Ohjelma varaa käyttöönsä muistia, jossa muuttujat ja ohjelma voivat toimia. Muuttujille varattu muisti jakaantuu kahteen osaan:

  1. pinoon (stack)
  2. kekoon (heap)

Pinoon talletetaan paikalliset muuttujat sekä funktiokutsujen parametrit ja funktioiden paluuosoitteet. Pinoa ohjaa pino-osoitin, joka näyttää pinon päällimmäiseen tietoon. Pino toimii automaattisesti, eikä ohjelmoija ohjaa sitä ohjelman sisältä. Keko on toinen tietovarasto, johon säilötään yhteiset muuttujat sekä sieltä voidaan varata muistia dynaamisesti muutujien käyttöön. Ongelmana on se, että kaikki osoitukset kekoon täytyy tehdä osoitteiden avulla ja kaikki muisti on varattava ennen käyttöä. Lisäksi ohjelman on muistettava kaikki varauksensa, jottei muistia hukata. Käsiteltäessä pitkiä merkkijonoja tai tietueita, kannataa niille varata erikseen muistialueet keosta.

Muistin varaus pinosta (stack)

...

Muistin varaukset keosta (heap)

Otsikkotiedosto malloc.h sisältää muistin varaukseen eli allokointiin useita funktioita esim. seuraavat:

  • alloc()
  • calloc()
  • malloc()
  • free()

Esimerkki 1

int puskuri = (int*)malloc(10*sizeof(int)); // Varataan muistia 10 intille
//assert(puskuri != NULL);
if (puskuri == NULL)
{
    printf("Virhe varatessa muistia\n\n");
    exit(-1);
}

Esimerkki 2

Seuraavana on esimerkki malloc() allokointi-funktion käytöstä, joka varaa muistia toisesta 64 kb muistilohkosta.

Funktio varaa osoittimelle pTuotteet tilaa VuoronTiedot tietueen verran:

if ((pTuotteet = _fmalloc(1 * sizeof(struct VuoronTiedot))) == NULL)
{
    printf("Allokointivirhe!!!");
    exit(1);
}

Funktio varaa osoittimelle OsSiirtoVektori tilaa 100 merkkiä:

if (OsSiirtovektori = _fmalloc(100 * sizeof(char)) == NULL)
{
     printf("Allokointivirhe!!!");
     exit(1);
}
  • No labels
You must log in to comment.