Home

KESKEN!!!

Asuuko meissä jokaisessa pieni tuottaja?

Olen hämmentyneenä seuraillut viimeiset 15 vuotta kulttuurialan tuotannollisen koulutuksen muutosta. Ensin sitä annettiin yliopistoissa, joista lähimmin tunnen Jyväskylän yliopiston Cultural management-koulutuksen, jonka ensimmäisessä toteutuksessa olin opiskelijana. Sekä ensin taideyliopistojen yhteisen ja sittemmin Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuskeskuksen Arts management PD-ohjelman, jota olin osaltani koordinoimassa. Seuraava aalto taisi olla kansainvälistyminen. Sibelius-Akatemiassa aloittamani rockmanagerien koulutus vei Lontooseen, Tokioon, New Yorkiin ja moniin muihin maihin. Taidehallinnon puolen koulutusta koordinoin Pietarissa. Näissä kaikissa koulutusohjelmissa on ollut olennaisina aineina markkinointia, taloushallintoa, sponsorointia ja juridisia asioita. 

Sitten siirryin ammattikorkeakoulusektorille, missä olen ollut etuoikeutettu saadessani tulla osaksi kotimaista tiivistä kulttuurituottajia kouluttavien ammattikorkeakoulujen verkostoa. Maailmankuvani muuttui. Nyt tuottajuus olikin monen vuoden päätoimisen opiskelun vaativa pääaine. Siihen kuului kuukausien harjoittelua, Kotlerin 4 P'tä riitti vain ensimmäisten luentojen alkupaloiksi ja koulutusohjelmat profiloituivat - tosin ilman koordinaatiota, erilaisille tuotannon alueille. Tämän rinnalla organisoimani muutamien lähiopetuspäivien varaan rakennettu tuottajakurssitus tuntui köykäiseltä ja monesti suoranaiselta resurssien haaskaukselta.

Sitten vuoden 2004 tiennoilla alkoi tuntua, että ala on törmännyt ylitsepääsemättömiltä tuntuviin ongelmiin.

- tuottajaksi pikakurssilla, työväenopistolla, missä vain

- ESR-hankkeiden pikakurssitus: perusteita mutta ei syvää osaamista.

- kehittämistyö hankkeissa, mutta siellä tuottajuustavoite amk-näkökulmasta ei riittävän syventävän tason osaajuutta