Ajatuskoe elokuvista Metropolis ja Blade Runner
1. Metropolis
Tässä saattaa nyt mennä todella metsään sekä elokuvan että kysymyksien ymmärtämisessä, mutta mielestäni kirjoittajan (eli tässä tapauksessa kai elokuvan ohjaajan?) tarkoitus on ajatuskokeellaan piirtää kuvaa maailmasta, johon teknologian kehittyminen ja teollistuminen johtaa.Yllättävää kyllä tämä maailma on tietyiltä piirteiltään hyvin samankaltainen kuin se, jota Orwell kuvaa kirjassaan 1984. 20-luvun Saksa oli toipumassa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamista vaurioista, ja kansantaloutta pyrittiin nostamaan erilaisilla työllistämisprojekteilla, joissa teollisuus näytteli suurta osaa. Metropoliksen maailmassa teollisuudella ja koneilla on erittäin suuri osa yhteiskunnassa, joka on jakautunut Orwellmaisesti täysin kahtia herroihin ja orjiin, tai työläisiin. Työläiset toteuttavat turhaakin turhempia teollisia työtehtäviä pimeydessä maan alla, kun taas herrat elävät, no, herroiksi kaupungissa, jonka olemassaolo on mahdollinen ainoastaan työläisten kautta.
Elokuvassa ennakko-oletetaan muun muassa että kristinusko on edelleen voimissaan ja tärkeä osa yhteiskuntaa (etenkin työväen keskuudessa). Samoin oletetaan, että yhteiskunnassa vallitsee samankaltainen luokkajako, kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, vaikkakin elokuvassa erot yhteiskuntaluokkien välillä ovat huomattavasti räikeämmät kuin todellisuudessa. Naisten ja miesten roolit ovat samankaltaiset kuin tuon ajan yhteiskunnissa (mutta jälleen sidonnaisina yhteiskuntaluokkiin; työläisnaiset tekevät töitä miestensä rinnalla, kun taas herraluokan naiset ovat kauniita laululintusia, jotka leikkivät miestensä kanssa kun nämä tulevat tärkeistä toimistotöistään). Elokuvassa myös ennakko-oletetaan, että 2000-luvulla teknologian kehitys on johtanut siihen, että tiedemies pystyy luomaan, tavallaan kloonaamaan, ihmisen tai ihmistä täydellisesti muistuttavan koneen.
Elokuvan tarjoama skenario on periatteessa mahdollinen meidän maailmassamme, lukuunottamatta ihmiskoneen kloonaamista. Vaikka teknologia ei vahvin alani olekaan, arvaisin että samankaltaisen kaupunkeja ylläpitävän konejärjestelmän pystyisi toteuttamaan, ainakin jossakin mittakaavassa. Myös kyseisen elokuvan esittämä yhteiskunta luokkajärjestelmineen ja hyvät työläiset vs. pahat herrat-asetelmineen on jo toteuttanut itsensä meidän maailmassamme.
Metropolis peilaa mielestäni hyvin omaa aikaansa. Elokuva suorastaan pursuaa kristillistä symboliikkaa, ja kristinusko olikin edelleen suuressa osassa ihmisen arkipäivää, etenkin "yksinkertaisemman työväenluokan" keskuudessa. Elokuva esittää jakautuneen yhteiskunnan luokat 1910-ja 1920-luvun tapahtumien valossa; työläiset ovat rehellisiä, ahkeria yhteiskunnan tukipilareita, joita ilman maailma ei voisi toimia. Heitä riistetään ja sorretaan, kunnes mahdollisuus parempaan elämään tarjoutuu Neitsyt Mariamaisen hahmon kautta, mikä kuitenkin luo oletuksen siitä, että työväenluokka kaikessa hyvyydessään on myös yksinkertainen ja helposti johdateltavissa. Sen sijaan herrat ovat riistäjiä, jotka seuraavat vain omia mielihalujaan, uskovat asemansa olevan oikeutettu ja ovat heikkoja, helposti houkuteltavissa syntiin. Kuitenkin heidän joukostaan nousee tuo kristushahmo, joka aikaansaa muutoksen. Elokuva kertoo siitä, että tuossa ajassa luokkajako oli vielä normi ja naisten ja miesten asema aivan erilainen (vrt. syntiin ja tuhoon houkutteleva nainen ja pelastajahahmoinen mies). Teknologian kehitykseen myös selkeästi uskotaan, mutta sen oletetaan tuovan mukanaan myös varjopuolia.
2. Blade Runner
Kirjoittajan tarkoitus tässä tapauksessa on ainakin osittain esittää eräs mahdollisista seurauksista ihmisen loputtomalle halulle leikkiä Jumalaa ja luoda elämää. Kuten Metropolis -elokuvassa myös tässä pätkässä povataan sitä, mitä maailmalle tapahtuu kun teknologian kehitys riistäytyy käsistä. Edistys on elokuvassa mahdollistanut hyviä asioita, kuten muiden planeettojen asuttamisen sekä erilaisten elämää helpottavien teknologioiden syntymisen, mutta samalla se on tuonut mukanaan myös ihmiselle vaarallisia aspekteja.
Elokuvassa ennakko-oletetaan että yhteiskunta toimii periaatteessa samalla tavalla kuin nykypäivänä. Tietyt normit ja säännöt pätevät kaikissa yhteiskunnan osissa ja lakia ja järjestystä valvotaan edelleen. Elokuvassa oletetaan sen lisäksi että yhteiskunta on pysynyt samanlaisena monimuotoisena mutta järjestäytyneenä yhteisönä, jossa kaikki toimii lähes samalla tavalla kuin 1980-luvulla, että teknologia tosiaan on kehittynyt niin pitkällä että ihmisen on mahdollista asuttaa Maan ulkopuolisia planeettoja, ajella lentävillä autoilla sekä luoda (geenimanipuoloida?) täysin ihmismäisen elämänmuodon, jolta ainoastaan puuttuu kyky tuntea. Tämän lisäksi tiede on antanut ihmiselle kyvyn tehdä muitakin otuksia, jotka imitoivat elämää kuitenkaan muistuttamatta ihmistä. (Sekä tekokäärmeet että nukkemestarin kääpiöt ja karhut.)
Elokuvassa esitetty skenaario on joiltain osin mahdollinen meidänkin maailmassamme. Tiede on kehittynyt niin että eräänlaiset geenimanipulaatiot ovat mahdollisia, mutta kuten Metropolis-elokuvankin kohdalla, ei täydellisen kopion luominen kuitenkaan olisi mahdollista. Mahdollisia eivät myöskään ole lentävät autot ja muut vempaimet tai muiden planeettojen asuttaminen, kun taas muun muassa äänitunnisteet ovat hyvinkin tätä päivää.
Blade Runner kertoo paljon 1900-luvun lopun ihmisistä. Kuten Metropolis- elokuva (ja yleensä kaikki scifi-elokuvat) antaa ymmärtää, teknologian kehitystä sekä ihannoidaan että sen seurauksia kammotaan. Kuten elokuva esittää, ihminen on olento, joka käyttää tiedettä helpottaakseen omaa elämäänsä välittämättä luomiensa elämänmuotojen kohtalosta. Raamatullisesti ihminen luo olennon omaksi kuvakseen, mutta ongelmien alkaessa hylkää luomuksensa. Elokuvassa peilataan erittäin osuvasti aikamme itsekästä, laiskaa ja vallanhimoista ihmistä. Elokuvan synkkä teollinen maailma, josta vihreys ja vehreys ovat kaukana, myös povaa tulevaa aikamme ihmiselle, joka tuhoaa omaa planeettansa välittämättä seuraamuksista. Samalla elokuva kuitenkin kertoo sen, että lait, säännöt ja tietyt instituutiot ovat niin tarpeellisia aikamme yhteiskunnille, että maailmaa ilman niitä ei pysty kuvittelemaan.