Karen Stephenson aloittaa näyttämällä kaksi kuvaa. Toisessa on silkkitie ja toisessa internetiä kuvaava lähinnä avaruudelta näyttävä kuva. Tämä valottaa sitä, missä tällä hetkellä mennään verkostoitumisesta puhuttaessa. Mikä ei ole muuttunut, on ihmisten keskinäinen kanssakäyminen, kuinka he BOND toisiinsa. Onko olemassa toistuvia kuvioita?
Hän käyttää esimerkkinä verkostoa, jonka keskiössä on yksi puhujan opiskelijoista, Bart. Verkosto näyttää kuusisakaraiselta kukkaselta. Kaaviota katsomalla voidaan päätellä, kuinka keskiössä oleva henkilö on CONNECTED muihin ihmisiin.
Tosiasiassa näin selkeää kuvaa ei ole olemassa, vaan yhteys muihin ihmisiin on paljon epäselvempi kuva. Yhteyttä muihin ihmisiin ei voi nähdä tosielämässä, mutta sen vaikutukset voi.
Stephenson selittää tribalimismia kuviolla perheestä, jonka osaset ovat sinä, heilasi ja heilan äiti. Kun kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa heilasi on huonona jostain, mutta ei puhu siitä sinulle vaan äidilleen, joka sen jälkeen muuttaa käytöstään sinua kohtaan nähdään epäsuorien yhteyksien kautta tapahtuva kontrolli. Tällaisen epäsuoran linkin kautta tapahtuva kontrolli on jotain, mihin meillä ei ole koskaan täyttä kontrollia.