1. Historiaa
Tarinankerronnan varhaiset muodot
- dramatisoiduilla, suullisesti kerrotuilla tarinoilla pidettiin yhteisöjen oma kulttuuri elossa ja siirrettiin tietoa sukupolvelta toiselle
- tarinoiden avulla myös säilytettiin ja siirrettiin eteenpäin tietoa yhteisön saavutuksista
- tarinat seurasivat ihmisiä, kun ihmiset vaihtoivat paikkaa
- tarinat olivat rakenteeltaan osittain avoimia, joten niitä pystyttiin tulkitsemaan aina uudelleen ja uudelleen kertojan vaihtuessa
- Yhteisöjen juurtuessa paikoilleen myös paikalla alkoi olla merkittävä osuus tarinankerronnassa (uskonnolliset rituaalit, joissa yleisö seurasi dramatisoitua tapahtumaa esim. temppelissä)
- Kirkon ja valtion erottuessa draama saavutti pikkuhiljaa itsenäisen aseman -> teatterit syntyivät
- Ks. Antiikin kreikan teatteri, jossa paikan merkitys korostui (skene)
- Aristoteleen teos Runousoppi (Poetics), kirj. 330-320 eaa.
- vrt. Aristotelinen dramaturgia* vrt. Aristotelinen dramaturgia
Keskiaika ja mysteerinäytelmät
- Keskiajalla yleistyivät miraakkelit eli pyhimysten teoista kertovat näytelmät (Miracle plays)
- Pian sen jälkeen mysteerinäytelmät eli raamatullisiin aiheisiin perustuvat näytelmät (Mystery plays)
-> Olivat tärkeässä roolissa, kun kansalle opetettiin kristillisiä oppeja- ks. English Mystery plays Youtubesta
- Mysteerinäytelmät olivat jo multimediaesityksiä: niissä käytettiin kuvaa, tekstiä, laulua ja rituaaleja yhdistettynä uskonnollisiin esineisiin ja pyhäinjäännöksiin. Esitys myös sopeutettiin tiettyyn arkkitehtuuriin, kuten kirkkoon. Valaistusta käytettiin tunnelman luomiseen.
- pian kirkon kävivät liian ahtaiksi esityksille, joten niitä pidettiin toreilla ja aukioilla. Esityksesti tehtiin episodimaisia ja toiminta hajautettiin eri esityksiin (kuitenkin saman viitekehyksen sisällä)
- tiettyä teemaa käsiteltiin siis sarjalla toisiinsa linkitetyillä esityksillä, joihin katsojat voivat valintansa mukaan osallistua haluamassaan järjestyksessä -> ensimmäinen epälineaarisen tarinankerronnan malli on siis tunnistettavissa
- Esityksiä myös toistettiin pitkään, joten katsojat saattoivat valintansa mukaan osallistua tiettyyn esitykseen useammankin kerran tai katsoa esityksiä eri järjestyksissä
- samaa periaatteetta käytetään mm. messuissa, seminaareissa yms. tapahtumissa nykyisinkin (vrt. esim. Documenta)
Keskiaika ja elisabetiaaninen teatteri
- ns. elisabetiaaninen teatteri (erityisesti Shakespeare) pyrki jatkuvasti rikkomaan antiikin kreikasta periytynyttä paikkasidonnaisuutta ja klassista kolmen näytöksen mallia: draaman tapahtumat venytettiin pitkille ajajaksoille. Tapahtumapaikkoja oli paljon ja ne vaihtelivat, toisin kuin antiikin draamassa.
- Shakespeare käytti myös paljon sivujuonia, jolloin samassa näytelmässä saattoi olla koomisia, melodramaattisia ja eeppisiä elementtejä
- Tällainen erilaisten elementtien verkosto ja sekoittaminen sekä niiden met mahdolliset tulkinnat sisältävät ja hypermedia-ohjelmista tuttuja dramaturgisia ominaisuuksia
Orientaalinen teatteri
- Teatteri Euroopan ulkopuolella kehittyi 400-luvulta eteenpäin aivan erilaisiin esitysmuotoihin kuin eurooppalainen teatteri
- Intian, Kiinan ja Japanin teatteri oli tyyliteltyä ja muodollista
- Erityisesti Intian ja Kiinan teatteri yhdistivät esitystaidetta, tanssia, laulua ja musiikkia.
- Ne olivat abstrahoituja ja käsitteellisiä, joten niihin pystyi sijoittamaan nopeita siirtymiä ajassa ja paikassa.
- Käytännön syistä lavalla olevat esineet eivät niinkään esittäneet, vaan symboloivat jotain
- Siten tiettyyn kuviteltyyn aikaan ja paikkaan pystyttiin helposti siirtymään milloin tahansa esityksen aikana
-> yhtymäkohta nykyisiin mediateoksiin, joissa ikoninen kautta voidaan siirtyä teoksen eri osiin - vrt. Monkey God Hanuman, video intialaisesta teatterista Youtubessa
Wagnerin yhtenäistaideteos (Gesamtkunstwerk)
- Richard Wagner antoi sysäyksen eri taidemuotojen yhdistämiselle länsimaisessa teatterissa
- Hän loi oman "multimediateos-formaattinsa", jonka ideana oli yhdistää kaikki taidemuodot teatterin kautta
- Hän yhdisti esitykseen musiikkia, laulua, tanssia, runoutta, maalausta ja valosuunnittelua tarjotakseen uudenlaisen kokemuksen
- Wagnerin toteutus on kuitenkin hyvin erityyppinen kuin esim. kiinalaisen teatterin monimediallisuus, joka oli käsitteellisempää ja nojasi enemmän symboleihin
Laajennettu elokuva, elokuvan avantgarde
*20- ja 30 luvuilla valo ja elokuvat alkoivat vaikuttaa voimakkaasti tarinankerronnan tapoihin
- Eisensteinin montaasiteoria ja John Heartfieldin valokuvamontaasit vaikuttivat voimakkaasti muokkasivat tarinankerronnan tapoja. Uusilla dramaturgisilla muodoilla yritettiin saada ote radikaalisti muuttuvasta yhteiskunnasta
- Elokuvan puolella alettiin kokeilla ns. multiscreeneillä. n. 1924 Laszlo Moholy-Nagy kehitti ns. polycineman (polykino)
- Moholy-Nagyn polycinema oli huone, jossa oli useita heijastettuja pintoja ja akustisia tasoja
(Eisenstein halusi toteuttaa tämän idean myös Hollywoodissa, muttei saanut idealle vastakaikua) - Ks.esimerkkejä: Ein Lichtspiel
- 50 - 60 -luvuilla laajennetun elokuvan kokeilijat kehittelivät mielenkiintoisia vastineita jo vakiintuneelle Hollywood-filmille: esimerkiksi erilaisia projektioita, joissa yhdistettiin eri välineitä:
- Esimerkkejä
- Nam June Paik: Zen for Film performanssi (1962 64)
- Nam June Paik: Video Flag (1962)
- Andy Warhol: Chelsea Girls (1966)
- Claes Oldenburgin happening Moviehouse (1965)
Verkostot (networks)
- ensimmäiset hypermediaa koskevat tarinankerronnan rakenteet kehitteli Vannevar Bush jo vuonna 1945
- Bushin mukaan ideointi ja ajattelu ei tapahtu lineaarisesti, vaan epälineaarisesti ja assosiatiivisesti
- hänen ideansa inspiroivat myös Ted Nelsonia kehittelemään ajatusta Xanadusta
- 60- ja 70 -luvuilla hyperteksti mahdollisti mahdollisti uusia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ihmisten välillä: kirjoittaja ja lukija saattoivat vaihtaa rooleja
- jotkut verkostot perustuivat pieniin käyttäjäryhmiin (MUDs eli multi-user dungeons)
- kansalliset teleyhtiöt kehittelivät ns. videotex-järjestelmän, mikä toimi puhelimen välityksellä yhdistettynä puhelimeen ja modeemiin
- Videotex on ensimmäinen julkinen hypertekstijärjestelmä, joka käytti hyväkseen jo käytössä olevaa teknologista infrastruktuuria (analoginen puhelinverkko)
- 60- ja 70 -luvuilla järjestelmä sisälsi jo kuvan ja tekstin lisäksi virtuaalikahviloita ja -baareja, joissa pystyi keskustelemaan chatin välityksellä
Television vaikutus katsomisen tapaan
- Television kehitys on mielenkiintoinen vuorovaikutteisen tarinankerronnan kannalta, sillä television katsominen ei vaadi eristäytymistä kuten elokuviin meno -> television katsominen on nykyisin osa arkipäivää
- televisiossa on tarjolla eri kanavia ja ohjelmia, joita katsoja valitsee kaukosäätimen välityksellä. Siten kaukosäädin on olennainen ja tutkimisen arvoinen käyttöliittymä.
- voidaan sanoa, että katsojan mahdollisuus valita ohjelma ja sen parissa viettämänsä aika on osa yleistä televisiomedian dramaturgiaa
- katsomisen keskeyttävät mainokset ja kanavien välillä pujahtelu ova tärkeä osa tätä dramaturgiaa: katsoja ei välttämättä menetä yhteyttään katsomaansa ohjelmaan, vaikka katsominen keskeytyykin. Katsojan yhteys ensin katsottuun ohjelmaan palaa tauon jälkeenkin
- jatkuvien keskeytysten vuoksi televisioon on kehittynyt hyvin standardisoituja sisältöjä, joita on helppo seurata. Dramaturgiat ovat usein tuttuja ja ennalta arvattavia.
- epälineaarisuus ja katsojan mahdollisuus rakentaa omanlaisensa tarinankaarta samoin kuin internetissäkin.
Tarina ja sen elementit
- hahmot
- juoni
- tapahtumat
Tarinan rakennemalleja
Vuorovaikutteisen median ominaisuudet
- epälineaarisuus ja tilallisuus
- hypermedian rakenteet
- navigaatio
- käyttöliittymä
- yksilöllisyys (reception and action)
- monimediallisuus / välitteisyys
- verkostoituminen
- avoimuus (voi olla myös suljettua)
- hybridit (eri medioiden ja esitystapojen yhdistäminen)
Vuorovaikutteisten tarinoiden rakennemalleja
Kirjallisuus
Interactive dramaturgies. New approach in Multimedia Content and Design (ed. Heide Hagebölling)
Esimerkkejä
Hotel - an interactive tale
Death in Sakkara (BBC)
Daisy
CDX