3. PERUSLAIT
Hydrauliikan peruslait voidaan jakaa hydrostaattiseen ja hydrodynaamiseen osaan. Hydrostatiikka käsittelee levossa olevia nesteitä ja hydrodynamiikka virtaavia nesteitä.
Hydrauliikassa paine (p) käyttäytyy matemaattisessa käsittelyssä samoin kuin sähkötekniikassa jännite (U). Tilavuusvirta (Q) vastaa sähkövirtaa (I) ja virtausvastukset sähköisiä resistansseja.
3.1 Hydrostatiikka
3.1.1 Paine
Hydraulinen paine vaikuttaa nesteessä yhtä suurena joka puolella. Paine, pinta-ala ja voima sidotaan toisiinsa yhtälöllä:
(1)
Yhtälö on käyttökelpoinen mm. sylinterin mitoituksessa.
Esim:
Mikä on tarvittava sylinterin halkaisija, jolla voidaan kannattaa 10 KN kuorma (F), kun käytettävissä on 100 bar paine (p).
Sylinterin pinta-ala sijoitetaan yhtälöön p=F/A, josta saadaan halkaisijaksi:
Hydrauliikan yhteydessä paineet ilmaistaan tavallisesti ylipaineena, eli ilmanpainetta ei huomioida. Mikäli halutaan käyttää absoluuttista painetta on ylipaineeseen lisättävä ilmanpaineen osuus n. 1 bar. Katso kuva1.
3.1.2 Hydrostaattinen paine
Nesteen oma paino aiheuttaa syvyydessä h olevaan kappaleeseen paineen p= r×g×h, vaikka ulkoista painetta ei olisi. Normaalisti hydrostaattista painetta ei huomioida hydrauliikkajärjestelmissä (jos korkeus h ei ole suuri, h<10m), sillä sen vaikutus on n. 1 bar jokaista 10 m nestekorkeutta kohti.
Kuva 1
Alhaisilla paineilla mm. pumppujen imuputkissa hydrostaattinen paine (imukorkeus) ja ilmanpaine on kuitenkin huomioitava kavitaatiovaaran vuoksi. Kavitointi tarkoittaa paineen laskua niin alas, että neste alkaa höyrystymään ja siihen syntyy höyrykuplia. Paineen noustessa höyrykuplat puristuvat kokoon ja pyrkivät törmäämään lähimpään metallipintaan erittäin suurella paineella. Törmäys aiheuttaa metallihiukkasen irtoamisen ja sitä kautta kavitaatioeroosioksi kutsuttua kulumista. Pumpun kavitointi kuuluu matalana sihisevänä äänenä. Kuvasta 2 näkyy, että pienin sallittu paine imukanavassa on n. 0,7 bar (0,3 bar alipainetta).
3.1.3 Yhtyvät astiat
Koska paine vaikuttaa nesteessä saman suuruisena joka puolella, saadaan kuvan 3 tapauksessa tasapainoehdoksi:
Yhtälöä voidaan käyttää esim. hydraulisen puristimen voimien laskennassa.
3.2 Hydrodynamiikka
Hydrodynamiikassa tarkastellaan liikkeessä olevia nesteitä (ja kaasuja). Seuraavassa tärkeimpiä hydrodynamiikkaan liittyviä yhtälöitä.
3.2.1 Jatkuvuusyhtälö
Kokoon puristumattomalla nesteellä tilavuusvirta Q= v ×A on putken jokaisessa poikkileikkauksessa vakio. Tästä saadaan jatkuvuusyhtälöksi: (kuva 4)
(3)
Yhtälöllä Q= v×A voidaan määrittää mm. putken halkaisija kun tiedetään tilavuusvirta.
(4)
Kuva 4
Hydrauliikkaputkien virtausnopeussuositukset ovat seuraavat:
paineputki:
p= 0.....160 bar, Q pienempi kuin 10 l/min; v= 1...2 m/s
p= 160...400 bar, Q pienempi kuin 10 l/min; v= 2...3 m/s
p= 0.....160 bar, Q suurempi kuin 10 l/min; v= 3...5 m/s
p= 160...400 bar, Q suurempi kuin 10 l/min; v= 5...7 m/s
imuputki: v= 0,5...1,5 m/s
A
paluuputki: v= 1...3 m/s
Kuvasta 5 selviää mitä putkiosuuksia tarkoitetaan paine, paluu- ja imuputkilla. d tarkoittaa putken sisähalkaisijaa. Lopullinen putken valinta voidaan tehdä vaikkapa yllä olevan taulukon avulla huomioiden putkessa vallitseva suurin paine.
Virtausnopeuteen perustuvan mitoituksen avulla ei voi taata, että painehäviöt jäävät riittävän pieniksi. Painehäviöt muodostuvat
suuremmiksi pitkissä ja mutkaisissa putkistoissa. Tällöin tulisi käyttää alhaisempia virtausnopeuksia.
Putkivirtauksen painehäviöitä käsitellään myöhemmin tässä monisteessa.
3.2.2 Kirchoffin 1. laki
Kirchoffin 1. laki pätee myös hydrauliikassa. Risteyskohtaan tulevien ja siitä lähtevien tilavuusvirtojen summa on yhtä suuri:
(5)
3.2.3 Bernoullin yhtälö
Bernoullin yhtälö sitoo toisiinsa paineen, virtausnopeuden ja korkeuseron. Kokoon puristumattomalle, kitkattomalle virtaukselle yhtälö on muodossa: (6)
B
Ensimmäistä termiä kutsutaan nopeuskorkeudeksi, toista painekorkeudeksi ja kolmatta asema-korkeudeksi. Summaa H kutsutaan hydrauliseksi korkeudeksi. Yhtälö saadaan painemuotoon kertomalla termillä r×g:
C
Tässä ensimmäinen termi on staattinen paine, toinen dynaaminen paine ja kolmas hydrostaattinen paine.
Todellisessa virtauksessa on aina kitkahäviöitä. Tällöin hydraulinen korkeus H ei pysy vakiona, vaan pienenee virtaussuunnassa. Kitkahäviöiden osuus muuttuu lämpöenergiaksi, jota Bernoullin yhtälö ei huomioi. Häviöiden osuus yhtälössä huomioidaan korkeus- tai painehäviönä. Kitkallisella virtauksella Bernoullin yhtälö muuttuu muotoon:
Termi Dh on vastuskorkeus. Se ilmaisee hukkaan menevän osan energiasta, joka normaalisti muuttuu lämmöksi.
Painemuodossa yhtälöstä tulee:
Termi Dp ilmoittaa painehäviön.
Bernoullin yhtälö on energiayhtälö ja kertoo mm. sen että, virtausnopeuden kasvaessa paine pienenee ( vert. kaasuttimen kurkku)ja päinvastoin.
Kun putkisto on mitoitettu oikein; (virtausnopeus max. 7 m/s painelinjassa), dynaamiseksi paineeksi saadaan 0,21 bar (öljyn tiheys 850 kg/m3). Ts. dynaamisen paineen merkitys on vähäinen. Tavallisesti myös hydrostaattisen paineen merkitys on pieni. Usein voidaankin dynaaminen paine ja hydrostaattinen paine jättää huomioimatta ja tällöin Bernoullin yhtälö supistuu muotoon:
3.2.3 D
Viskositeetti
Virtausaineen viskositeetilla tarkoitetaan sen kykyä vastustaa vierekkäisten kerrosten välisiä siirtymiä. Suuri viskositeetti tarkoittaa "sakeajuoksuista" nestettä. Jatkossa käytetään kahta erilaista viskositeettia:
- dynaaminen l. absoluuttinen viskositeetti (η)
- kinemaattinen viskositeetti (ν)
Dynaaminen viskositeetin määritelmä perustuu nesteen kykyyn vastustaa muodonmuutoksia.
Viskositeetti on nesteen juoksevuuden mitta. Dynaamista viskositeettia määritettäessä viskositeetti luonnehditaan nesteen kyvyksi vastustaa muodonmuutoksia.
Kuvassa 6 vertaillaan SAE ja ISO viskositeettiluokituksia. Viskositeetin määrittely tapahtuu usein erilaisilla kokeellisilla menetelmillä. Eri menetelmillä saatuja viskositeettiarvoja voidaan vertailla taulukoiden avulla toisiinsa.
Kuva 6
Vedettäessä levyä ohuen nestekerroksen päällä voimalla F, syntyy nestekerrokseen kuvan 7 mukainen nopeusjakauma. Voima F määritellään yhtälöllä: |
Kinemaattinen viskositeetti määritellään Maxwellin mukaan:
Lämpötila vaikuttaa voimakkaasti hydraulinesteiden viskositeettiin. Lämpötilan laskiessa viskositeetti kasvaa. Paineen kasvu kasvattaa myös viskositeettia.