Viikolla 42 YDIN-projekti yhdessä Suomen Punaisen ristin kanssa järjesti seminaarin otsikolla "Kotoutuminen ja kolmas sektori - yhdenvertaisuus järjestöjen käytännöissä". Avajaispuheenvuorossaan henkilöstöpäällikkö Elina Parviainen puhui siitä, miten työnantaja mielellään palkkaa ihmisen, joka on "samanlainen" - joka näyttää samalta, jonka arvot tuntuvat olevan samanlaisia ja jonka tavat ovat ennakoitavissa.
Tuli mieleeni kanadalaisen Susan Qadee´in ohjeet maahanmuuttajille liittyen mm. pukeutumiseen, oikeanlaiseen small talk´in opetteluun, verkostoitumiseen ja yleensä alkuperäisasukkaiden tarkasteluun eri tilanteissa "silmät auki".
Seminaarin yhteydessä minulla oli mahdollisuus haastatella kolmea Mannerheimin Lastensuojeluliiton maahanmuuttajataustaista työntekijää. Puhuttaessa tiedoista ja taidoista, jotka koulutuksessa ovat tärkeitä, Farzin Sadeghi, Fikrete Miftaki ja Kadriye Deniz korostivat viestintätaitojen (erityisesti hyvä kirjallinen ja suullinen suomenkielen osaaminen) jälkeen hyvän oman alan osaamisen tärkeyttä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että varsinkin ulkomaalaistaustaisen maahanmuuttajan on osattava ammattinsa erityisen hyvin. Farzin Sadeghi, joka itse on suorittanut insinöörin loppututkintonsa Suomessa, piti ihanteellisena sellaista tilannetta, jossa työnantajan kanssa yhteistyössä maahanmuuttajahenkilöstä koulutetaan osaaja juuri yrityksen tarpeisiin, "me koulutamme tämän henkilön teidän yritystänne varten".
Yrityksissä kannattaisi tehdä tunnetuksi niitä etuja, joita muualta maailmasta Suomeen asettautuneista asiantuntijoista tai esimiehistä on. Maahanmuuttajataustainen työntekijä esimiehenä - suhteessa työtovereihinsa - tuntee maahanmuuttajien tilanteet vaikka ei olekaan kaikkien kulttuurien asiantuntija. Tämän käsityksensä kautta hän voi tuoda myös laajempaa näkemystä yrityksen kanssakäymiseen asiakkaisiin päin.