Tiinan viikon reflektointi

Viikkoni Lyonissa www 2012 -konferenssissa

Konferenssi alkoi lupaavasti maanantaina, kun menimme ensimmäisille luennoille. Olin vähintäänkin pihalla, kun ensimmäiseen presentaatioon tulin myöhässä, koska oli merkitty alkavaksi klo 9.00, mutta oikeasti alkoi jo 8.45. Kuuntelin keskittyneenä ja sainkin jotain irti papereiden esittelyistä. Alkuvalmistautuminen oli mahdotonta, sillä paperit julkaistiin nettiin vasta presentaation jälkeen. Myöskään aikataulujen valmisteluihin ennen konferenssia ei ollut paljon aikaa, sillä virallinen ohjelma julkaistiin vasta viikkoa ennen. Maanantai-iltana kokoonnuimme yhdessä pohtimaan syömään maailman parhaita pizzoja ja pohtimaan päivän antia ja tulevaa viikkoa. Tiistaina emme kerenneet reflektoida, sillä minulla ja Villellä meni hotellinvaihdossa muutama tunti ylimääräistä aikaa ja kävimme vain kahdestaan syömässä vanhassa kaupungissa.

Vaihdoimmekin paljon ohjelmia vielä keskenämme, kun pääsimme tutustumaan tarkemmin osan sisältöön. Maantai ja tiistai oli pelkästään pre-konferenssia ja kaikissa työpajoissa ja tutoriaaleissa käsiteltiin näitä tieteellisiä papereita. Myös expoalue ja standit olivat vielä kesken alkuviikosta. Usein myös tutoriaalien ja työpajojen välillä ei ollut mitään eroa. Itse ymmärsin, että tutoriaaleissa olisi tarkoitus myös yleisön päästä kokeilemaan omalla koneella tehtäviä juttuja, mutta ne missä olin, keskittyivät vain luennoimaan. Teksti ja termit olivat erittäin kovaa kamaa ja oikeasti välillä oli erittäin vaikea ymmärtää edes se, mistä koko tutkimus kertoi. Itse turvauduin Googleen ja MOT-sanakirjaan luentojen ajan, kun etsin tietoa, jotta ymmärtäisin paremmin käsitellyt asiat ja teemat. Osakseen myös liveraportoinneissa jouduin ottamaan yhden näkökulman aiheeseen, koska koko esittely oli mahdotonta esim. puhujan hyppiessä aiheesta toiseen tai aihe oli niin laaja, että siihen olisi tarvinnut pohjalle monen vuoden yliopisto-opinnot. Kaikki luennoitsijat olivat vähintään tohtoritason opiskelijoita ja käytyäni keskustelua muiden kanssa, ihmettelivät he sitä, että olen vasta bachelor-tason opiskelija ja konferenssissa vieraana. Toisaalta itseäni ihmetyttää myös se, että miksi tämmöiset konferenssit pitäisi olla vain yliopistotason eliitille, onhan siellä paikalla myös työelämäedustajia ja muita sidosryhmiä. Itselläni on kokemusta nimenomaan erilaisista konferensseista, missä ei esitellä välttämättä pelkästään tutkimustietoa, vaan esimerkiksi työpaja on oikeasti työpaja, jossa ihmiset pohtivat yhdessä asioita jonkin teeman ympärillä. Toisaalta opiskelijakonferenssit voi myös laskea tietynlaiseksi koulutukseksi eikä niinkään konferenssiksi.

Keskiviikko ja konferenssin startti

Keskiviikkona konfenssi sai startin mahtavassa auditoriossa, jossa oli varmaan 3000 paikkaa. Pääpuhujat ja esittelijät johdattivat viikon aiheisiin, joista eniten pinnalla olivat avoin data / avoimen tiedon politiikka sekä intenetin saavutettavuus. Huomasi myös, että nyt paikalle oli saapunut paljon enemmän väkeä ja konferenssi saattoi alkaa. Myös expo-alue alkoi olla täydessä valmiudessaan ja suurin kuhina taisi tapahtua Googlen standilla. Keskiviikko jatkui konferenssikeskuksessa iltaan asti coctail-tilaisuudella. Parkkeerasimme Googlen ja coctail-pöydän väliin Markuksen ja Villen kanssa ja saimme pöytäämme myös muuta suomalaisvahvistusta. Aalto-Yliopistosta oli tohtori-opiskelija ja professori sekä Euroopan komission alaisena työskentelevä mies ja hänen vaimonsa. (Olen pahoillani, nimet ovat jääneet muistamatta ja tietenkään emme ottaneet kortteja heiltä, d'oh!). Vietimme kuitenkin suuren osan ajasta yhdessä nauttien viiniä ja juustoja, joista parhain oli Lyonin oma valkohomejuusto. Myös suklaafondue sai meidän innostumaan dippailemaan hedelmävartaita ja macaroneja suklaaseen! Tuntui ehkä hassulta, että olimme vain suomalaisten kanssa koko coctail-tilaisuuden, mutta myös monet muut olivat omissa oloissaan ja toisaalta koin sen myös verkostumiseksi, koska tulimme suhteellisen eri aloilta. Törmäsin suomalaispariskuntaan viikon aikana eri puolilla Lyonia monta kertaa, mikä oli hauskaa. Hauskaa on myös se, miten suomalaisista tulee keskenään puheliaita ulkomailla, kun taas Suomessa konferensseissa puhuminen keskenään voi olla haastavaa. Kävelimme puiston Tete D'orin kautta keskustaan vievälle bussile ja kävimme kolmistaan keskustassa istumassa juomassa oluet ja viinit samalla käyden läpi päivän ohjelmaa ja teemoja.

Torstai

Torstai oli meille kaikille jostain syystä haastava päivä, olimme kaikki hieman nuutuneita, ja viikko alkoi painaa päälle. Itse olin aamusta hyvin innokas ja raportointi keynotesta sujui hyvin, olin kuitenkin valinnut aivan väärän ohjelman iltapäiväksi ja se meni osittain pilalle, kun vaihdoin paikkoja. Olin erittäin innoissaan kuunnellessani Neelia Kroesia, Euroopan komission varapuheenjohtajaa! Puheen teemat olivat semmoisia, joista olen kiinnostunut, netin avoimuus, valtiovallan avoimuus netissä, oikeus nettiin jne. Tiedän, että harahdan usein poliittisiin puheisiin, mutta mielestäni Kroesin puhe ei ollut niin poliittinen ja tyhjä sisällöltään kuin olisi voinut olla. Päivä jatkui konferenssin jälkeen reklektoinnilla terassilla. Kävimme läpi viikkoa, sillä Markus ja Ville lähtivät jo perjantaina aamupäivällä pois. Itselläni oli hieman haikea olo, sillä jäisin yksin viimeiseksi päiväksi ja muutenkin Lyoniin yksin viikonlopuksi. Ville ja minä päätimme kiivetä vielä hostellin vieressä olevalle mäen huipulle katselemaan maisemia.

Lounasaika ja kahvitauot

Torstaina lounaalla löysimme vihdoin kasvispöydän ja saimme Markuksen kanssa vedettyä navat täyteen. Oli lounaalla ollut muutenkin meille sopivaa ruokaa, mutta niiden etsiminen oli aika haasteellista liharuokien keskeltä. Onneksi söimme molemmat kalaa. Vähän harmitti, että kasvispöydän löytämiseen meni kolme päivää! Lounasseura vaihtui aina päivittäin ja esim. keskiviikkona keskustelimme pitkään miehen kanssa, joka oli kotoisin Kanadan Montrealista. Samoin Markus tutustui myös vapaaehtoiseen, joka antoi meille yhteystiedot vapaaehtoiskoordinaattoriin, jos haluaisimme Villen kanssa hakea vapaaehtoisiksi seuraavan vuoden www-konferensiin (Rioon!) Minä ainakin päätin hakea ja aionkin laittaa viestiä heti kotiin päästyäni. Lounaan yhteydessä tarjottiin aina taivaalliset leivokset jälkiruoaksi ja nautimmekin ne usein auringonpaisteessa ulkona. Käytimme myös kahvitauot usein expoalueelle kiertäen tutkien standeja ja postereita. Ihmiset kävivät keskustelua kahvittelun lomassa ja tauoilla oli mukava tunnelma.

Perjantai

Jäin tosiaan keynoten jälkeen yksinään konferenssiin. Tapasin Viktorin, kenen kanssa vietimme tiistaina lounaan. Lyöttäydyin hänen seuraan koko päiväksi, ja ei hän nyt ainakaan suoraan sanonut, ettei seura kelpaa. Kävimme Google-standilla, missä sain Android-pehmolelun liityttyäni Googlen students -piiriin. Kävin myös www 2013-standilla, missä osallistuin kilpailuun ja voitin lippiksen ja muistitikun, otin mukaan myös esitteitä koululle tuotavaksi. Valmistelu ensi vuoden konferenssiin näyttää olevan pitkällä ja vaikuttaa siltä, että siitä tulee oikein huippu. Voi kun voisin olla mukana siellä myös! Perjantai meni luentojen osalta hieman haparoiden, sillä aloin vain olla väsynyt ja lisää perjantain tunnelmista kerroinkin jo toisessa tekstissä. Illan vietin hollantilaisten Viktorin ja Janvillemin kanssa, sekä seurassamme oli myös ranskalainen mies ja muutama nainen, joiden nimiä en kyllä osannut edes lausua. Toinen heistä otti yhteystietoni, joten ehkäpä lisäävät kaveriksi Facebookissa. Keskustelimme hollantilaisten ja ranskalaisen kanssa monista nettiin liittyvistä asioista viinin ja oluen äärellä ja vertasimme myös Suomen, Ranskan ja Hollannin tapoja toimia. Välillä dialogi oli kyllä semmoista nörtteilyä, että saatoin vain seurata vierestä ja hymyillä itsekseen. Kaikin puolin onnistunut perjantai, vaikka olikin ikävä Markusta ja Villeä heti!

Mitä jäi käteen?

Tuntuu, että digitaalinen maailma ja internet ovat avautuneet minulle aivan uusina käsitteinä. Tuntuu, että suuntani opiskelijana ja ihmisenä on taas saanut uudemman ulottuvuuden ja tiedän jos vähän enemmän mitä tulevalta opintnäytetyöltä tai työltäni haluan. Tietenkin todella tieteellinen teksti ei minulle sovi, sillä olen aivan kädetön matematiikassa ja  muissa luonnontieteissä, olen myös käytännön kautta oppija, ja myös kirjoittamisen ja reflektoinnin kautta olen oppinut omasta oppimisesta lisää ja osaan arvostaa itse kirjoitettua tekstiä. Haluan ehdottomasti jatkaa työskentelyä sosiaalisen vaikutuksen ja avoimemman internetin puolesta. Saavutettavuus-asiat nousivat minua erittäin paljon kiinnostaviksi aiheiksi ja aion lähteä tutkimaan näitä aiheita enemmän omassa opiskelussani. Opin itsestäni myös sen, että pärjään ulkomailla ja vieraiden ihmisten kanssa englanninkielellä hyvin! Haluan tarkkaan miettiä ensi vuoden opiskelukuviot, mutta siitä olen varma, että haluan tehdä töitä edelleen ihmisten paremman elämän puolesta ja näkökulma internetin saavutettavuuden kautta voisi olla yksi avainsanoista. Olen kiitollinen konferenssin annista, vaikka kaikkina päivinä ei tuntunut siltä, että on ihan oikeassa paikassa. Ymmärrän sen, että olimme kurssin ensimmäinen ulkomaan konferenssi porukka, joten jonkinlainen pilotin pilotti tämä oli. Itsellä meni käytännön järjestelyt vähän puihin, koska hotelli osottautui sudeksi. Olen laatinut kirjeen Lyonin turistitoimistolle, paikkaan, josta varasin hotellin ja Ranskan kuluttajasuojaviranomaisille. Aion ehkä Suomessa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, jos osaisivat neuvoa asian suhteen. Toivon tosiaan, etten tuo Suomeen tuliaisiksi minkään sortin ötököitä enkä joudun mihinkään tuholaistorjunta-kierteeseen kotona.

Lopulta voin todeta, että olen iloinen siitä, että pääsin tutustumaan Villeen ja Markukseen koulun ulkopuolella, ihmiset vapaalla on aina vähän erilaisia, ja meillä oli oikein hauskaa matkan ajan ja se antoi minulle myös paljon voimia! Itsekseen vietetty aika on myös tehnyt hyvää, mutta olen huomannut itsestäni sen, että minulla on luontainen kyky ja tarve jakaa elämä ja hetki muiden kanssa. Tuntuu, että olen kasvanut myös ihmisenä matkan ajan. Anteeksi tämä klisee, mutta näin vain on! Lyhyessä ajassa toisessa maassa ja kodin ulkopuolella ja ihan yksin, tulee ajatuksia päähän, jotka muuten torjuu mielessään. Suomeen palaa yhä eheämpi Tiina, joka tietää taas vähän enemmän opiskeluista ja elämästä!