Keskeisimpiä tekniikoita

Tässä esimerkinomaisesti muutamia omia työtapojani erilaisista esityksen ryhmäkäsikirjoitusprosesseista.

Raa'asti jaoteltuna työvaiheet voi jakaa aloitukseen, materiaalin tuottamis- ja vyöryttämisvaiheeseen, tuotetun materiaalin analysoimiseen ja jatkotyöstämiseen sekä  järjestämiseen eli draamallisen komposition mudostamiseen. Työvaiheet eivät ajallisesti välttämättä ole peräkkäisiä, vaan limittyvät ja lomittuvat. Jarkko Suhonen on Pro gradu-työssään "Toiminnallista dramaturgiaa - Kirjoittajan rooli devising-prosessissa kirjallisuuden ja oman kokemuksen valossa" eritellyt prosessia erityisesti kirjoittajan näkökulmasta.

Esitys ei ole kattava, vaan nopea otos. Olen valikoinut mukaan nyt ennenkaikkea tekstiin liittyviä tapoja, ja niitä, joiden ajattelen mahdollisesti toimivan myös ilman toisten näkemistä - toiminnalliset, suoraan näyttämölle rakentavat tekemisen tavat olen toistaiseksi jättänyt pois.Jossain kohti kyseessä on eksakti harjoite, joissain taas laveammin prosessin vaihe, johon minulla on useita työtapoja. Käytettävät tekniikat riippuvat aina ryhmästä, ja siitä, mikä tuntuu minkäkin kokoonpanon kanssa toimivan. Ryhmä voi myös kehittää omia tekniikoitaan.

Ehkä tästä saa pientä mielikuvaa siitä, mitä yhteisöllinen käsikirjoittaminen saattaa olla.

1) Aloitus - ryhmäytyminen

Tämä pätee oikeastaan kaikkeen ryhmätoimintaan, mutta erityisesti silloin, kun päämääränä on yhteinen teos. Alussa on hyvä sopia yhdessä se, mitä tehdään, keitä on mukana tekemässä ja mikä on kenenkin vastuu ja vapaus. On tärkeää, että tässä pisteessä kaikki ovat paikalla ja pääsevät mukaan - teoksen omistajuus, sitoutuminen ja uskallus syntyvät siitä, että on ollut paikalla saattamassa sitä liikkeelle. Jos ryhmä innostuu yhdessä, ollaan jo pitkällä.

2) Keskustelu, keskustelu, keskustelu

Tuottaakseen yhteisen teoksen ryhmän tulee päästä käsiksi yhteiseen maailmaan. Välttämättä tämä ei tekovaiheessa kiteydy yhteiseksi väitteeksi tai juoneksi, vaan mielikuvaksi jostain vaikeasti määriteltävästä. Maailma syntyy keskustelemalla.

Vetämissäni ryhmissä keskustelu on usein tavalla tai toisella strukturoitua.  Olen valinnut aiheen, jonka ympärillä liikutaan tai ongelman, joka kyseisenä päivänä pyritään ratkaisemaan. Jokaisella on vuorollaan puheaikaa, tai vetäjänä pidän huolta että kysyn eri henkilöiltä heidän mielipidettään. Vaikka ideointivaiheessa keskustellaan ryöpsähtelevämmin, tehdään päätökset yhdessä: kun ratkaisu on löydetty, käydään vielä läpi jokaisen kanta ratkaisuun. Vastauksena saattaa olla 5 innostunutta kyllää, 1 kokeillaan vaan mutta ei todellakaan tuu toimimaan sekä 7 ehkää.

Keskusteluja on mahdollista toteuttaa pienemmissä ryhmissä, pareittain jne.

Keskustelun tapa vaihtelee työvaiheen mukana: alussa pyritään tuottamaan ideoita ja materiaalia sekä kartoittamaan käsiteltävää aluetta, keskivaiheissa valikoidaan ja jalostetaan aiempia ajatuksia ja loppupuolella tehdään lopullisia päätöksiä. Vetäjän tehtävänä on järjestää, kuulla ja edesauttaa keskustelua, sekä vetää keskustellun pohjalta johtopäätöksiä.

3) Ideointi/fokusointi

Tätä tekniikkaa käytän paljon yhteisen päämäärän hahmottamiseksi, myös aivan ryhmän aloittaessa. Hienoa tässä on se, että vapaa ideointi tuottaa tietyn kehyksen esityksen tekemiselle - tällä maaperällä me liikumme nyt. Samalla fokusoinnin avulla tietyt asiat nousevat tärkeimmiksi.

1. taustakeskustelu - mitä ollaan tekemässä, mitä mielikuvia eri ihmisillä tänään on (toisinaan tämä jää pois, jotta ideat ovat mahdollisimman erilaisia alkuvaiheessa)
2. aivomyrsky: post-it- lapuille kirjoitetaan kaikki mahdolliset ideat vetäjän määrittelemien otsikkojen alle esim. esityksen aiheesta, työtavoista, tai rakenteesta. Aikaraja, 10-30 min., kirjoittamisen aikana ei puhuta, ideoita ei tarvitse sensuroida.
3. luetaan kaikki laput läpi ja jaotellaan: onko samoja ideoita monta kertaa? Mitkä ajatukset liittyvät toisiinsa? Tällöin muodostuu yleensä jonkunlainen ideakehys - tämän alueen sisällä liikumme, nämä ajatukset ovat ryhmälle yhteisiä.
4. Jokaisella on 5 ääntä. Jokainen merkitsee äänensä lappuihin. Eniten ääniä saaneet ajatukset nostetaan esiin jatkokeskustelua varten.

Tällä tavoin saadaan kaikki mahdolliset ideat konkreettisesti esille ja samalla valittua ne, joita ryhmä pitää tärkeinä. Myös yli jääneet ideat jäävät muistiin, ja niitä voi tarpeen tullen poimia esiin ja keskusteluun.

4) Aiheeseen tutustuminen

Erilaisiin materiaaleihin tutustuminen - lukeminen, elokuvien katselu, sanomalehtileikkeet, kuvat, musiikit jne. Tämä on keskustelun tavoin yhteisen maailman ja kielen luomista. Voidaan etsiä tyyliä, kuvia, kieltä, aihetta... Esimerkiksi:

Jaoimme ryhmää kiinnostavat aiheet tulevaisuudesta seuraavasti:
- yksinäisyys
- tulevaisuuden seksi
- luontosuhde (sis. katastrofit, ilmastonmuutos)
- teknologian kehittyminen (sis. vähän edellisiä)
- massatuotanto, lihatuotanto
- kielen muuttuminen

Jokainen valitsi itseään kiinnostavan osa-aueen ja tutki sitä muutaman päivän ajan. Tämän jälkeen hän kertoi tuloksensa pienellä luennolla. Osa-alueista tehtiin myös pienet esitykset toisille ryhmäläisille.  

Tai:

Jokainen keräsi yhden viikon ajan kaikki tulevaisuutta käsittelevät lehtiartikkelit, jotka löysi. Yhdessä tarkasteltiin sitä, mitä tulevaisuudesta tällä hetkellä kirjoitetaan.

5) Listat

Keskusteluissa synnytetään listoja ja harjoituksissa kirjoitetaan listoja. Esimerkiksi yritimme vuosi sitten jakaa hämärän käsitteen "tulevaisuus" erilaisiin osa-alueisiin sen mukaan, mikä ryhmästä tuntui kiinnostavalta. Lisäksi kirjoitimme listoja mm. erilaisista mahdollisista rakennemalleista, niistä asioista jotka ovat esityksessämme kussakin työvaiheessa tärkeitä sekä siitä, mitä kaikkea tulee muistaa ennen esityksen alkua.

6) Monologit, tajunnanvirrat

Monologien kanssa työskentelemme usein siinä vaiheessa, kun jo tiedämme aiheestamme tai muusta työskentelyn lähtökohdista jotain. Esiintyjät istuvat vuoron perään tuolille, ja puhuvat antamastani aiheesta (joka on yleensä noussut esiin keskustelun tai muun ryhmän toiminnan kautta) tietyn ajan (1-2-5 minuuttia). Toisinaan puhe saatetaan tuottaa roolissa. Puhetta tuotetaan taukoamatta kyseinen aika, jos mitään ei tule mieleen voi aloittaa alusta tai toistaa samaa.  Monologeja tehdään useita, ja keskustelemalla mietimme jälkikäteen, mikä jäi kiinnostamaan, mistä haluaisi kuulla lisää.

Olemme myös kirjoittaneet monologeja, joita on luettu ryhmälle ja muokattu palautteen pohjalta. Monologit ovat usein ensimmäiset kirjalliset tuotokset, jotka hahmottavat aihetta. Niitä saatetaan käyttää esityksessä sellaisenaan tai dialogien materiaaliksi hyödyntäen.

Harjoitus vertautuu Natalie Goldbergin kirjoitusharjoitukseen, jossa määritellyn ajan pyritään pitämään kynä liikkeessä. Millaisia ajatuksia nousee esiin, kun ei ehdi kontrolloida?

7) Kohtausten kirjoittaminen, kommentointi, palautteenanto eli jäsentyneempi kirjoittaminen

Peruskirjoittamista, niin, että ryhmälle on jaettu eri osa-alueet joita eri henkilöt kirjoittavat. Usein tuntuu, että mitä enemmän on muuta pohjatyötä tehty, sitä käyttökelpoisempia kohtaukset esityskokonaisuuden kannalta ovat.

Kirjoittamisessa ryhmällä kannattaa olla selkeästi määritelty yhteinen päämäärä ja kehys. Esimerkkeinä Juha Hurmeen tehtävä Turun Taideakatemiassa: kirjoittakaa Daniel Hjort- näytelmän väleihin, niihin kohtiin, joista pääsee kurkistamaan syvemmälle. Tällöin kehyksenä toimi valmis näytelmä, joka antoi rakennetta myös tulevalle esitykselle. Aukile- ryhmän, jossa toimin mukana, kirjoittaessa yhdessä yhteinen aihe oli selvä, mutta hahmojen ja käsittelytapojen lukumäärä niin suuri, että käsikirjoitus halkesi kolmeen osaan.

8) Rakenteen liikuttelu

Tietyssä vaiheessa ryhmällä on jo kohtauksia ja ajatus siitä, mitä ollaan tekemässä. Rakenne on saatettu valita, mutta ei ole tarkkaa mielikuvaa siitä, miten kohtaukset istuvat rakenteeseen. Rakennetta pohdimme rakennelistojen lisäksi kirjoittamalla kohtaukset paperille. Paperit saattavat olla  eri värisiä sen mukaan, mihin maailmaan/juonikuvioon/fiktiiviseen kerrokseen kohtaus liittyy, tai niissä saattaa olla merkintä hidas/keski/nopea kohtauksen rytmin mukaan. Esityksen kulkua kokeillaan eri tavoin liikuttelemalla rakennepapereita erilaisiin jonoihin. Keskustelussa kiinnitetään huomiota mm. esityksen rytmin vaihteluihin, erilaisten teemojen esittelyyn ja jatkamiseen sekä alun, keskikohdan ja lopun vaiheisiin. Rakennetta verrataan muihin rakenteisiin ja valmiisiin dramaturgisiin malleihin.

Tämä työtapa on konkreettisempi kuin rakennelistat, ja usein tällä tavalla saadaan lyötyä lukkoon esityksen lopullinen rakenne. Paperilaput myös auttavat hahmottamaan esityksen kokonaisuutta.

Käsikirjoitustyökalun kannalta ajattelen, että jokaiseen prosessiin ei tarvitse kuulua kaikkia eri tekniikoita - voihan olla, että käsikirjoitus vain yksinkertaisesti kirjoitetaan, että kahden hengen työryhmä tietää, mitä on tekemässä eikä tarvitse työkalulta muuta kuin alustan kirjoittamiselleen. Silti, wikin mahdollistamissa puitteissa olisi mielenkiintoista etsiä tapoja joilla työkalu voi tukea erilaisia yhdessä tekemisen ja ajattelun tapoja.