Historiaa
Tarinankerronnan varhaiset muodot
- dramatisoiduilla, suullisesti kerrotuilla tarinoilla pidettiin yhteisöjen oma kulttuuri elossa ja siirrettiin tietoa sukupolvelta toiselle
- tarinoiden avulla myös säilytettiin ja siirrettiin eteenpäin tietoa yhteisön saavutuksista
- tarinat seurasivat ihmisiä, kun ihmiset vaihtoivat paikkaa
- tarinat olivat rakenteeltaan osittain avoimia, joten niitä pystyttiin tulkitsemaan aina uudelleen ja uudelleen kertojan vaihtuessa
- Yhteisöjen juurtuessa paikoilleen myös paikalla alkoi olla merkittävä osuus tarinankerronnassa (uskonnolliset rituaalit, joissa yleisö seurasi dramatisoitua tapahtumaa esim. temppelissä)
- Kirkon ja valtion erottuessa draama saavutti pikkuhiljaa itsenäisen aseman -> teatterit syntyivät
- Ks. Antiikin kreikan teatteri, jossa paikan merkitys korostui (skene)
- Aristoteleen teos Runousoppi (Poetics), kirj. 330-320 eaa.
- vrt. Aristotelinen dramaturgia* vrt. Aristotelinen dramaturgia
Keskiaika ja mysteerinäytelmät
- Keskiajalla yleistyivät miraakkelit eli pyhimysten teoista kertovat näytelmät (Miracle plays)
- Pian sen jälkeen mysteerinäytelmät eli raamatullisiin aiheisiin perustuvat näytelmät (Mystery plays)
-> Olivat tärkeässä roolissa, kun kansalle opetettiin kristillisiä oppeja- ks. English Mystery plays Youtubesta
- Mysteerinäytelmät olivat jo multimediaesityksiä: niissä käytettiin kuvaa, tekstiä, laulua ja rituaaleja yhdistettynä uskonnollisiin esineisiin ja pyhäinjäännöksiin. Esitys myös sopeutettiin tiettyyn arkkitehtuuriin, kuten kirkkoon. Valaistusta käytettiin tunnelman luomiseen.
- pian kirkon kävivät liian ahtaiksi esityksille, joten niitä pidettiin toreilla ja aukioilla. Esityksesti tehtiin episodimaisia ja toiminta hajautettiin eri esityksiin (kuitenkin saman viitekehyksen sisällä)
- tiettyä teemaa käsiteltiin siis sarjalla toisiinsa linkitetyillä esityksillä, joihin katsojat voivat valintansa mukaan osallistua haluamassaan järjestyksessä -> ensimmäinen epälineaarisen tarinankerronnan malli on siis tunnistettavissa
- Esityksiä myös toistettiin pitkään, joten katsojat saattoivat valintansa mukaan osallistua tiettyyn esitykseen useammankin kerran tai katsoa esityksiä eri järjestyksissä
- samaa periaatteetta käytetään mm. messuissa, seminaareissa yms. tapahtumissa nykyisinkin (vrt. esim. Documenta)
Keskiaika ja elisabetiaaninen teatteri
- ns. elisabetiaaninen teatteri (erityisesti Shakespeare) pyrki jatkuvasti rikkomaan antiikin kreikasta periytynyttä paikkasidonnaisuutta ja klassista kolmen näytöksen mallia: draaman tapahtumat venytettiin pitkille ajajaksoille. Tapahtumapaikkoja oli paljon ja ne vaihtelivat, toisin kuin antiikin draamassa.
- Shakespeare käytti myös paljon sivujuonia, jolloin samassa näytelmässä saattoi olla koomisia, melodramaattisia ja eeppisiä elementtejä
- Tällainen erilaisten elementtien verkosto ja sekoittaminen sekä niiden met mahdolliset tulkinnat sisältävät ja hypermedia-ohjelmista tuttuja dramaturgisia ominaisuuksia
Virtuaalisuus ja monimedialliset dramaturgiat (Non-European theatre, Wagner's Gesamtkunstwerk)
- Totaltheater -> Cinematic avantgarde (Eisensteinin montaasiteoria lyhyesti?)
- Digitaalisuus, laajennettu elokuva
- Immersiivisyys (erilaiset kokeilut)
Tarina ja sen elementit
- hahmot
- juoni
- tapahtumat
Tarinan rakennemalleja
Vuorovaikutteisen median ominaisuudet
- epälineaarisuus ja tilallisuus
- hypermedian rakenteet
- navigaatio
- käyttöliittymä
- yksilöllisyys (reception and action)
- monimediallisuus / välitteisyys
- verkostoituminen
- avoimuus (voi olla myös suljettua)
- hybridit (eri medioiden ja esitystapojen yhdistäminen)
Vuorovaikutteisten tarinoiden rakennemalleja
Kirjallisuus
Interactive dramaturgies. New approach in Multimedia Content and Design (ed. Heide Hagebölling)
Esimerkkejä
Hotel - an interactive tale
Death in Sakkara (BBC)
Daisy
CDX