Virallisten avajaisten jälkeen jakauduimme kuuntelemaan tutkimuspapereita. Valitsin "Kulttuuri aluekehityksen välineenä", koska olen itse ollut mukana ESR-hankkessa.
Rich Maloney, Boston university: Funding the Arts to stimulate economic development
Miten ei niin suurissa kaupungeissa (ei New York tai LA) voidaan käyttää kulttuuria talouden parantamiseen. The John and Abigail Program Massachusettssa luotiin kehittämään keskikokoisia kuntia (30 000-50 000 as.) Maloney keskittyi tutkimaan kolmea kuntaa. Tukiohjelmasta jaettiin projektirahoitusta, joka oli 30 000-45 000.
Mitkä olivat keskeisiä tekijöitä onnistumiselle.
1. Välittäjäorganisaatio, joka on paikallinen ja tulee resurssoinnissa (infra), tärkeintä oli ns. pehmeät tukimuodot: tekijäiden on tunnettava että heitä tuetaan! Ongelmana saattoi olla vaikka erimielisyydet eri taidemuotojen edustajien kanssa. Paikallinen media ja koulut hyviä yhteistyökumppaneita.
Keskustelussa kävi ilmi, että tukien avulla mukana olevat kunnat lisäsivät kulttuuritarjontaa ja jopa houkuttelivat kulttuurialan toimijoita omaan kaupunkiinsa.
Yesim Tonga, Italia: Theatre Management: A debate over the Istanbul city municipal theatre.
Valtion teatterit, kaupungin teatterit ja yksityiset teatterit. Kaupungin teatterieiden sekä yksityisten teattereiden määrä on lisääntynyt melkein puolella viimeisen kymmenen vuoden aikana. 1914 perustettiin Istanbulin kaupunginteatteri (2000 katsojaa, 11 näyttämöä). Valtion ja kaupunkien teattereita syytettiin siitä, että heidän ohjelmistossaan ei oteta huomioon vähemmistöjen tarpeita. Katsottiin myös, että valtion ja kaupunkien pitäsi ottaa mukaan saavutettavuus. Yksityiset teatterit olivat sitä mieltä, että verovaroin ylläpidetyt teatterit vääristävät kilpailua.
- Julkinen-yksityinen yhteistyö tulevaisuuden malli.
- Valtio suuntaa ei tue.
Tuttua puhetta myös meillä Suomessa. Sillä erotuksella vain, että Suomessa harva edes ajattelee, että yksityinen teatteri olisi mahdollinen.
Keskustelussa otettiin esille kaupungin halu vaikuttaa teatterin toimintaan, mikä usein johti siihen, että taiteellinen johtaja menetti valtaansa. Onko kiinnostus teatteria kohtaan kasvanut, kysyttiin? positiivinen kehitys lähti vuonna 2000 kun Istanbul oli Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kulttuurituotteita ei voida käsitellä tavallisena liiketoimintana ja yksityistää kaikkea toimintaa, sillä silloin saatavuus laskee entisestään.
Zoi Tsiviltidou, Belgrad: The Storytelling and urban collective consciousness Art
Tämä esitys meni turbovauhdilla lukemalla suoraan paperista. Ymmärsin kuitenkin, että tarinoimalla kaupunkilaiset kiinnittyvät omaan alueeseensaa. Monikulttuurisissa paikoissa voidaan yrittää kutsua erilaiset ihmiset jakamaan tunteita, muistoja ja tietoa, mikä lisää ymmärrystä toisia kohtaan. Opin uuden termin: space management, jonka avulla luodaan oikeat olosuhteet tarinoinnille eli fasilitointia, mutta kiinnitettynä tilaan. Tässä taiteilijat voivat auttaa yhteisöllistä luovuutta.
Keskustelu: Tietoisuus kaupungista on laajempi näkökulma kuin yksilön identiteetti. Tässä ymmärsin, että tarinat liittyivät usein juuri alueeseen ja esimerkiksi rakennuksiin.
Mitä jos tarinat vahvistavat ennakkoluuloja tai luovat stereotypioita?