Metropolis
Fritz Langin elokuva Metropolis julkaistiin 1927. Näen että kirjoittajat (Lang ja Thea von Harbou)halusivat toisen maailman sodan jälkeen esittää ajatuksen ihmisen inhimillisyydestä. Sodan kokemukset saivat heidät kenties ajattelemaan ihmisen kykeneväisyyttä mennä mukaan kaikenlaisiin kauhutekoihin. Toinen tärkeä oletus on ihmisten jako ryhmiin. Elokuvassa työläiset ja ajattelijat. Näen tämän kirjoittajien omana poliittisena pamflettina, siitä mitä he pelkäävät. Metropolis elokuva, vaikka se sijoittuu vuoteen 2027, se vaatii katsojalta joitain tiedettyjä olemassa olevien totuuksia. Elokuvassa ihmiset elävät yhteiskunnassa, järjestetyssä sellaisessa. On siis oletettavaa, että ihmisten luoma yhteiskuntajärjestys ei tule muuttumaan koskaan. Elokuvassa oleva ihmisen ylivertaisuus ja kaikkeen pystyvyys ei ole mahdollista tässä maailmassa, jossa elämme. Skenaario ei tieteen osalta ole koherentti. Ihminen ei voi herättää henkiin elottomia esineitä. Myös valta jakautuu meidän yhteiskunnassamme erilailla. Yksi ihminen ei voi edes yrittää hallita kuten johtaja Fredersen. Ihmiset eivät päästä vallasta irti. Ja vaikka kaupallisuuden sanotaan hallitsevan nykyään, se silti on riippuvainen ihmisten mielistä, onko heillä ostohaluja vai ei. Mielestäni tämä ajatuskoe paljastaa omasta ajattelustamme paljon asioita. Se on kuitenkin vahvasti katsojakohtaista. Elokuvassa kylmiksi kuvatut ihmiset, eivät todellisuudessa olisi sellaisia. Mielestäni ihmisen moraali ja tavat joilla hän kiinnittyy yhteiskuntaan ovat todellisuudessa niin erilaiset, ettei tällaista Metropolis-yhteiskuntaa voisi syntyä. Ihmiset ovat todellisuudessa vapaampia, tunteellisempia, ja irtonaisempia toisistaan ja yhteiskunnasta kuin mitä Metropolis-elokuva esittää.
Blade Runner
Kirjoittajan tarkoitus on ollut jälleen kerran fantasioida ihminen hallitsemaan maailmaa teknologian avulla. Blade Runner on siis siltä osin samantyyppinen elokuva kuin Metropolis. Replikantit ovat kuitenkin pidemmälle vietyjä robotteja, jotka pystyvät tuntemaan. Kun osa niistä nyt nousee kapinaan, se aiheuttaa ihmiselle ristiriitoja, koska ihmisen on nyt kyettävä olemaan tuomarin asemassa päättäessään voiko inhimillinen olento elää. Ajatus on mielestäni naurettava. Ihminen ei koskaan tule niin viisaaksi ja älykkääksi, että se pystyisi tekemään tuollaisia päätöksiä. Toisaalta elokuvan päähenkilö ei loppujen lopuksi toimi aivan yksiselitteisesti. Ennakko-oletuksina tässä elokuvassa ovat nykyinen historia, ja yhteiskunta-asetelma. Teknologia on kehittynyt vuoteen 2019 niin paljon, että autot lentävät. Yhteiskunta on olemassa ja tärkeintä on, että lait ovat edelleen voimassa, ja joku niitä valvoo. Skenaario ei ole mielestäni täysin mahdollinen maailmassamme. Siinä on otettu huomioon nykyinen skenaario siitä, että Kiina nousee taloudellisesti ja ihmiset sekoittuvat toistensa kanssa laajasti, mikä voisi olla totta. Kuitenkaan tekniikka ei ole niin pitkällä, että esim. autot lentäisivät ja robotit olisivat 10 vuoden päästä ihmisen kaltaisia. Ihmisillä on tällä hetkellä suuria ongelmia pelkästään omien valtioiden pitämisessä pystyssä, että nyt tuskin lähdetään kehittelemään seuraavan vuosikymmenen aikana voimallisesti oman kuvan kaltaisia olentoja. Rahallisesti se on mahdotonta.
Lisäksi uskon valtioiden olevan niin protektionistisia, etteivät parhaimmatkaan ihmisten sekoittumisskenaariot toteudu pitkään aikaan. Jälleen kerran Blade Runner-elokuva paljastaa maailmastamme sen, mitkä arvot ovat meille tärkeitä. Hyvyys ja pahuus, ja niiden välinen taistelu. Blade Runnerissa maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin Metropoliksessa, mutta se paljastaa että kirjoittajat tai katsojat hakevat loppujen lopuksi totuutta asioista. Juuri aina ihmisen mielessä olevaa oikeanlaista totuutta.
Oma ajatuskoe tulevaisuudesta
Vastakohtaparini ovat hallittu-hallitsematon, runsas teknologia-vähäinen teknologia, tasa-arvo-epätasa-arvo. Tulevaisuuteni sijoittuu ainakin sadan vuoden päähän. Oletan, että valtiot, sellaisina kuin ne nyt ovat, ovat edelleen olemassa. Yhteistyötä tehdään samalla tavalla valtioiden ja ihmisten kesken. Uskonnot, ja tavat ovat samanlaisia, mutta kirjo on todella paljon suurempi. Ei ole olemassa yhtä suurta uskontoa, vaan uskonnot ovat lakanneet kamppailemasta suurimman asemasta, tosin kuitenkaan ne eivät luovu omastaan jo saamastaan asemasta. Oletan siis, että perustat elämiselle ovat pysyneet samoina. Se mikä on muuttunut, on suhde maapalloon. Teknologia on valjastettu olemaan niin tehokasta, että mitään ei käytännössä katsoen heitetä pois, vaan kaikki kierrätetään. On siis runsaasti teknologiaa, mutta se on pientä ja ihmisen käyttöön sopivaa. Kaikilla on kuvapuhelin, kannettava televisio, pieni tietokone, joka toimii kaikkialla. Ihmiset hakevat tietonsa ja uutisensa netistä. Kuvan laatu on niin hyvä, että kuva on kuin katsoisi ikkunasta ulos. Hologrammiteknologia toimii esimerkiksi kokouksissa, jos joku ei pääse paikalle. Kaikki tämä on tulosta siitä, että ihminen on kehittänyt energiaa niin, että se on kestävää. On kuitenkin käynyt niin, että historian mokia korjataan vielä, koska esim. 2050- luvulla vielä ydinvoimalla tehtiin mahdolliseksi suuri teknologianousu, jolla kaikki keksinnöt autettiin kehittyviksi. Sekasorto ja hallinta vaihtelevat, ja koska luonnonkatastrofit ovat arkipäivää joka puolella maailmaa. Niistä selviäminen tuottaa sekasortoa. Maailmanhallitus on kuitenkin olemassa. Se on hidas, mutta sen alaisena toimivat kaikki valtiot, YK, Nato, EU, järjestöt. Suomi on pieni maa edelleen, mutta siitä on tullut yksi johtavista veden viejistä. Luonnon arvot siis otetaan huomioon, mutta esimerkiksi Suomea ympäröivässä Itämeressä ei enää paljon kalastella.
Pieni yksilö joutuu harkitsemaan tarkoin omaa tulevaisuuttaan. Nuoret alkavat kerätä rahaa tulevaan elämäänsä jo koulussa, koska yhteiskunta ei enää elätä kunnolla. Jos vanhemmat eivät ole alkaneet säästää rahaa lapsen opintoihin, hän joutuu anomaan stipendiä koulutukselleen. Usein kuitenkin ihmiset ovat vapaampia, kuin nyt, sillä oman maan viljely, ekologisuus, ja kierrättäminen ovat arkipäivää. Asenteet ovat siis muuttuneet. Yhteiskunta on kahtiajakautuneempi rikkaisiin ja köyhempiin, mutta arvot ovat myös vapaampia. Fyysisesti tämä kaikki on mahdollista. En näe, että maailmassa teknologia voi sadassa vuodessa olla niin mullistavan nopeaa, että eläisimme robottien kanssa. Ihmisten elämää on helpotettu koneilla edelleen. Mutta koska energiankulutus on pitänyt pysäyttää ja vähentää, se on vaikuttanut ihmisten tapoihin elää. Koska ihmisten arvot menevät aalloissa, on aina liberaali jakso, jonka jälkeen tulee konservatiivisempi jakso,ja niin edelleen. Niinpä nämä muokkaavat tulevaisuutta, ei niin rajusti kuten usein elokuvissa, vaan pinnan alta. Globalisaatio on edistynyt, mutta koska ihmiset ovat pinnallisia ja itsekkäitä on varmasti myös jaksoja, jolloin valtiot ovat käpertyneitä sisäänsä, mikä hidastaa suurta kansallisuuksien sekoittumista. Oma ajatuskokeeni paljastaa sen, että toivon maailman pysyvän samanlaisena. Olen myös varma, ettei ihminen koskaan opi. Oma maailmamme on tällä hetkellä tilanteessa, jossa kukaan ei oikein tunnu tietävän sittenkään mitä tehdä, kuin jos vertaa parin vuoden takaisiin mielikuviin tulevaisuudesta. Tänään ja huomenna haasteina ovat ekologinen ja taloudellinen katastrofi.