote.
Tällainen tutkimusaineisto merkitään lähdeluetteloon omalla otsikolla Tutkimusaineisto tai Tutkittava aineisto.
Tutkittava aineisto voidaan joskus lisätä myös liitteeksi.
Lähteisiin viittaaminen tekstissä
Tämän oppaan lähdeviittausohjeet soveltavat Sirkka Hirsjärven, Pirkko Remeksen ja Paula Sajavaaran teosta Tutki
ja kirjoita (2007). Voit sieltä tarkistaa viittauskäytäntöjen lisäohjeita.
Opinnäytetyössä on jatkuvasti viitattava käytettyihin lähteisiin. Pyri tiedonhaussa aina ensisijaisen lähteen äärelle
eli etsi tieto kirjoittajan alkuperäisestä teoksesta, vaikka olisit löytänyt lähdevihjeen jonkin valmiin tutkimuksen
lähdeluettelosta. Jos alkuperäisteosta ei ole mahdollista saada, on tyydyttävä toisen kirjoittajan referoimaan
tekstiin, jolloin puhutaan toissijaisesta lähteestä. Periaatteena on, että lähdeviittauksen on oltava niin selvä, että
alkuperäisen lähteen löytäminen on tarkastajille ja muille lukijoille mahdollisimman helppoa.
Lähteiden yleisimmät viittauskäytännöt:
- Nimi- ja vuosijärjestelmä (Harvardin järjestelmä)
- Numeroviitejärjestelmä (Vancouver-järjestelmä)
- Alaviitejärjestelmä
Metropolian kulttuurialan töissä suositaan nimi-vuosijärjestelmää, jos ohjaajan kanssa ei ole toisin sovittu.
Nimi-vuosijärjestelmässä tekstissä esiintyvä tekstiviite tulee kaarisulkeisiin lainatun tai referoidun tekstin jälkeen tai se ilmenee upotettuna suoraan kerronnassa. Viitteessä on vain nimi, julkaisuvuosi ja mahdollinen sivunumero,
esimerkiksi (Kilpi 2006, 3--4). Nimi on useimmiten tekijän sukunimi, mutta jos tekijää ei tiedetä, voidaan käyttää
julkaisun, yrityksen tai sivuston nimeä, esimerkiksi (Laki Yleisradio Oy:stä 1993, § 10) tai (Kansallinen
laajakaistatyöryhmä 2007, 9) tai (Forum Virium Helsinki 2007). Mikäli samaan teokseen viitataan useita kertoja
peräkkäin, viittauksessa voi käyttää lyhennettä mts. (= mainitun teoksen sivulla) tai mt. (= mainittu teos).
Jokaiseen tekstin kappaleeseen tulee oma viite, ellei kappale ole kirjoittajan omaa ajattelua.
Alaviitteitä suositellaan käytettäväksi silloin, kun halutaan antaa jostakin asiasta lisäinformaatiota, vaikka tieto ei
sinällään olisikaan työn sisällön kannalta erityisen keskeinen. Alaviitteessä voidaan myös täsmentää tekstissä olevaa
vierasta käsitettä tai väljää suomennosta. Alaviitteet merkataan kyseisen sivun alalaitaan ja numeroidaan koko
tekstissä juoksevalla numeroinnilla.
Muiden viitejärjestelmien sovelluksista ja käyttöönotosta on neuvoteltava ohjaajan kanssa.
Esimerkkejä lähdeviittausten merkitsemisestä tekstiin
Viitteet on poimittu pääasiassa kulttuurialan opinnäytetöistä, joihin voit tutustua verkossa osoitteessa https://www.theseus.fi/.
Lähdeviittaus koskee vain yhtä virkettä
Viite merkitään virkkeen sisään ennen pistettä. Huomaa myös teoksen nimen kursivointi.
Dramaturgisen lukemisen käyttö tutkimusmenetelmänä vie peruskysymysten äärelle pohtimaan, mitä kaikkea
elämästä tulostuukaan tutkimustuloksiksi taideteosten kautta (Louhija 2008, 118).
Onko kulttuurilla vientiä? -selvityksessä jaotellaan vientiä musiikkityylien mukaan, joita ovat pop ja rock, jazz,
klassinen musiikki, kansanmusiikki ja ooppera (Koivunen 2004, 73--76).
Yhden virkkeen pituinen suora lainaus
Huom. lainausmerkkien ja pisteen paikat.
”Muotoilun tutkimustulos saattaa olla vasta idea, parhaassa tapauksessa vasta tuotantoon suunniteltu prototyyppi”
(Anttila 2005, 9).
Lähdeviittaus koskee useita virkkeitä
Viite merkitään sulkeisiin viimeisen virkkeen lopettavan pisteen jälkeen. Sulkeiden sisälle tulee piste.
Musiikkiteollisuus voidaan jaotella kolmeen eri linjaan, joita ovat äänitteiden tuottaminen ja äänitekauppa, elävän
musiikin tuottaminen ja siihen liittyvät ohjelma- ja konserttitoiminnot sekä elektroninen välitys. Viimeisin pitää
sisällään niin perinteiset viestintäkanavat, kuten radion ja television, että uudet mediat, kuten
musiikkiteollisuudelle tärkeäksi nousseen internetin. (Heiskanen & Kangas 2002, 158.)
Useamman virkkeen pituinen suora lainaus
Huom. lainausmerkkien ja pisteen paikat. Jos suoran lainauksen osuus, esimerkiksi haastatteluaineiston lainaus, on yli 4 riviä, se sisennetään,
lainausmerkit poistetaan ja riviväli muutetaan 1:ksi (quote-tyyli opinnäytetyöpohjassa).
”USP (Unique Selling Proposition, ainutkertainen myyntiväite) esittää täsmällisen väitteen tuotteen tarjoamasta edusta.
Sen täytyy olla niin voimakas, että se pystyy voittamaan tuotteelle uusia asiakkaita.” (Aaltonen 2002, 177.)
Casting on ihan ykkösprioriteetti. Se on ihan ehdoton. Olen nähnyt sellaisia leffoja
ja olen itsekin tehnyt semmoisen, ainakin yksi tulee mieleen, jossa casting ei oikein
osunut ja silloin tulee hirveitä ongelmia. Jos casting on hyvä, niin ohjaajan ei
tarvitse melkein tehdä mitään. Se helpottaa työtä ja leffan tekemistä, jos henkilö
vain on niin mukaansatempaava, että ihmiset kiintyvät ja kiinnostuvat hänestä. Se
on kaikki kaikessa. Hyvä aihe voi mennä ihan pilalle, jos on huono päähenkilö. (Webster 19.12.2007.)
Lähdeviite upotettuna tekstiin
Ahonen (1997, 56--57) selvittää, että musiikin kuulija voi sijoittaa musiikkiin ”oman elämyksellisen sisältönsä”.
Elokuvassa voidaan liikkua menneen, nykyisyyden ja tulevan välillä kaikkiin suuntiin, mutta ”valokuvan aika
riippuu katsojasta”, kuten Savolainen (2005, 174) huomauttaa.
Webster (1996) toteaa, että päähenkilöt pitää valita siten, että he sopivat elokuvan lopulliseen väitteeseen. Hänen
mukaansa henkilöiden kuvattavan elämän, motivaation ja kehityksen pitäisi kaikkien tukea elokuvan keskeistä
teemaa. (Webster 1996, 20.)
Lähteelle ei löydy tekijää
Viitteeksi merkitään julkaisun, yrityksen tai sivuston ylläpitäjän nimi ja mahdollinen vuosiluku sekä sivut, jos ne lähteestä löytyvät. Verkkolähteistä ne usein puuttuvat.
Kulttuuri- ja tiedeinstituuttien tavoite on tehdä suomalaista kulttuuri- ja tiedemaailmaa tunnetuksi asemamaassa,
rakentaa asiantuntijaverkostoja, luoda kontakteja ja toimia välittäjänä Suomessa ja asemamaissa toimivien
henkilöiden, tahojen ja instituutioiden kesken (Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit 2008).
Useita lähteitä samasta aiheesta
Lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä.
Viestintätaitojen monipuolista osaamista kielitaidon lisäksi korostetaan erityisesti työnhakutilanteissa (Verkko-opas viestintätaitoon 2006; Viestintävirasto 2006).
Montako nimeä mainitaan?
Jos tekijöitä on kaksi, molemmat nimet mainitaan joka kerta. Jos tekijöitä on enemmän kuin kaksi, heidät kaikki mainitaan viitteessä vain ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin riittää
ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym.
Käytän tutkimusmenetelmänä tekstin laadullista analyysiä, teemoittelua ja tyypittelyä (Eskola & Suoranta 1998).
Teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto, jossa tutkittavien näkökulmat ja "ääni" pääsevät
esille. Sille on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten järjestys ja tarkka muoto
puuttuvat. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 203.)
Haastattelulla kerätty aineisto on konteksti- ja tilannesidonnaista (Hirsjärvi ym. 2007, 202.)
Sama tekijä, sama vuosi
Jos samalta tekijältä on samalta vuodelta useampia teoksia, ne erotetaan toisistaan pienaakkosin.
(Siukonen 2000a; Siukonen 2000b).
Lait, asetukset, säädökset ja tilastot lähteinä
Lähdeviitteeksi merkitään lain nimi tai sen virallinen lyhenne sekä luku, vuosi ja pykälä(t), joihin tieto kohdistuu.
Jokaisessa ammattikorkeakoulussa on lakisääteisesti opiskelijakunta, jonka tehtävänä on osallistua
ammattikorkeakoulun toimintaan (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, § 42a).
Elokuvat, TV- tai radio-ohjelmat lähteinä
Viitteen pääsanaksi tulee elokuvan tai ohjelman nimi ja vuosi. Elokuvasta mainitaan ensimmäisellä kerralla myös alkuperäisnimi, tuotantomaa ja vuosi,
myöhemmin riittää nimi ja vuosi. Jos kyseessä on ulkomainen elokuva, joka on ollut levityksessä Suomessa, siitä
käytetään suomenkielistä nimeä ja alkuperäisnimi mainitaan sulkeissa. Esimerkki: Musta sade (Black Rain, USA
1989. Vastaavasti televisio-ohjelmista ja -sarjoista kerrotaan suomenkielinen ja alkuperäinen nimi sekä
tuotantomaa ja -vuosi/t. Muista teosten ja ohjelmanimien kursivointi tekstissä ja otsikoissa, mutta ei lähdeviitteissä
eikä lähdeluettelossa.
Hyvä esimerkki poeettisesta elokuvasta tässä mielessä on mielestäni Philip Gröningin dokumenttielokuva Into Great
Silence (Die Grosse Stille, Saksa 2005).
Toissijainen lähde
Pääsääntöisesti käytetään ensisijaisia lähteitä. Jos ensisijaista lähdettä ei
kuitenkaan löydy, on kirjoittajan osoitettava lukijalle, että tieto on peräisin toissijaisesta lähteestä.
Nykyisin intuitio on enemmän älykkyyden tutkimuksen osa-alue, ja sillä tarkoitetaan kykyä ratkaista ennalta-arvaamattomia tilanteita (Stenberg & Wagner 1986, Moisalan 2002, 93 mukaan).