Koemme päivittäin hyvää ja huonoa vuorovaikutuksen suunnittelua, kun käytämme verkkosivustoja, kännyköitä, pelaamme pelejä...
Wikipedian määritelmä vuorovaikutuksen suunnitteluun (Interaction Design, IxD):
- vuorovaikutuksessa suunnittelussa määritellään järjestelmän rakenne ja käyttäytyminen
- tavoitteena on luoda merkitys ihmisen ja tuotteen / palvelun väliselle suhteelle.
Tavoitteena on löytää merkityksellinen yhteys ihmisten ja tuotteiden välille.
Vuorovaikutus on usein piilossa: siinä on kysymys ihmisen ja järjestelmän käyttäytymisestä, jota on vaikeampaa tarkkailla ja ymmärtää kuin esimerkiksi visuaalista suunnittelua. Miksi jonkun sovelluksen käyttö turhauttaa ja toisen ei? Miksi Windows- ja Mac -käyttöjärjestelmien käyttö tuntuu erilaiselta, vaikka ne ovat hyvin samantyyppisiä?
Käytännössä suunnittelija tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus itsessään tapahtuu ihmisten, koneiden ja järjestelmien välillä.
Kolme näkökulmaa vuorovaikutuksen suunnitteluun
On olemassa kolme suurta koulukuntaa, jotka painottavat erilaisia tekijöitä vuorovaikutuksen suunnittelussa. Yhteistä niille kaikille on se, että vuorovaikutuksen suunnitteluun suhtaudutaan taitolajina (vähän samaan tyyliin kuin käsityölaisen työhön) eikä tieteenä. Vuorovaikutuksen suunnittelua on myös tutkittu tieteen piirissä ja tutkimuksen pohjalta on tehty erilaisia sääntöjä suunnittelun tueksi.
Vuorovaikutuksen suunnittelu on kuitenkin kontekstisidonnaista: sen avulla ratkaistaan erityisiä ongelmia, jotka esiintyvät tietyissä olosuhteissa.
Vuorovaikutuksen suunnittelu on myös aikaan sidottua: käytön tavat muuttuvat ja muokkaantuvat ajan mittaan, joten kymmenen vuotta sitten tehdyt ratkaisut ovat jo vanhanaikaisia tällä hetkellä.
Kuten muutkin taitolajit, vuorovaikutuksen suunnittelussa käytetään monia eri suunnittelumenetelmiä. Tällä hetkellä käyttäjälähtöinen suunnittelu (user-centered design, UCD) on pinnalla, mutta se ei ole ainoa mahdollisuus.
Teknologiakeskeinen koulukunta
Tässä koulukunnassa vuorovaikutuksen suunnittelijan tehtävänä on muokata teknologinen tuote hyödylliseksi, miellyttäväksi ja käytettäväksi.
Suunnittelijat ottavat insinöörien ja ohjelmoijien tuottamaa raakamateriaalia ja muokkaavat niistä tuotteita, joiden käyttö tuottaa käyttäjille mielihyvää.
Behavioristinen koulukunta
Tämän koulukunnan mukaan vuorovaikutuksen suunnittelu on esineiden, ympäristöjen ja järjestelmien käyttäytymisen suunnittelua. Keskitytään toimintoihin ja toimintojen antamiin palautteisiin.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen suunnitteluun keskittynyt koulukunta
Laaja näkemys, jonka mukaan vuorovaikutuksen suunnittelu on luonnostaan sosiaalista ja pohtii sitä, kuinka ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa tuotteiden ja medioiden välityksellä. Teknologia ei ole merkittävässä roolissa: mikä tahansa esine tai laite voi luoda toimia kommunikaatiovälineenä ihmisten välillä.
Viestintä voi olla esim. yhdeltä yhdelle (puhelin), yhdeltä monelle (blogi) tai monelta monelle, kuten osakemarkkinoilla.
Lähestymistapoja suunnitteluun
Suunnittelijat
- toimivat loppukäyttäjien puolestapuhujina
- luovat vaihtoehtoja, leikkivät ideoilla, löytävät uuden näkökulman, jolloin ei tarvitse valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta
- ideoivat ja tekevät prototyyppejä
- suunnittelevat tilanteeseen soveltuvia ratkaisuja (kerran toteutettu ratkaisu harvoin toimii sellaisenaan toisessa kontekstissa)
- sisällyttävän tunteen suunnitteluun ja sitä kautta tuotteeseen