Metropolis
On vuosi 2026 ja maailma jakautunut kahtia. Horisontaalinen kahtiajako on tapahtunut ihmisten kesken. Toinen puolisko heistä on kaupungin rattaita pyörittävät kaupunkilaiset ja toinen taas herroiksi elävät suunnittelijat. Tämän ajatuksen ympärille on rakennettu vuonna 1927 valmistunut elokuva nimeltä Metropolis.
Valehtelisin jos väittäisin, että tämän elokuvan katsomiskynnys olisi ollut pieni. Vanhan ajan mykkäelokuva, joka käsittelee tulevaisuutta ei kuulosta perinteiseltä perjantain action-pläjäykseltä. Oli myös erittäin mukava huomata kuinka ennakkoluuloisesti ajattelin.
Metropolis oli erittäin positiivinen kokemus. Kuinka osuvasti voikaan kuvailla yhteiskunnallisten erojen ja tekniikan maailmaa aikakaudella jolloin tulevaisuuden näkymät olivat hyvin synkät ja sodan jälkeiset. Juoni oli välillä hieman vetelä ja pitkästyttävä, mutta elokuvan seuraaminen laadullisessa mielessä oli kiinnostavaa. Miten moista jälkeä voitiin saada jo vuonna 1927?
Kiitos ja kumarrus scifi-leffojen pioneerille!
Blade Runner
Olen nähnyt tämä elokuvan liian monta kertaa, jotta voisin sanoa tämän kerran olleen jotenkin maailmaa mullistava. On pakko myös sanoa, että elokuva on menettänyt hohtoaan vuosi vuodelta. Joskus jopa mietityttää, miksi elokuvaa pidetää jotenkin erityisenä klassikkona?
Vuosi oli 1982 kun eräs Ridley Scott ohjasi edellä mainitun tieteiselokuvan. Se sijoittuu synkkään vuoden 2019 Los Angelesiin, jossa ihmisten luomat Nexus-6 replikantit ovat nousseet kapinaan. Jo kerran karkoitetut replikantit palaavat maahan aiheuttamaan pahennusta ja kukas muu olisikaan parempi pelastus kuin jo eläkkeelle jäänyt replikanttimetsästäjä (Blade Runner) Deckard (Harrison Ford).
Rehellisesti sanoen, nautin enemmän Metropoliksen katsomisesta kuin tämän. Mielipiteeseen vaikuttaa tietenkin inhoni Harrison Fordia vastaan, mutta myös se, että mielummin tosi vanhaa kuin kasaria.
Ajatuskokeeni - Minuutti Mikkelissä
On vuosi 2053, Suomen pääkaupungissa paistaa aurinko. Minua oksettaa asua Mikkelissä, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. On vain sattuman kauppaa, että Mikkeli on Suomen viimeinen paikka, jossa on happea. Kukapa olisi uskonut, että kasvihuoneilmiöstä olisi apua?
Kaikki alkoi siitä, kun maapallomme alkoi täyttyä jätteistä. Vuoden 2021 NATO-kokouksessa päätettiin, että jokainen valtio uhraa yhden kaupungeistaan jätteille, jotta muu ympäristö voitaisiin puhdistaa niistä. Alkuperäisenä ehdotuksena oli Parkano, mutta se oli jo valmiiksi täynnä jätettä. Suomen edustajien käytyä kaikki järkevät vaihtoehdot läpi, jäljelle jäi vain Mikkeli. Siitä muodostuikin tämän hetken tärkein kaupunki.
Vuosien mittaan Mikkelin jätekukkulat kasvoivat entisestään ja saastuttivat sen ympärillä olevia alueita. Vähitellen saasteet olivat koko Suomen laajuisia ja ympäristöstä tuli asuinkelvotonta myrkyllisten kaasujen johdosta. Mikkelissä olevat jätteet tuottivat oman ekologisen järjestelmänsä, joka synnytti happea. Happi ei kumminkaan päässyt Mikkeliä ympäröivien pilviverhojen ohi vaan jäi kiertämään Mikkelin ilmakehään. Pilviverhoihin kohdistuneet auringonsäteet pitivät Mikkelin ilmaston trooppisena, samaan aikaan muu Suomi oli lähes jäätymispisteessä.
Meitä on enää 1200 ihmistä Suomessa. Suurin osa on siirtynyt Ruotsiin, joka kieltäytyi teknologisesta kehityksestä kansanäänestyksellä ja palasi takaisin keräilyluontoiseen kanssakäymiseen ja elämiseen. Siellä ympäristö on vihreää ja elämä sisäsiittoista. Minulla pakeneminen länteen ei tullut mieleenkään. Olen aina asunut Suomessa, tämä on kotini.