Peliteollisuuden kynnyksellä – näkökulmia alan koulutukseen, itsenäiseen pelikehitykseen ja kaupalliseen menestykseen
Toimintakeskus Happi, Global Game Jam – Helsinki
Viime viikonloppuna kävin tutustumassa Game Jam -pelitapahtuman yhteydessä järjestettyyn avoimeen keskustelutilaisuuteen, jonka aiheina olivat muun muassa peliteollisuus ja alan koulutus. Tilaisuudessa oli myös mahdollisuus tutustua pelimaailman nykymenoon eri näkökulmista. Uteliaisuuteeni vaikutti suurelta osin se, että olen työkollegani kanssa järjestämässä peliseminaaria 1. kesäkuuta 2012. Oli siis korkea aika päivittää tietoni pelimaailman nykymenosta, sillä nykyään taidan olla melko ulalla skenestä.
Olen elänyt lapsuuteni 80- ja 90-lukujen vaihteessa, jolloin kaikilla ”viileimillä” pojilla oli omat pelikonsolit. Kavereillani ja itselläni oli 8-bittinen Nintendo, joillakin ”outolinnuilla” saattoi olla Segan Mastersystem tai jopa Megadrive. Tuolloin oli äärimmäisen tärkeää se, että minkä pelikoneen oli valinnut, sillä se määritti pitkälti ydinkaveriporukan. Oli myös niitä, jotka olivat meidän konsoliväen näkökulmasta pahimpia nörttejä, nimittäin ne tyypit, jotka harrastivat tietokoneita. Yleensä tietokoneina olivat Amiga 500 tai saman yhtiön vanhempi laitemalli nimeltään Commodore 64 kasetti asemineen.
Nykyään meno on jo aivan toista luokkaa. Näitä pelien tekijöitä verrataan jopa rokkitähtiin ja ala on muutenkin erittäin suuressa nosteessa. Suomi on oppimieni tietojen mukaan yksi maailman johtavista peliteollisuusmaista ja ei pelkästään Max Paynen tai Rovion ansiosta.Suomessa on valtavasti pieniä peliyhtiöitä asukaslukuun nähden ja maastamme löytyy myös muutaman suurempi pelitalo. Opin, että pelimaailma on jo ohittanut tuottavuudellaan Hollywoodin elokuvateollisuuden ja pelimaailma ei ole enää pienten poikien juttu. Itse tilaisuus oli monipuolinen, sillä paikalla oli muun muassa Aalto-yliopiston pelipuolelta Miikka Junnila ja Mountain Sheep --peliyhtiöstä Kimmo Vihola. Kimmo kertoi meille paikalla oleville yhtiönsä suurimmista saavutuksista ja niin sanotun ”jammailun” merkityksestä. Tämä niin sanottu ”jammailu” on monelle peli-ihmiselle oiva paikka solmia uusia suhteita tai muuten vaan hengata ja siinä samalla luoda muutama pelikonsepti. Pelien tekeminen on siis yhteistyötä, joka vaatii monen alan asiantuntijoita ja ehkä vähän onneakin.
Nikita Gavrilenko
Kirjoittaja toimii Vyyhti – hankkeessa tuottaja.